Euroopan jenkkifutis jatkaa jakautuneena

Kolminkertainen puolustava Suomen mestari Helsinki Roosters menestyi vuonna 2014 eurokentillä erinomaisesti voittamalla kaikkien aikojen ensimmäisen IFAF Champions Leaguen mestaruuden. Suomessa pienemmälle huomiolle on jäänyt Keski-Euroopan suurten jenkkifutismaiden rinnakkainen sarja BIG6. Aiemmin EFL-sarjaa dominoineet saksalaiset ja itävaltalaiset joukkueet vahvistettuina sveitsiläisellä Calanda Broncosilla taistelivat EFL:n seuraajaksi julistetussa sarjassa oman näkemyksensä mukaan EFAF-mestaruudesta.

Pinnan alla kytevä reviiritaistelu ei ole jenkkifutista seuraavalle yleisölle uusi asia. Mm. Gridiron uutisoi asiasta tiiviimmin kauden 2012 lopulla. Vaikuttaa siltä, että tulehtunut tilanne on hyytynyt paikalleen ja oireilee ajoittain näkyvästi kansainvälisen kilpailutoiminnan puitteissa. Eurosarjojen ohella heijastusvaikutuksia on nähtävissä mm. IFAF:n organisoimien MM-kisojen järjestelyissä.

Seurajoukkueiden Euroopan mestaruus

Suomalaisille joukkueille tuttu EFL on pitkäaikaisin eurooppalaista turnauksista. TAFT (1986) ja Roosters (1988) ovat kertaalleen voittaneet sarjan ja vielä vuonna 2013 kaksi suomalaista seuraa osallistui turnaukseen (Roosters & Wolverines). Viimeinen täysimääräisen EFL-turnauksen ja Eurobowlin voittanut joukkue on itävältalainen Vienna Vikings. Vuoden 2013 jälkeen saksalaisjohtoinen oppositiorintama on kulkenut omaa polkuaan. Tilanne eskaloitui konkreettiseksi kahtiajakautumiseksi kauden 2014 kynnyksellä, kun IFAF Europe ja EFAF julkaisivat omat erilliset tiedotteensa seurajoukkueiden kilpailutoiminnasta.

IFAF kertoi omasta sarjastaan, jossa taistellaan seurajoukkueiden Euroopan mestaruudesta:

– IFAF Competition Committee announces there will be 14 countries participating in this year’s competition. More information will be released following the September 21, 2013 meeting of the European Clubs invited by the Competition Committee of IFAF to Warsaw , the new name of European Club Games will be announced, as well as all details of work completed on this project.

EFAF nokitti nopeasti omalla tiedotteellaan:

– In 2014 EFAF will restructure the European club competitions. The new flagship competition within the EFAF club competitions will be the “BIG6 Europe” which consists of a pool of six teams that will play for the Eurobowl.

Koska Eurobowl on Saksan liiton rekisteröimä tavaramerkki, omistettiin vanha tunnettu brändi BIG6-sarjan loppuottelun nimeksi.

IFAF:n varapuheenjohtaja, suomalainen Roope Noronen kommentoi tammikuussa 2015 kohteliaasti BIG6-sarjan olemassaoloa:

– BIG6 on Saksan ja Itävallan liiton järjestämä sarja, jollainen muidenkin IFAF:n jäsenmaiden on mahdollista järjestää IFAF:n sääntöjen mukaisesti.

IFAF:n virallisen viestin mukaan myös BIG6 on maailmanliiton alainen sarja, joka toimii IFAF:n alaisuudessa. Luvalla tai ilman, joka tapauksessa Saksan ja Itävallan liitot pyrkivät profiloimaan omaa kansainvälistä sarjaansa Euroopan johtavaksi seurajoukkueiden kilpailutantereeksi sekä kilpailullisesti, että yleisön suosiolla mitattuna.

Tulevalla kaudella 2015 Euroopan kahtiajakautuminen jatkuu. Saksalais-itävaltalainen liittoutuma on onnistunut houkuttelemaan BIG6-sarjaan mukaan yhden ranskalaisjoukkueen. Viime kaudella mukana olleen sveitsiläisen Calanda Broncosin tilalla sarjassa pelaa pariisilainen Flash de la Courneuve, joka tuo sarjaan kaivattua maantieteellistä leveyttä. Sarjaohjelman julkaisutiedotteessa lähetetiin selkeä piiloviesti myös Champions Leaguen stauksesta:

– The new format of the BIG6 European Football League has premiered last year and has attracted by far more spectators than any other European club team competition. The invitational format has provided fans and players with very close games on the highest level to be found in Europe.

BIG6-sarjassa pelaavat ranskalaisjoukkueen lisäksi saksalaiset New Yorker Lions, Berlin Adler ja Schwäbisch Hall Unicorns sekä perinteikkäät itävaltalaiset Vienna Vikings ja Swarco Raiders.

IFAF Champions Leaguessa 12 joukkuetta

Vuoden 2015 IFAF Champions leaguessa pelaa 10 eurooppalaisen maan kärkijoukkueet. Suomea edustavan Roostersin ohessa sarjassa ovat mukana Carlstad Crusaders (Ruotsi), Copenhagen Towers (Tanska), London Blitz (Englanti), Aix-en Provence Argonautes (Ranska), Thonon-les-Bains Black Panthers (Ranska), Milan Seamen (Italia), Osos Rivas Madrid (Espanja), L’Hospitalet Pioners (Espanja/Katalonia), Ljubljana Silverhawks (Slovenia), Belgrade SBB Vukovi (Serbia) sekä Istanbul Bogazici Sultans Turkista.

Ranska on ainoa maa, jonka joukkueita pelaa molemmissa eurosarjoissa. BIG6:n organisoijat eivät peitelleet riemuaan onnistuessaan saamaan sarjaansa joukkueen Ranskasta. Myös lähivuosien jatkolaajennuksia suunnitellaan.

– An expansion is planned for the future, the addition of a French club certainly already was a step into the right direction. National federations of the BIG6 clubs also continue to support the European Football League (EFL) as a second European-wide competition for club teams. A number of German clubs are scheduled to participate in the 2015 EFL season.

Vahvasti omaa identiteettiään luova BIG6 kertoo tiedotteessaan noteeraavansa maanosassamme myös toisen Euroopan laajuisen seurajoukkueiden sarjan, EFL:n. Hämmentävää eikö totta. EFL on Eurobowlin lailla Saksan liiton omistama tavaramerkki jota hyödynnetään tässä valtataistelussa varsin taitavasti. EFL:n tiedotteet leimataan kaiken päätteeksi vielä EFAF:n logoilla. EFL-sarjaan osallistuvien joukkueiden nimiä ei ole vielä julkistettu.

Myös MM-kisat valtataistelun tantereena

Kansallisten liittojen ja järjestöjen valtataistelu heijastuu ensimmäistä kertaa nyt myös maajoukkueiden tasolla. Sopivan syyn tilanteen eskaloitumiseen antoi naapurimaamme Ruotsin lajiliitto peruuttaessaan taloudellisiin syihin vedoten MM-kisojen järjestämisen maassaan. IFAF:n päätös siirtää kisat USA:n järjestettäväksi antoi Saksan ja Itävallan lajiliitoille kustannusperusteisen syyn vetäytyä kisoista. Vetäytymisestä ilmoittaessaan piikkiä työnnettiin syvälle IFAF:n lihaan.

-The International Federation of American Football has had three full years to organize the World Championships properly. This is an obligation they have not met. Now they want to place the burden on the backs of the participants. At some point, a national association must then ensure the protection of the integrity of their own competitions and place the priorities of their own national leagues higher than an impractical vision of a World Championship which may, or may not be held, somewhere.

IFAF:n varapuheenjohtaja Noronen kommentoi Gridironille syitä siihen, miksi MM-kisat päätetiin toteuttaa eurooppalaisesta perspektiivistä katsottuna huikeasti kasvaneista kustannuksistaan huolimatta:

– On ikävää, etteivät Itävalta ja Saksa pystyneet järjestämään asioitaan niin, että olisivat päässeet mukaan kisoihin. Onneksi Ranska on mukana ja siten Euroopan edustus kisoissa on varmistettu. Tommy Wikingin ja Ruotsin epäonnistuminen kisojen järjestämisessä Tukholmaan oli yllätys kaikille, mutta valtaosa osallistujista haluaa katsoa eteenpäin kehittäen lajia ja siten kisojen pelaaminen tänä vuonna oli enemmistön osallistujamaista tahtotilana. Saksa olisi halunnut kisat siirrettäväksi, mutta kisojen siirto tulevaisuuteen ei olisi taannut välttämättä muutosta kisojen järjestelyjen osalta ja vastaavasti aiheuttanut todennäköisesti poisjääntejä TOP-4 maiden joukosta ja kun eurooppalainenkin joukkue on mukana kisoissa, nähtiin kisojen läpivieminen tänä vuonna järkeväksi.

Toistaiseksi näyttää siltä, että MM-kisat toteutetaan alkuperäisestä typistettynä 8 joukkueen turnauksena. Suomi oli EM-nelosena ensimmäinen eurooppalainen joukkue, joka hierarkisesti voisi nousta vetäytyneiden Saksan ja Itävallan tilalle MM-kisoihin. Noronen ei kuitenkaan innostunut spekuloimaan tätä aihetta:

– IFAF uutisoi MM-kisojen järjestelyistä, kun viimeinen karsintaottelu Panama-Brasilia on saatu pelattua. Turnaus pelataan näillä näkymin 8 joukkueen turnauksena eikä uusia joukkueita oteta mukaan.

Sanomattakin on selvää, että ruotsalaiset menettivät ei-kilpailullisesti saavuttamansa kisapaikan isännyydestä luopuessaan.

Miten eurooppalaisen jenkkifutiksen umpisolmu aukeaa?

Jos pitäisi veikata, kumpi tilanne normalisoituu nopeammin, Ukrainan sotavai IFAF Europen (tai EFAF:n) alaisten jäsenliittojen kädenvääntö, laittaisin rahani ja toki toiveenikin Ukrainan rauhan puolelle. Lajiliittojen taistelu tuntuu olevan ajoittain varsin henkilökeskeistä ja erityisesti Saksa vaikuttaa ottavan irtiottoa kansainvälisestä pelikentästä. Tämä on ikävää, koska nimenomaan Saksassa amerikkalainen jalkapallon on vakiinnuttanut aseman myös yleisölajina Euroopassa. Toistaiseksi taistelu jatkuu ja pieniä piikkejä isketään naapurin lihaan aina tilaisuuden tullen. Oman huomioni sai havainto siitä, että viime viikolla pelatun International Bowlin IFAF World Teamissa ei ollut yhtään saksalaista edustettuna.

Amerikkalaisen jalkapallon fanien yksi märimmistä päiväunista lienee lajin mukaan ottaminen Olympialaisten ohjelmaan. Aikaisimmillaankin spekulaatiot ovat kohdistuneet vuoden 2024 kisoihin. Niin kauan kun Euroopan ristiriidat jatkuvat nykyisellään lienee tämä haave täysin perusteeton.