Pudotuspelipaikasta taisteleva Vantaan TAFT otti selkeän voiton Helsinki Wolverinesista puolustuksensa ja erikoistilannepelinsä ansiosta. Hyökkäys sen sijaan esitti varsin epätasaisia otteita.
Maanantain ainoassa ottelussa häntäpäähän juuttunut Wolverines isännöi pudotuspeleihin pyrkivää TAFT:a Vantaalta. Ilman pelinrakentaja Cedric Johnsonia pelannut Wolverines sortui hyökkäyksessä toistuviin virheisiin, jotka antoivat TAFT:lle mahdollisuuden mennä menojaan jo puoliaikaan mennessä. Ottelutulosta tuijotellessa jää kuitenkin helposti huomaamatta, että TAFT:n hyökkäys oli todellisissa vaikeuksissa tällä kaudella järkyttäviä määreitä pisteitä päästänyttä Wolverines-puolustusta vastaan. Wolverinesin puolustus pelasi kauden parhaan ottelunsa maanantaina.
Yhden ottelun perusteella on yleensä järkevää välttää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Jos kuitenkin pelkästään Wolverines-ottelua pidetään mittarina, ei TAFT:n hyökkäys ole tällä hetkellä pudotuspelien vaatimalla tasolla. Joukkueen vahvaksti tiedetty puolustus pelasi jälleen erinomaisen ottelun, mutta hyökkäys jätti huomattavasti toivomisen varaa. Peräti neljästä pallonmenetyksestä vastannut pelinrakentaja John Kelly ei saa ottelusta lähellekään puhtaita papereita, vaikkei vika pelkästään hänessä ollutkaan.
Wolverinesin pelisuunnitelma puolustuksessa oli selvä alusta lähtien. Joukkueen ykköstavoitteena oli puolustaa TAFT:n heittoa kahdella syvällä safetylla. TAFT onnistui etenemään Roope Metsän juoksuilla sekä laidalle suuntautuneilla screen-heitoilla, jos Wolverines toi liikaa taklausvoimaa puolustuksen keskustaan. Jos screeneillä saavutettiinkin tulosta, ei keskimatkan heittopeli sen sijaan ottanut tuulta alleen oikein millään. Jo ensimmäisellä hyökkäysvuorolla pelinrakentaja Kellyn ja laitureiden ajatukset menivät ristiin, ja Eero Hulkkonen pääsi nappaamaan helpon syötönkatkon. Wolverinesin tuodessa painetta Kelly joutui usein ottamaan nopeasti jalat alleen, eikä vapaita miehiä löytynyt.
Ahmojen puolustuspeli on tällä kaudella ollut tilastollisesti koko sarjan heikoin, mutta maanantaina nähtiin selkeä tasonnosto. Wolverinesin valmennuksessa aiemmin vaikuttanut Eric Parton oli pukeissa, ja vakuutti hyvällä pelillään puolustuksen linjan endinä. Partonilla on selkeästi erottuva kyky tunnistaa nopeasti, mihin hyökkäyksen peli on menossa. Ottelun alkupuolella hän esitti erinomaista pelinlukutaitoa ja ketteryyttä jahtaamalla vantaalaisten screen-heiton kiinni takaapäin vain viiden jaardin etenemisen jälkeen. TAFT:lla oli läpi ottelun hankaluuksia tilanteissa, joissa Wolverines toi painetta yli neljällä miehellä, eikä vähiten Partonin ansiosta.
TAFT onnistui ensimmäisellä puoliajalla kahdesti Toni Lemmetyisen ja EJ Woodsin pitkillä kiinniotoilla, mutta muilta osin heittopeli oli pahasti yössä. Kenties häiritsevintä on se, kuinka monta tilaisuutta joukkueella oli lisäpisteisiin. Avausjaksolla Kellyn 84-jaardinen toucdown-juoksu mitätöitiin kiinnipidon vuoksi. Kertaalleen Wolverines unohti täydellisesti Jani Luiron olemassaolon, mutta Kellyn heitto leijaili yli ja esti varman touchdownin. Ja mikäli ensimmäinen puoliaika jätti toivomisen varaa, oli toinen puoliaika sinipaitojen hyökkäykselle suorastaan murheellinen. Kaksi syötönkatkoa, rähmäys ja lentopotku kertovat kaiken oleellisen. Pelinrakentaja ja laitahyökkääjät eivät tuntuneet löytävän yhteistä säveltä missään vaiheessa.
TAFT on nyt pre-season mukaan lukien pelannut yhdeksän ottelua, mutta hyökkäyksen maanantaisen haparoinnin perusteella sitä on hankala uskoa. Toivon joukkueen puolesta, ettei Wolverinesia vastaan nähty antanut oikeaa kuvaa joukkueen hyökkäyspelin tasosta, vaan viikon päästä nähdään jo aivan muuta. TAFT ei voi luottaa pelkästään puolustuspeliin pudotuspelitaistelun kiihtyessä kuumimmilleen.
Kommentoi
Kirjaudu sisään