Kuopio Steelers vei näyttävästi ykkösdivisioonan mestaruuden ja nousee ensi kesäksi Vaahteraliigaan.
Yli 1300 katsojan edessä pelattu kamppailu tarjosi kotiyleisölle mannaa alusta loppuun. Helsinki Wolverines taisteli vahvasti, mutta lopulta paremmasta joukkueesta ei jäänyt epäselvyyttä. Steelersin vahvuus molemmin puolin palloa varmisti voiton ja mahdollisuuden pelata ensi kesänä sarjatasoa ylempänä.
SAJL:n ansioituneessa raportissa nostettiin esille useita huomionarvoisia pointteja ottelun kulusta. Vaikka molemmat joukkueet etenivätkin jaardimääräisesti erinomaisesti, pallonmenetykset nousivat lopulta ratkaisevaan asemaan. Wolverines ei pystynyt pysäyttämään kotijoukkuetta kenttäpinta-alan pienentyessä, kun taas Steelers sai riistettyä pallon Ahmoilta neljä kertaa. Liiton raportti hehkuttaa myös Steelersin nuorta laitahyökkääjäkaartia sekä molempien joukkueiden puolustuksen linjan yksittäisiä onnistumisia. Kiitosta saa myös ottelutapahtuman erinomainen tunnelma sekä Steelersin pitkäjänteinen työ kohti liiganousua. Nostetaanpa raporttia esille myös muutama kuriositeetti Robert ja Cedric Johnsonin yhteispelistä lauantaina ja vuosien varrelta.
Kuopion pelinrakentaja Seth Petersin ja laitahyökkääjien yhteispeli oli lauantaina mahtavaa katsottavaa. Oli helppo nähdä, että tämä joukkue harjoittelee ja on yksityiskohtiin keskittymällä pystynyt parantamaan peliään läpi kesän. On kunnioitettavaa, että savolaisjoukkue on rakentanut heittokoneistonsa täysin itäsuomalaisen laitahyökkääjäkaluston varaan. Vaikka Tino Ndongo dominoikin tilastoja lauantaina, vakuutti Steelersin heittopeli minut nimenomaan kokonaisuutena. Kaikki pelaajat tekivät oman työnsä, ja tekivät sen hyvin.
Katsojana osasin odottaa molemmilta joukkueilta iloista hyökkäyspeliä, mutta varsinkin Steelersin hyökkäyksen tehokkuus löi ällikällä. En olisi ennen ottelua ikinä uskonut, että Steelers pääsisi lähellekään heinäkuun 69 pistettä puhumattakaan siitä, että joukkue pystyisi seitsemäänkymmeneen. Tämä onnistui sen ansiosta, että Steelers eteni myös juosten murhaavan tehokkaasti. Charles Wort eteni nopeudelllaan ajoittain vaivattomannäköisesti. Mikko Aspisen 32-jaardisessa juoksutouchdownissa kotijoukkueen hyökkäyksen linja näytti parasta osaamistaan.
Shokeeraavinta oli silti Wolverinesin takakentän kykenemättömyys osallistua juoksupuolustukseen silloin, kun Steelers onnistui ohittamaan puolustuksen kaksi ensimmäistä kerrosta. Sanotaan asia, niinkuin se on: muutamista hyvistä suorituksista huolimatta keltapaitojen joukkuepuolustus ja lähestymiskulmat avoimella kentällä eivät vakuuttaneet lainkaan. Steelers-laitureiden blokkaustyöskentely oli kohtuullista, mutta usein Wolverines-takapuolustajat pelasivat itsensä pois tilanteista väärillä luvuilla ja kulmilla. Steelers-puolustus oli tässä yhteydessä varsin selkeästi vieraitaan edellä.
Wolverines-pelinrakentaja Janne Lehtisen heitettyä toisen syötönkatkonsa arvelin, ettei Robert Johnsonin siirtyminen pelinrakentajaksi voisi olla enää kaukana. Näin tapahtuikin heti ensimmäisen tilaisuuden tullen. Lehtinen esiintyi hyökkäyksessä satunnaisesti vielä pelin edetessä, mutta käytännössä hänen urakkansa pelinrakentajan päättyi viiden hyökkäysvuoron jälkeen. Lehtisen saldoksi tässä ajassa jäi kahden syötönkatkon lisäksi vain yhdet uudet yritykset sekä yksi heitetty touchdown. Kuten myös vuosi sitten, toi Johnsonin mukaantulo Wolverines-hyökkäykseen aimo annoksen uutta virtaa. Johnson on edelleen aivan epäilemättä erinomainen pelinrakentaja.
Aloittavan pelinrakentajan vaihtaminen toiseen on aina paukku, vaikka Wolverinesin tapauksessa sitä osattiinkin jo ennakoida. Ihmettelin Wolverinesin pelinrakentajatilanteen dynamiikkaa jo viime kesänä, kun Johnson korvasi Lehtisen Spagettimaljassa ja nosti heti joukkueensa hyökkäyksen tasoa merkittävästi. Pohdin samoja asioita edelleen. Jos Johnson oli lauantaina valmis siirtymään pelinrakentajaksi jo toisen neljänneksen alussa, miksei hän aloittanut ottelua alusta alkaen? Miksi antaa Steelersin tasoiselle joukkueelle kahden maalin kaula varsinkin, kun sama tilanne koettiin jo 2016? Mikä oli muuttunut talvikaudella?
Toki ymmärrän, että lojaalisuus Janne Lehtistä kohtaan vaikuttaa varmasti päätöksiin. Silti omasta näkövinkkelistäni en löydä päätöksenteon punaista lankaa. Onko Wolverinesin tarkoitus nousta Vaahteraliigaan Lehtisen kipparoimana vai keinolla millä hyvänsä? Tähän en osaa vastata tällä hetkellä sen paremmin kuin vuosi sittenkään.
Ottelun edetessä pelin henki kävi varsin selväksi. Vaikka myös toinen puoliaika oli pelillisesti viihdyttävää katseltavaa, varsinaista jännitystä se ei enää tarjonnut. Neljän maalin etumatkalle karannut Steelers joutui nöyrtymään Johnsonin veljesten, Vincent Pervisin ja kumppaneiden rumputulessa useampaan kertaan. Kuitenkin kotijoukkue onnistui vastaamaan helsinkiläisten pitkiin hyökkäysvuoroihin usein jopa hätkähdyttävän nopeasti. Katsojana ajatteli, ettei Wolverinesin hyökkäyksen ilotulituksella ollut juurikaan merkitystä, koska väistämätön kuittaus oli vain ajan kysymys.
Tästä eteenpäin
Tappiosta huolimatta Helsinki Wolverines pelasi myös tänä kesänä erinomaisen kauden ykkösdivisioonassa. Joukkueen hyökkäys oli erinomainen läpi kauden, eikä puolustuskaan Steelers-otteluita lukuunottamatta joutunut juuri taipumaan. Seurassa tehdään kautta linjan erinomaista työtä ja toivoa sopiikin, että seuran ykkösjoukkue nousee jälleen liigatasolle mahdollisimman pian. Pääkaupunkiseudulla on tilausta toisellekin liigaseuralle ja mielestäni Wolverines on erinomainen kandidaatti vastaamaan huutoon. Seurassa on kolme erinomaista pelinrakentajaa, joille kaikille on helppo toivoa menestystä tulevaisuudessa.
Lauantaina kävi kuitenkin selväksi, että Kuopio Steelers oli selkeästi ykkönen tämän kesän divisioonassa. Avaustappion jälkeen napatut yhdeksän peräkkäistä voittoa eivät jätä paljoakaan arvailujen varaan. Savolaisten avainsana on nousujohteisuus. Kauden 2017 Steelers pelasi varmasti parhaan ottelunsa viimeisenä.
Päävalmentaja Pekka Utriainen oli yhtä hymyä ottelun jälkeisessä haastattelussa ja pääsi vielä paljastamaan, että pelinrakentaja Peters jatkaa Kuopiossa myös kaudella 2018. Jatkumo tärkeimmällä pelipaikalla tarjoaa erinomaiset lähtökohdat joukkueen rakennukselle ja valmistautumiselle, kun illat pitenevät syksyyn ja Steelers aloittaa työn kohti tulevaa liigakesää. Peters, Justin Bell ja Wort olivat erinomaisia vahvistuksia, mutta menestyksen mahdollisti vahva kotimainen, ja nimenomaan kuopiolainen runko. Liigan vaatimuksia ajatellen joukkueen on kehityttävä vielä usealla eri osa-alueella, mutta missään tapauksessa joukkueen ydintä ei tarvitse laittaa talvikaudella vaihtoon. Steelers tulee varmasti olemaan mielenkiintoinen seurattava ensi kesän Vaahteraliigassa.
Katso myös
Kommentoi
Kirjaudu sisään