Suomalaisen jenkkifutiksen tulevaisuus on riippuvainen seurojen juniorityön laadusta. Juuri nyt tilanne näyttää hyvältä ja kaudella 2016 yhdeksässä eri-ikäisten sarjassa pelasi peräti 65 joukkuetta. Suurin kasvu on tapahtunut nuorimpien juniorien toiminnoissa.
Kansalliset lippulaivat, maajoukkueet ovat menestyneet erinomaisesti kauden maaotteluissa. Miesten ja naisten maaotteluvoittojen lisäksi U19 maajoukkue ylsi ensimmäistä kertaa yli vuosikymmeneen PM-turnauksen voittoon kukistamalla Tanskan (56-14) ja arkkivihollisen, Ruotsin selvin lukemin 30-14. Nuorten maajoukkueen päätavoitteeksi on asetettu menestyminen tulevan kevään EM-karsinnoissa. Pitkäjänteisestä työskentelystä kertoo se, että PM-kisoihin valittuun maajoukkueeseen ei valittu 19-vuotiaita pelimiehiä joita ikänsä puolesta joukkueeseen olisi voitu liittää. Kauden ainoa maajoukkuetappio koettiin U17 ikäluokan ystävyysottelussa, jossa Ruotsi jyräsi kotikentällään lukemat 39-6.
Maajoukkueen menestys antaa osviittaa lajin tasosta kansainvälisellä mittaristolla. Suomalaisittain katsottuna junioritoiminnan suurimmat tavoitteet liittyvät kuitenkin seurojen toiminnan jatkuvuuteen. Lajihistoria pitää sisällään monta tarinaa seuroista jotka ovat pelastuneet junioritoimintansa avulla tai näivettyneet sen puuttuessa. Tarkastelen tässä artikkelissa junioritoimintaa kauden 2016 numeroiden pohjalta.
Juniorijoukkueiden määrä
Amerikkalaista jalkapalloa pelataan kuudella eri lasten ja nuorten ikäluokkatasolla U9 sarjasta aina täysi-ikäisten U19 sarjaan. Kolmella vanhimmalla tasolla (U15, U17, U19) joukkueet ovat jaettu kahteen sarjaan, joiden erona on kentällä samanaikaisesti pelaavien pelaajien määrä. ”Täysien kentällisten” sarjoissa (U17 ja U19) jenkkifutista pelataan 11vs11 miehistöin kuten aikuisten sarjoissa. Joukkueiden perustamiskynnystä on haluttu madaltaa, joten SM-tason sarjojen rinnalla pelataan ikäluokkasarjoja 7vs7 kokoonpanoilla. Jostain syystä juniorisarjoja ei ole jaettu SM-sarja ja I-divisioona portaisiin vaan molemmilla sarjoilla on nykyisellään SM-status.
Ikäluokista suosituin on U13 vuotiaiden turnausmuotoinen sarja, johon osallistui kaudella 2016 peräti 17 joukkuetta. Suurimmat sarjatoimintaan liittyvät haasteet kohdistuivat ikäluokista vanhimpaan, eli U19-ikäisiin, joissa kahteen sarjaan onnistuttiin kokoamaan yhteensä ainoastaan viisi joukkuetta. U19 sarjan kuuluisi olla se nuorille pelaajille suunnattu kehittymisalusta, joten jatkuvuuden kannalta juuri tämän tason sarjatoiminnan kehittämiseen täytyisi panostaa nykyistä hanakammin.
Seuroista suurimman junioritoimijan viittaa kantaa Wolverines. Ahmoilla on Helsingissä ja Espoossa toimivia juniorijoukkueita peräti yhdeksän kappaletta. Toiseksi laajin junioriohjelma löytyy Porvoosta, jossa Butchers-joukkueita pelaa yhteensä seitsemän kuudella eri sarjatasoilla. Wolverines ja Butchers ovat ainoat seurat, jotka ovat onnistuneet tuottamaan joukkueet U19, 17 ja 15 ikäluokkien ”pääsarjoihin”. Seuraavaksi laajimmat junioriohjelmat ovat Roostersilla (6 joukkuetta) sekä Crocodilesilla ja Taftilla (5 joukkuetta). Neljän joukkueen seuroja ovat Trojans, Jaguaarit ja ECG. Eritysmaininnan ansaitsee III-divisioonan Sipoo Bulldogs, jolla nuorisorajoissa pelaavia joukkueita oli kaudella 2016 kolme. Samaan joukkuemäärään yltävät ylempien sarjojen joukkueista Royals (Vikings) sekä Huskies.
Joukkueita | U19 | U17 | U15 | U13 | U11 | U9 | |
Wolverines | 9 | x | x | 2x | 2x | 2x | x |
Butchers | 7 | x | x | x | x | 2x | x |
Roosters | 6 | x | x | x | x | x | x |
Crocodiles | 5 | x | x | x | x | x | |
Taft | 5 | x | x | x | x | x | |
Jaguaarit | 4 | x | x | x | x | ||
Trojans | 4 | x | x | x | x | ||
ECG | 4 | x | x | x | x | ||
Huskies | 3 | x | x | x | |||
Vikings/Royals | 3 | x | x | x | |||
Bulldogs | 3 | x | x | x | |||
Falcons | 3 | x | x | x | |||
Saints | 2 | x | x | ||||
Indians | 2 | x | x | ||||
Steelers | 2 | x | x | ||||
Northern Lights | 2 | x | x | ||||
Panthers | 1 | x |
Juniorijoukkueiden menestys kaudella 2016
Juniorisarjojen kolmessa vanhimmassa ikäluokassa pelataan SM-mitaleista. Nuorempien jefu-pelaajien turnausmuotoisissa tapahtumissa pelataan enemmän pelaamisen ilosta eikä lasten otteluiden tilastoista tehdä tarkoituksella suuria uutisia.
Mitalimäärällä mitattuna kauden 2016 menestynein junioriseura on Wolverines, joka ylsi mitaleille kaikissa ”täysillä kentällisillä” pelatuissa nuorisosarjoissa (hopea, pronssi, pronssi). Mestaruudet sarjoissa menivät kuitenkin muihin seuroihin. U19 sarjan voitti Porvoo Butchers, joka ylsi hopealle myös U15 sarjassa. U17 sarjaa hallitsi Roosters, joka onnistui saavuttamaan mestaruuden myös U19 ikäluokan tynkäsarjaksi kutistuneessa 7vs7 kamppailussa. U15 sarjan voitti Seinäjoki Crocodiles, joka saavutti myös pronssimitalit U19 sarjassa. Näiden lisäksi mitaleille ylsivät Taft (2 kpl) ja Jaguaarit (2kpl) sekä yhteen mitaliin yltäneet Huskies, Trojans, Vikings ja Falcons.
Maajoukkueeseen tulevaisuuden tekijät
Nuorten amerikkalaisen jalkapallon maajoukkuetoiminnassa päähuomio kohdistuu lähiaikoina 1998-2001 syntyneisiin pelaajiin. Kaudella 2017 Suomi osallistuu EM-karsintaan, jonka kautta U19 joukkueella on mahdollisuus edetä EM-lopputurnaukseen. Menneen syksyn maaottelut toimivat hyvänä tasonmittarina EM-tavoitteen osalta ja nimenomaan U19-ikäluokan otteet PM-turnauksessa näyttivät lupaavilta.
Mikäli seurojen kasvattajatyön laatua mitattaisiin yksinomaan maajoukkueeseen ponnistaneiden juniorien lukumäärällä, nousee maan ykkösjoukkueeksi Vantaan Taft. Vantaalaiset edustivat Suomea kahdessa maajoukkueessa (U19 & U17) yhteensä 14 nuoren voimin. Lupaava pelinrakentaja Jesper Korkalainen pääsi johtamaan peliä molemmissa ikäluokissa ja menestyi erityisesti U19-peleissä mainiosti. Toiseksi eniten maajoukkuepelaajia tuottivat helsinkiläiset Roosters ja Wolverines, jotka molemmat saivat yhteensä 12 pelaajaa maajoukkueiden rosteriin. Myös Trojans ylsi yli kymmenen pelaajan miehitykseen leijonamiehistöissä (11). Nuorisosarjoissa hyvin pärjännyt Butchers toimitti maajoukkueiden käytettäväksi seitsemän pelaajaa.
Jenkkifutismaajoukkueiden perinteinen haaste on ollut niin miehissä kuin junioritasollakin toiminnan kustannukset. Koska maajoukkueessa edustamiseen liittyy lähes poikkeuksetta omaa tai vanhempien kukkaroa rasittava omavastuuosuus, ei joukkueeseen ole aina mahdollista saada absoluuttisesti parasta kokoonpanoa. Nuorisosarjoissa toinen rajoittava tekijä on kasvava vaihto-oppilaiden virta amerikkalaisiin lukioihin. Sinällään positiivinen ilmiö merkitsee sitä, että syksyllä pelattavissa maaotteluissa useampikin maajoukkuetason pelaaja harrasti lajia rapakon takana high school-joukkueensa väreissä.
MJ U19 | MJ U17 | Mj pelaajia yht | |
Taft | 7 | 8 | 15 |
Wolverines | 6 | 6 | 12 |
Roosters | 8 | 4 | 12 |
Trojans | 6 | 5 | 11 |
Butchers | 4 | 3 | 7 |
Jaguaarit | 2 | 3 | 5 |
Huskies | 0 | 4 | 4 |
Northern Lights | 4 | 0 | 4 |
Falcons | 1 | 3 | 4 |
Crocodiles | 0 | 3 | 3 |
Saints | 0 | 3 | 3 |
Vikings/Royals | 1 | 1 | 2 |
Panthers | 1 | 1 | 2 |
Bulldogs | 2 | 0 | 2 |
Steelers | 2 | 0 | 2 |
Indians | 0 | 1 | 1 |
Ghosthunters | 1 | 0 | 1 |
Jatkuvuudesta
Ilman aktiivista junioritoimintaa amerikkalaisen jalkapallon seuralla ei ole jatkuvuutta. Paikallisesta kaveriporukasta alkuunsa saanut jenkkifutisjoukkue ei ole pitkäikäinen, mikäli jatkuvuuteen ei panosteta järjestelmällisellä ja pitkäjänteisellä nuorisotoiminnalla. Erinomainen esimerkki nuorisotoiminnan voimasta löytyy Porvoon suunnalta. Korkealla todennäköisyydellä Butchers ei pelaisi kaudella 017 Vaahteraliigassa eikä olisi ehkäpä pelannut menneelläkään kaudella, mikäli seurassa ei olisi panostettu ajoissa tasokkaaseen juniorityöhön. Melkoisen varmaa olisi myös se, että Vantaalla amerikkalaista jalkapalloa ei pelattaisi miesten sarjoissa lähivuosina ilman erinomaista juniorityötä seuran taustalla. Taftin hallituksen lokakuussa julkaisema tiedote kertoo hienosti pitkäjänteisyydestä. (Tätä kirjoittaessa ei ole vielä varmaa tietoa Taftin sarjatasosta 2017):
– Vantaan TAFT osallistuu kaudella 2017 II-divisioonaan, ja lähtee rakentamaan uutta joukkuetta välittömästi. Päätöksellä halutaan turvata TAFTin hyvä juniorityö ja varmistaa sen jatkuvuus, sekä annetaan mahdollisuus U17 ja U19 -pelaajille kehittyä osallistumalla II-divisioonan otteluihin. Pitkän aikavälin tavoitteena on nousta takaisin Vaahteraliigaan.
Toinen hyvä esimerkki nuorisotyön voimasta löytyy Sipoosta. Vuodesta toiseen pääkaupunkiseudun suuremmat joukkueet ovat onnistuneet imuroimaan pienseuran parhaat pelimiehet joukkueisiinsa, mutta yhä uudestaan Bulldogs nousee pinnalle aktiivisen nuorisotoimintansa johdosta. Kaksi joukkueen junioria ylsi syksyllä maajoukkueeseen saakka.
Uudenlaista ja aktiivista nuorisotoimintaa edustaa Jyväskylä Jaguaarien toisen asteen opiskelijoille suunnattu koulusarja. Lukioiden ja ammattikoulun keskinäinen kilvoittelu tuottaa jatkossa pomminvarmasti uusia pelaajia Jaguaarien juniorijoukkueisiin ja aikuisten harjoituksiin. Jo tänä vuonna jyväskyläläiset saivat hyvän edustuksen ikäkausimaajoukkueisiin. Jaguaarien viiden pelaajan maajoukkuepelaajien määrä tuo seuralle seitsemännen sijan kisassa, jossa mitataan menestystä maajoukkueeseen tuotetuilla junioreilla.
Yksi aktiivisimpana käynyt kotimainen jefu-keskustelu on kohdistunut kauden 2017 I-divisioonan joukkueisiin. SAJL:n tahtotila on saada sarjaan seitsemän joukkuetta, mutta juuri nyt tätä kirjoittaessa näyttää siltä, että joukkuemäärä tulee jäämään viiteen. Monet ovat arvostelleet erityisesti helsinkiläisen ECG:n intoa nousta sarjaporrasta ylemmäksi siitä huolimatta, että joukkueen ranking-sijoitus ei välttämättä nousua seuralle soisi. Yksi hyvä peruste nousulle voidaan löytää junioritoiminnasta. Helsinkiläisseuralla on 2016 II-divarijoukkueista kirkkaasti laajin junioritoiminta. Siinä missä rankingissa ylempänä olevilla Bouncersilla, Bearsilla, Ghosthuntersilla sekä SunCityllä ei osallistunut yhtään juniorijoukkuetta sarjoihin kaudella 2016, pyöritti itä-helsinkiläiset nuorisotoimintaa neljällä joukkueella neljässä eri ikäluokassa. Mikäli yksi nousun kriteereistä on pitkän aikavälin potentiaali, omaa ECG sitä junioritoimintansa ansioista kaikista eniten kakkosen divarikandidaateista.
Tähdet tähdet
PM-kullan saavuttaneesta joukkueesta yhä useampi pelaaja tulee esiintymään näkyvässä roolissa seurajoukkueessaan kaudella 2017. Roostersin nopea keskushyökkääjä Karri Pajarinen väläytteli jo nopeuttaan Vaahteraliigassa kesällä 2016. Trojansin Juhani Veijula pelasi näyttävää peliä turkulaisten puolustuksen linjassa ja Buthersin Daniel Luoma ylsi joukkueessaan kolmanneksi tehokkaimmaksi laitahyökkääjäksi kovan laiturikaartin joukosta. Ykkösessä Wolverines-pelinrakentaja Oskar Drockila pelasi erinomaisen kauden ennen loukkaantumistaan ja Jaguaarien Waltteri Kinnunen onnistui näyttävästi kahdessa pelaamassaan divari-kamppailussa. Hyvällä valmennuksella heillä sekä lukuisilla muilla nuorisomaajoukkueen pelaajilla on potentiaalia nousta tähdiksi, jotka nostava amerikkalaisen jalkapallon profiilia ja suosiota kotimaan kentillä tulevaisuudessa.
Kommentoi
Kirjaudu sisään