Amerikkalaisen jalkapallon nauttima mediahuomio on jälleen loivassa kasvussa. Riittääkö lajin urheilullisen tason kehittyminen kasvattamaan lajin näkyvyyttä?
Vastaus edellä esitettyyn kysymykseen on ei riitä, mutta se on välttämätön perusta kasvun jatkumiselle. Amerikkalaisen jalkapallon suuremman mediakiinnostuksen edellytyksenä on se, että lajista tulee median silmissä uskottava ja luotettava.
Uskottavuuteen panostettu jo vuosia
Suomalaisen jenkkifutiksen uskottavuuden peruskivinä voidaan nykyään pitää sarjatasokohtaisia kriteerejä. Sarjakohtaisesti määritellyissä kriteereissä mitataan joukkueen ympärillä olevan organisaation voimavaroja ja kyvykkyyttä ylläpitää tervettä toimintaa ja taloutta. Lisäksi seuroilta edellytetään panostusta lajin kehittämiseen aktiivisen junioritoiminnan kautta. Mitattavan peruskiven päälle uskottavuutta on rakennettu pala palalta pienin askelin esimerkiksi yhtenäistämällä pukeutumissääntöjä ja ottelutapahtumiin liittyviä vaatimuksia.
Luotettavuus taasen rakentuu paljon lajiliiton ja seurojen vuorovaikutus- ja viestintäosaamisen perustalle. Julkisen informaation on oltava ymmärrettävää, ajantasaista, säännöllistä ja ennen kaikkea täsmällistä. Esimerkiksi juuri nyt seurojen pre-season rostereista käytävä keskustelu on hämmentävää. Internet-aikakaudella lähes kaikki maailman informaatio on klikkauksen päässä lukijan kuvaruudusta. Ristiriitaiset viestit nousevat pinnalle ja usein nakertavat lajin luotettavuutta.
Lajin luotettavuutta syövät myös ilmiöt, jotka syntyvät sääntöjen tai kriteerien kiertämisestä tai rikkomisesta. Amerikkalainen jalkapallo ei tarvitse jatkossa enää yhtäkään doping-tapausta tai sarjaohjelman uudelleenviilausta viimehetken sarjasta luopumisen seurauksena. Luotettavuuden perustana on ennen kaikkea maine. Eläköön siis kriteerit ja ennen kaikkea niiden piiruntarkka noudattaminen.
Luotettavuus ja uskottavuus eivät kuitenkaan automaattisesti johda median kiinnostumiselle. Median huomio ohjautuu suuren yleisön kiinnostuksen suuntaan.
Menestyjät ja sankarit
Suomalaisen urheiluyleisön suurin huomio kohdistuu menestyjiin ja sankareihin. Onko Suomessa mahdollista synnyttää ilmiö, jonka lopputuloksena maastamme löytyy vähintään yksi median rakastama jenkkifutari? Lajin historia taitaa olla täynnä vähintään menetettyä mahdollisuuksia. Yksittäisiä skuuppeja on saatu satunnaisesti esille, mutta jatkuvuus puuttuu. Yksinomaan jenkkifutiksen yleinen kiinnostavuus ja huomio eivät kanna kovin kauas median tehdessä valintoja jutuistaan. Kuitenkin jos kertaalleen esille nostetussa urheilijassa on tavallista enemmän karismaa ja kiinnostavuutta, voi tällaisesta urheilijasta tulla median suosikki.
Vantaan TAFT julkaisi marraskuussa solmineensa sopimuksen yhdysvaltalaisen Daniel Rodriguezin kanssa. Jenkkipallon pelaaja, joka on yltänyt urallaan NFL-joukkueen harjoitusleirille ei kuitenkaan ole enää ainutlaatuinen uutinen Suomessa. Ovathan samaan yltäneet suomalaisetkin jenkkifutarit lähtien 80-luvun Matti Lindholmista aina kentillämme vielä pelaaviin Iiro Luotoon ja Karri Kuuttilaan. Myös Trojans julkaisi oman NFL-leiritettynsä, Gary Walkerin, sopimuksen joulukuussa. TAFT:n Rodriguezin tarina tekee hänestä median silmissä kiinnostavan. Ansioituneen ja haavoittuneen sotasankarin dramaattinen polku St. Louis Ramsin harjoitusleirille on herättänyt laajaa huomiota medioissa ensin Yhdysvalloissa ja nyt myös Suomessa. Juuri tämän pelaajan signaaminen Suomeen on suuri pr-teko, josta pisteet TAFT:lle ja päävalmentaja Stephen Stokesille. Toivon sydämestäni, että Rodriguezin tarinaa päästään jatkamaan median parissa Suomessa tulevana keväänä. Hänessä ei ole ainoastaan sankariainesta miehen ollessa todellinen kansallissankari Purple Heart -mitaleineen.
Kenessä sankariainesta?
Kotimaiset jenkkifutarit ovat saavuttaneet mediahuomiota pelitaitojensa ohella ainoastaan satunnaisesti. MTV3:n Salatuissa elämissä esiintyvä Mikko Parikka (TAFT) on varmasti yksi näkyvimmin esillä olleista vaahteraliigapelaajista maassamme. Syystä tai toisesta Parikan ja Salkkarien Jirin yhdistelmä ei kuitenkaan yltänyt mediahuomiossaan sankari-kategoriaan, enkä nyt väitä, että henkilö olisi tätä itse kaivannutkaan. Tosi-tv -ohjelmissa mukana olleet futarit kuten Stefan “ISO-EKI” Andersson (Big Brother) tai Gridironinkin haastattelema Janne Ponko (Selviytyjät/Helsinki 69ers) ovat myöskin jääneet jefun näkökulmasta pienemmälle huomiolle. Syy tähän saattaa löytyä urheilujournalistien itse kertomasta kiinnostavan urheilijan lähtökohdasta. Tärkein kriteeri sille, että journalistisessa mielessä urheilija olisi kiinnostava on se, että urheilija menestyy. Edellä mainitut henkilöt eivät ole itse päässeet kentällä loistamaan hetkillä, jolloin kunniaa ja mainetta on ollut tarjolla urheilullisesta näkökulmasta.
Onko tulevalla kaudella sarjoissamme pelaajia, joissa olisi todellista sankariainesta median silmissä? Näkökulmaa voidaan tarkastella valtakunnallisesti, mutta myös paikallisesti. Onko paras tilaisuus yleisömäärältään Suomen suurimman joukkueen, Wasa Royalsin, käsissä? Tähän mennessä seura on onnistunut luomaan lajista ja ottelutapahtumistaan pienimuotoisen ilmiön Vaasassa, mutta olisiko seuraava askel suosiossa paikallisten sankarien kontolla. Lääkkeet tähän saattavat löytyä Seppo Evwarayelta, joka kuuluu itsekin suomalaisten NFL-leiritettyjen harvalukuiseen joukkoon.
Nopeaa, laadukasta ja elämyksellistä
Suomalaisten urheilutoimittajien mukaan kotimaisen urheilujournalismin tulisi olla ennen kaikkea laadukasta, nopeaa ja elämyksellistä. Elämyksellisyyden keskeisimpiä ulottuvuuksia on visuaalisuus. Urheilulajina amerikkalainen jalkapallon on yksi visuaalisimmista ja Suomessa visuaalisten elämysten tarjontaa yleisölle ovat esimerkillisesti tuottaneet harrastepohjalta laadukasta työtään kenttien laidoilla tekevät miehet kuvausliiveissään. Sosiaalinen media on tarjonnut valokuvaajille tehokkaan jakelukanavan ja vuodesta toiseen olemme päässeet nauttimaan erittäin tasokkaista tilannekuvista kymmenistä tai jopa sadoista otteluista ympäri Suomen.
Onko seuraava visuaalinen läpimurto odotettavissa liikkuvan kuvan palvelusovelluksissa? Twitterin Periscopen kaltaiset jokamiehen streaming-sovellukset tekevät kaikista urheilutapahtuman katsojasta potentiaalisen urheiluselostajan ja toimittajan. Onkin mielenkiintoista nähdä tullaanko tulevalla kaudella SAJL:n sopimuskumppanin Nelonen Pro liigalähetyksillä tee-se-itse kilpailijoita.
Kotikylän pojat?
Mutta takaisin otsikon hypoteesiin. Onko mahdollista, että kotimaisilta kentiltä löytyisi tulevalla kaudella yksi tai useampiakin median rakastama jenkkifutari? TAFT:n Rodriguez tulee varmasti saamaan osansa kotimaisen median palstatilasta, mutta pääsisikö hänen peesissään muita kiinnostavia pelaajia positiivisiin lajin suosiota kasvattaviin otsikoihin? Itse nostaisin potentiaaliseksi mielenkiintomuurin murtajaksi vaikkapa Wolverinesin Locklan Gilbertin. Kurkista vaikka hänen Instagram-profiiliaan, ja ymmärrät miksi. Tai saavuttaisiko NFL:ssä pelaava ”ensimmäinen suomalainen” Tyler Varga jotain niin suurta, että hän läpäisisi toistamiseenkin uutiskynnyksen kotimaisissa medioissa ja lisäisi lajin kiinnostusta suuren yleisön silmissä.
Parasta kuitenkin olisi, jos mediahuomioon nousisi kiinnostavia ja lajissa menestyvä kotimaisia kotikylän poikia. Positiiviset esikuvat toisivat varmasti lajin pariin lisää vauhdikkaasta kontaktiurheilusta kiinnostuneita lapsia ja nuoria. SAJL:n joulukuussa julkaisemat panostukset nimenomaan viestintään auttavat tämän tavoitteen saavuttamisessa.
Rakentavia ajatuksia median hurmaamisesta voit kirjoittaa tuohon kommentoinnin puolelle!
Kiinnostavia linkkejä:
Kommentoi
Kirjaudu sisään