Mikä on suomalaisen jenkkifutiksen terveystilanne juuri nyt? Onko laji oikeasti niin vahvassa kasvussa kuin päättäjät antavat ymmärtää? Tämä selvitettiin analysoimalla katsojamääriä.
Amerikkalaisen jalkapallon liito SAJL kertoi vuodenvaiheessa 2016 lajin harrastajamäärän vahvasta kasvusta. Yhteensä 39 jäsenseurassa oli hieman yli 3000 lisenssiharrastajaa, joista noin 1100 on 19v tai sitä nuorempia. Aktiivisten lisenssien määrä on kolminkertaistanut vuosituhannen vaihteesta ja amerikkalaisen jalkapallon harrastajia on maassamme enemmän kuin koskaan lajin suomalaisen historian aikana.
Lajin harrastajamäärän ohella lajin kehittymistä ja kasvua voidaan mitata myös muiden tunnuslukujen avulla. Paljonko lajin parissa liikkuu rahaa tai miten maksavan yleisön määrät ovat kehittyneet viimeisten vuosien kuluessa. Muutama simulaatio yleisön merkityksestä lipputuloihin on hyvä laskea, mutta koska lajiin liittyvät rahavirrat eivät ole julkista tietoa, keskityn tässä artikkelissa enemmän pääsarjojen yleisömäärien kehittymisen tarkasteluun. Ensimmäinen hyvä uutinen on se, että tälläkin indikaattorilla amerikkalainen jalkapallo on juuri nyt vahvassa myötätuulessa.
Liigan katsojamäärät rajussa kasvussa
Vaahteraliigan otteluissa vieraili kauden 2016 runkosarjassa 24.635 katsojaa. Lukema on seurojen itsensä ilmoittama ja ottelun tilastoasiakirjoihin kirjaama. Siis ainoa virallinen totuus tässä asiassa. Lukumäärä on huikea, kun sitä vertaa edellisen kauden lukemiin. Kaudella 2015 liigaotteluissa vieraili ainoastaan 13.501 katsojaa. Tänä vuonna tuote nimeltä Vaahteraliiga tavoitti paikan päällä ottelutapahtumissa yhteensä 11.134 katsojaa enemmän kuin edellisellä kaudella.
Helppona ja loogisena selityksenä voidaan esille nostaa joukkuemäärän kasvun myötä tullut ottelumäärän lisääntyminen 30 -> 42. Osa totuutta löytyy siitä, mutta samalla täytyy tarkasteluun ottaa otteluiden keskimääräisen katsojamäärän kehittyminen. Kun kaudella 2015 keskimääräisessä Vaahteraliigan ottelussa lippunsa maksoi 450 katsojaa, nousi määrä kaudella 2016 lukemaan 586, joka merkitsee 30 %:n kasvua. Kun tämän vuoden keskimääräistä katsojamäärää verrataan kauden 2014 vastaaviin lukemiin (327), saadaan kolmen kauden periodilla kasvuluvuksi komeat 79 %. Vaahteraliigan katsojamäärien kehittymisen perusteella voidaan toteen näyttää amerikkalaisen jalkapallon suosion erittäin vahva kasvu Suomessa.
Miksi katsojamäärien kasvu on tärkeää? Luvuista voidaan johtaa esimerkiksi teoreettinen laskelma kasvun merkityksestä seurojen taloudelle. Jos liigaottelun lipun hinnaksi asetetaan 15€, saadaan sarjan keskimääräisen katsojamäärän sekä otteluiden kokonaismäärän funktiona Vaahteraliigakauden 2016 lipputulopotiksi 369.180 euroa. Vastaava lukema vuoden 2014 yleisöllä on 196.215 euroa. Koska lippuhinnat vaihtelevat ja kausikortit muokkaavat todellisuutta omaan suuntaansa, ovat nämä lukemat suuntaa antavia. Oli lipputulopotti millainen hyvänsä, vuosittain se jakaantuu huomattavan epätasaisesti eri seurojen kesken. Palataan tähän vähän myöhemmin.
Kotiottelut 2016 | Katsojat | Ottelut | ka. |
---|---|---|---|
Royals | 6864 | 6 | 1144 |
Trojans | 4060 | 6 | 677 |
Crocodiles | 3817 | 6 | 636 |
Saints | 3347 | 6 | 558 |
Roosters | 2839 | 6 | 473 |
Taft | 2059 | 6 | 343 |
Butchers | 1649 | 6 | 275 |
Yhteensä | 24635 | 42 | 587 |
Pohjalainen kilpailu kasvattaa jenkkifutiksen suosiota
Menneen kauden katsojamäärän kehittymisen yksi merkittävä syy on maan suosituimman jenkkifutisseuran, Wasa Royalsin nousu Vaahteraliigaan. Royals keräsi jo kaudella 2015 I-divisioonassa huikean yli tuhannen katsojan keskiarvon ja kauden 2016 liigaotteluiden myötä vaasalaisen keskiarvo nousi lukemaan 1144. Tämä on todennäköisesti kaikkien aikojen paras noteeraus Vaahteraliigassa Glory-Days-ajat mukaan lukien. Yleisömäärässä mitattuna Royals on Suomessa ja liigassa täysin omassa kategoriassaan. Eräänlainen mittakaava asiaan saadaan vertaamalla Royalsin katsojalukuja koko SAJL:n I-divisioonan katsojalukuihin. Kaikki 20 divarin runkosarjan ottelua keräsi yleisökseen viime kaudella 5951 katsojaa. Vaasan kuuden liigaottelun yhteenlaskettu katsojamäärä oli 6864.
Royalsin ympärillä käytävän pöhinän varjoon on osin jäänyt se fakta, että perinteisistä liigapaikkakunnista amerikkalaisen jalkapallon suurin suhteellinen kasvu tapahtuu juuri nyt Seinäjoella. Seinäjoki Crocodiles saavutti kaudella 2016 yleisökeskiarvokseen 636. Katsomokeskiarvoissa kolmanneksi jääneen Crocodilesin lukema jää hivenen Turku Trojansin vastaavasta, mutta turkulaisista poiketen Seinäjoen kasvukäyrä sojottaa vahvasti ylöspäin. Kolmen vuoden perspektiivillä Crocodiles on onnistunut kasvattamaan yleisösuosiotaan 60 % prosentilla kun samanaikaisesti kauden 2016 yleisökeskiarvollaan toiseksi yltäneellä Trojansilla kehitys on pakkasella -7 %.
Vaikka Turussa kasvuluvut ovat hiipumassa, ovat lukemat edelleen sarjan ehdotonta eliittiä. Joukkue sijoittuu katsomokeskiarvoissa vuonna 2016 hyväksi kakkoseksi lukemallaan 677 katsojaa/ottelu ja kausilla 2014 ja 2015 Trojans oli liigan ylivoimaisesti suosituin joukkue yleisömäärällä laskettuna.
Seinäjoella suurin kasvuloikka yleisössä on saavutettu kausien 2014 ja 2015 välillä. Yksinomaan paikallisvastustajan ilmaantuminen ei siis selitä seinäjokisten menestystä. Pohjanmaalle tehdään kaikkiaan jotain paremmin kuin muualla ja tästä kiistattomana todisteena se, että yli 43 % paikanpäällä Vaahteraliigaa kaudella 2016 seuranneista katsojista teki sen joko Vaasassa tai Seinäjoella. Referenssinä väkirikkaan Uudenmaan joukkueiden, Helsinki Roostersin, Vantaa Taftin ja Porvoo Butchersin yhteenlaskettu katsojakeskiarvo, joka jää kauas pelkästään Royalsin lukujen taakse. Maakuntatasolla Uudenmaan joukkueiden osuus liigakatsojista oli ainoastaan 26 %. Vaikka pääkaupunkiseutu ei pääse röyhistelemään jenkkifutiksessa suurilla katsomoluvuillaan mainitsemisen arvoista on se, että Roostersin katsojakeskiarvo on noussut vuodesta 2014 mukavat 32 % (358 -> 473).
Vierasottelut 2016 | Katsojat | Ottelut | ka. |
---|---|---|---|
Royals | 3180 | 6 | 530 |
Trojans | 3516 | 6 | 586 |
Crocodiles | 4086 | 6 | 681 |
Saints | 2589 | 6 | 431 |
Roosters | 4052 | 6 | 675 |
Taft | 3377 | 6 | 563 |
Butchers | 3835 | 6 | 639 |
Yhteensä | 24635 | 42 | 587 |
Maksava asiakas on taloudellinen voimavara
Yleisömäärän ja lipputulojen suhde on suoraviivaista matematiikkaa. Siinä missä Royals saa yhdestä ottelustaan lipputuloja 17160 euroa (15€ x 1144) on vastaava lukema sarjan pienimmän yleisön houkutelleella Porvoo Butchersilla 4125 (15€ x 275). Muiden liigajoukkueiden lukemat ovat seuraavat: Trojans 10155€, Crocodiles 9540€, Tampere Saints 8370€, Roosters 7095€ ja Taft 5145€. Jos lipun hinnaksi haluaa laittaa jonkun muun luvun, muuttuvat absoluuttiset euromäärät, mutta erot pysyvät suhteellisesti samoina. Kaudella 2016 liigajoukkueet isännöivät kukin kuusi kotiottelua, joten kutosen kertoimella saavat uteliaimmat laskettua seurojen teoreettiset yleisötulot koko kaudelle. Sen verran voin kalkulaattoria näppäillä, että julkaisen Royalsin osuudeksi koko liigan lipputuloista huikeat 28 %.
Toinen yleisömäärästä riippuvainen talousmittari on seuran sponsorirahat. Tuhannen katsojan seuran on varmasti helpompi perustella paikalliselle elinkeinoelämälle yhteistyön hyödyllisyyttä, kuin 200 katsojan seuran. Tuhannen katsojan seuran on helpompi houkutella ottelutapahtumaansa kaupallisia yhteistyökumppaneita, kuten vaikkapa kebapin tai ribsien myyjiä, kuin 200 katsojan seuran jne. Positiivisen kierteen käynnistyessä otteluun saapuu aina vaan enemmän yleisöä, kun asiakkaat kokevat saavansa investoimalleen ajalle ja rahalle vastikkeen tapahtuman, tunnelman ja vaikka makkaraa maukkaamman välipalan muodossa. Paljon puhutuilla pomppulinnoilla on varmasti oma merkityksensä lapsiperheiden viihtyvyyteen, mutta niillä tätä peliä ei ratkaista. Vaikka jenkkifutis on edelleen liigatasollakin pääosin harrastelaji, alkaa saavutetun yleisön taloudellinen merkitys olla suuri joukkueelle, sen tulevaisuudella ja menestymisen mahdollisuuksille. Jos joku väittää, että lipputulojen merkitys liigajoukkueiden budjeteissa ei ole merkittävä, puhuu hän soopaa.
Divarista energiaa katsomoiden kasvattamiseen
Yksi keskeinen tekijä, jolla Vaahteraliigan katsojamäärää on saatu vivutettua ylöspäin, on joukkueiden vaihtuvuus. Vaahteraliigasta ovat poistuneet viimeisten kausien aikana ensin Kouvola Indians ja Helsinki Wolverines, seuraavaksi Helsinki 69ers ja nyt matkansa alempiin sarjoihin aloittaa Vantaa Taft. Tunnuksenomaista kaikille näille joukkueille on vaahteraliigaotteluissaan huomattavasti alle keskiarvon jääneet yleisömäärät. Esimerkiksi kaudella 2014 Indians keräsi liigaotteluihinsa ainoastaan keskimäärin 139 katsojaa. Vilkasta keskustelua voisi käydä siitä, ovatko heikot yleisölukemat seurausta heikosta menestymisestä, tai heikko menestys seurausta heikoista voimavaroista, joiksi liian pienet yleisöt ja lipputulot lasketaan.
Vaahteraliigalle vaihtuvuus on ollut eräänlainen lottopotti. Pienten yleisöjen seurojen tilalle on saatu nostettua paikallisesti yleisön suosion jo divisioonassa lunastaneita tulokkaita. Ykkösessä on tehty erinomaista työtä paitsi pelin tason nostamiseksi, mutta myös yleisön houkuttelemiseksi. Vaasasta ei tarvitse varmastikaan mainita enää sanaakaan, mutta esimerkiksi kaudella 2016 nousijajoukkue Tampere Saints sijoittui Vaahteraliigan yleisömäärien vertailussa komeasti neljännelle sijalle (558 katsojaa/ottelu) – kirkkaasti moninkertaisen mestarijoukkue Roostersin edelle. Liigaotteluiden katsojakeskiarvojen voidaan odottaa kasvavan joukkuevaihdosten perusteella jatkossakin, kun tulevalle kaudelle keskiarvoja pienempien katsomojen Taft (343) korvataan I-divisioonan suosituimmalla joukkueella, Hämeenlinna Huskiesilla.
Hurttien yleisökeskiarvo divarin runkosarjaotteluissa oli viime kaudella 539. Seuran panostukset yleisön viihtyvyyteen vuoden 2015 jefu-areenaksi valitulla Kaurialan kentällä näyttävät tuottavan tulosta. Hämeenlinnassa divariotteluita seurasi kuluneena kesänä järjestäen suuremmat yleisöt kuin sarjaporrasta ylempänä Helsingissä, Vantaalla ja Porvoossa. Olisiko jatkossa paikallaan ottaa yhdeksi joukkueiden liigalisenssi-rankauksen perusteeksi seurojen saavuttamat yleisömäärät? Vaahteraliiga voi kaikkiaan paremmin mitä suuremmille yleisöille otteluita pelataan. Kun pääsarja menestyy, vetää se imuunsa alempien sarjojen kaupungit, joukkueet ja seurat.
Kentän ja sen sijainnin merkitys katsojamääriin
Vantaan Taft on pelannut yhdellä jenkkifutis-genren komeimmista areenoista, mutta joukkue ei ole onnistunut kasvattamaan suosiotaan vantaalaisen tai pääkaupunkiseudun yleisön joukossa. Kolmen viimeisen kauden vertailussa joukkueen yleisömäärä on parin prosentin laskussa, vaikka menneellä kaudella vuoden 2015 pohjalukemista onnistuttiin kömpimään hieman ylöspäin. Todennäköisesti Taft pelaa 2017 I-divisioonassa. Seuran kannattaisi harkita, olisivatko Tikkurilan kentät sittenkin lähempänä seuran identiteettiä ja yleisöä.
Helsinki Wolverines luopui vapaaehtoisesti liigapaikastaan ja haki lisenssin Ykköseen heikosti menneen 2014 kauden päätteeksi. Sarjamuutoksen yhteydessä joukkue vaihtoi kotikentäkseen Helsingin Kalliossa sijaitsevan Brahenkentän. Kun liigakaudella 2014 joukkueen katsomokeskiarvo Velodromilla oli 209, nousi se divarissa uudella kentällä heti yli 300 katsojan tasolle. Kaudella 2016 Wolverines-otteluita seurasi keskimäärin 321 katsojaa ja joukkueen isännöimää Spagettimaljaa seurasi 619 katsojaa. Seura on rakentamassa määrätietoisesti uutta nousua kohden liigaa, mutta tarvitsee vielä reilusti lisää katsojia saavuttaakseen Vaahteraliigalle sopivan katsojakeskiarvon. Tämän luulisi olevan keskimääräistä helpompaa Helsingissä.
Käytäntö on kuitenkin osoittautunut toiseksi. Samaiselle Brahenkentälle saapui viikko Spagettimaljaa myöhemmin pelattuun tasokkaaseen ja kauniissa säässä pelattuun Vaahteraliigan Roosters-Trojans välieräpeliin ainoastaan 481 katsojaa. Edellisen päivän vastaavaan pohjalaistaisteluun Seinäjoella saapui myrskyn keskelle jännittämään 1280 katsojaa.
Pelikentän valinta ei aina ole joukkueesta itsestään kiinni. Mm. Jyväskylässä Jaguaarit ovat tuskailleet useamman vuoden ajan pelikenttänsä sijainnin kanssa, eikä nykyinen Viitaniemen monttu tarjoa puitteita raamikkaammille tapahtumille. Eikä se aina ole puitteistakaan kiinni. Indians on vienyt omat ottelunsa Kuusankoskelle sinällään komealle urheilukentälle, mutta katsojamäärät kehittyvät yhä vaan ei-toivottuun suuntaan. Liigan huonoin katsojakeskiarvo on nyt vaihtunut Ykkösen pienimmäksi yleisöksi. Kaudella 2016 Inkkareiden pelejä seurasi keskimäärin alle 100 katsojaa ja joukkueen saldoksi muodostui nolla voittoa. Yksi Kouvolan uuden nousun elementtejä voisi hyvinkin olla pelien siirtäminen lähemmäs kaupungin keskustaa.
Televisioinnin vaikutus katsojamäärään
Passivoiko Nelosen TV- ja nettilähetykset jenkkifutiksen ystävät kotisohvilleen? Menettävätkö seurat näin lipputuloja? Näin usein väitetään. Oikea vastaus tähän on, että ei passivoi. Kun liigan kaikkien ottelujen yleisökeskiarvo oli 586, oli lukema TV-otteluissa 513. Kun huomioidaan se, että Royalsin muhkeilla katsomoilla oli merkittävä rooli liigan yhteenlasketussa yleisökeskiarvossa ja se, että Vaasaan asti TV-kameroita ei saatu kuljetettua kaudella kertaakaan, ovat TV-otteluiden katsojamäärät itse asiassa suuremmat, kuin ei-TV-peleissä vastaavilla paikkakunnilla. Vaahteraliigan keskimääräinen yleisö ilman Vaasan Kaarlenkentän katsojamääriä on 494. Otteluiden välittäminen suorina valtakunnallisesti parantaa huikeasti amerikkalaisen jalkapallon yleistä näkyvyyttä. Se, mikä olisi jatkossa paras media tai kanava suorien ottelulähetysten välittämiseen, on ampiaispesä, jota en tässä yhteydessä sohaise.
Matka on vielä pitkä
Amerikkalaisen jalkapallon nousu varteenotettavaksi yleisön suosikkilajiksi kesän palloilulajien joukossa on vielä pitkä. Matka esimerkiksi potkupallon yleisömääriin on huikea. Veikkausliigan ottelukohtainen katsojakeskiarvo kaudella 2016 on elokuun lopun lukemilla 2443. Potkupallossa pääkaupungin joukkueet HJK sekä IFK dominoivat yleisökeskiarvojen tilastoja, mutta pienemmiltä paikkakunnilla esimerkiksi vaasalainen VPS on yltänyt tilastossa neljänneksi. Ero VPS:n yleisökeskiarvon ja Royalsin saavuttaman yleisömäärän välillä ei ole kohtuuttoman suuri. Potkupallo-ottelut ovat keränneet kaupungissa keskimäärin 2821 katsojaa ja jenkkifutiksen vastaava lukema on 1144. Jos vertailuun otetaan vaikkapa sarjojen kestosuosikit HJK ja Roosters, ovat lukemat rumemmat. HJK:n otteluita Sonera Stadionilla on seurannut tällä kaudella keskimäärin 4520 katsojaa ja Roostersin otteluita kymmenesosa tuosta. Jos jenkkifutis saisi medioissa näkyvyyttä suhteellisesti edes tuon yleisömäärien osoittaman markkinaosuuden osuuden, saattaisi lajiin kohdistuva kiinnostus jatkaa kasvuaan nykyistä paremmalla kulmakertoimella.
Vaahteramalja uudelle areenalle?
Suomalainen jenkkifutiskausi huipentuu syksyisin Vaahteramaljaan. Liigan loppuottelu on pelattu kahta poikkeusta lukuun ottamatta aina Helsingissä. Vuosina 2009 ja 2010 ottelupaikkana oli ISS-Areena Vantaan Myyrmäessä. Suurimman yleisönsä suomalainen jenkkifutis keräsi vuoden 1991 Vaahteramaljaan, jolloin SAJL:n informaatioon perustuen paikalle saapui ”liki 10.000” katsojaa seuraamaan helsinkiläisen ECG:n mestaruusjuhlia. Tarkkoja Vaahteramaljan katsojalukuja ei julkisista tilastoista löydy vuoden 2012 takaisilta ajoilta.
Viimeisen viiden kauden päätteeksi finaaliottelu on koonnut Sonera Stadionille keskimäärin 2723 katsojaa. Kauden 2016 Vaahteramaljaa ja Kasmiria saapui syyssateessa seuraamaan ainoastaan 2674 innokkainta jenkkifutiksen ystävää. Katsojamäärässä ei ole ollut merkittävää vaihtelua ja vain kertaalleen viimeisen viiden vuoden aikana on ylletty yli 3000 lukemiin. Harvassa ovat tähän aiheeseen liittyvät tyytyväiset kannanotot, eikä niihin ole aihettakaan.
Aktiivinen keskustelu Vaahteramaljan pelaamispaikasta nousee aina esille loppuottelun lähestyessä. Keskustelua käydään pääosin Helsinki-keskeisen mallin oikeudenmukaisuudesta kilpailullisessa mielessä. Toinen keskustelu, vähän pienemmin äänenpainoin on käyty Vaahteraliigan katsojamäärien kasvattamisesta. Voisiko maljan siirtäminen pois Helsingistä nostaa liigan loppuottelun yleisösuosiota merkittävästi? Seinäjoki Crocodiles haki loppuottelun järjestelyoikeutta kaudelle 2012 sitä saamatta. Tuolloin Vaahteramaljassa Sonera Stadionilla pelasivat lopulta helsinkiläiset Roosters ja Wolverines ja ottelua seurasi paikan päällä 2552 katsojaa.
Wasa Royals on kertonut omassa keväällä 2016 julkaistussa visiossaan haluavansa loppuottelun pelipaikaksi Vaasan kaudelle 2017. Jos asiaa tarkastelee yleisöpotentiaalin perusteella, voidaan Vaasan hankkeelle nostaa monta peukkua lajipiireissä. Mikäli asia nousee päätöksentekoelimissä aktiiviseen tarkasteluun, saattaa innokkaita järjestäjäkandidaatteja löytyä useampiakin.
Pohjanmaa on juuri nyt suomalaisen jenkkifutiksen nopeimman kasvun kehto eikä sitä faktaa vaan voida ohittaa loppuottelun paikkaa jatkossa käsiteltäessä. Jos tavoitteena on kasvattaa lajin suosiota Vaahteramaljan yleisömäärää parantamalla, on löydettävä uusia keinoja. Yksi niistä on pelipaikan vaihtaminen ja motivoituneen ja näyttöhaluisen järjestäjäorganisaation uusien ideoiden hyödyntäminen. Toivottavasti tällaisia ilmaantuu tarjolle useampiakin.
Hyvää off-season kautta koko jefu-perheelle!
Kirjoituksessa esiintyvät yleisömäärät perustuvat SAJL:n virallisista tilastoista poimittuihin lukemiin kausilta 2014, 2015 ja 2016. Veikkausliigan katsojakeskiarvot on poimittu Kuntopuntari-blogista. Esimerkeissä käytetty liigan ottelulipun hinta 15€ on vain esimerkki ja vaihtelee paikkakunnittain. Mainittakoon myöskin, että kirjoittaja asuu ja vaikuttaa pääkaupunkiseudulla eikä omaa mitään subjektiivista syytä Pohjanmaan ilmiön hehkutukseen.
Kommentoi
Kirjaudu sisään