• FINAL
    Indians25
    Wolverines 65
  • FINAL
    Patriots34
    Mayhem 26
  • FINAL
    Steelers34
    Butchers 17
  • FINAL
    TAFT12
    Nordmen 19
  • FINAL
    Falcons28
    Trojans 0
  • FINAL
    Bears68
    Lions 0
  • FINAL
    East City Giants37
    Crusaders 29
  • FINAL
    Royal A's0
    Bulldogs 40
  • FINAL
    Jaguaarit7
    Bouncers 26
  • FINAL
    Crocodiles21
    Roosters 88

Johnson Yhdysvaltoihin, Winter aloittaa 69ersia vastaan

Tuomo Tomperi 6.7.2014 23:56 38 kommenttia

Henri Winter. Arkistokuva. Kuva: Risto Koho

Pari päivää sitten uutisoitu pelinrakentaja Henri Winterin siirto Helsinki Wolverinesiin muuttui kertaheitolla huomattavasti mielenkiintoisemmaksi.

Hyvinkää Falconsissa ja Jyväskylän Jaguaareissa pelannut Winter aloittaa SAJL:n sivuilla julkaistun tiedotteen mukaan maanantaina 69ersia vastaan. Tiedotteessa yksinkertaisesti todetaan, että Cedric Johnson on matkustanut takaisin Yhdysvaltoihin “perhesyistä”.

Kolmesta ottelustaan yhden voittanut Helsingin Wolverines kohtaa paikallisvastustaja 69ersin uuden pelinrakentajan johdolla. Seuran mukaan Cedric Johnson matkusti kotimaahansa perhesyistä, ja hänet korvaa alkukauden Jyväskylän Jaguaareissa ykkösdivisioonaa pelannut Henri Winter. Maanantain ottelu on Winterille uran ensimmäinen Vaahteraliigassa. (lähde)

Tiedotteen tekstistä ei selviä, palaako Johnson vielä Wolverinesiin täksi kaudeksi. “Perhesyyt” särähtävät helposti korvaan, sillä ne ovat vuosien varrella olleet monelle jenkille sopiva syy poistua joukkueen vahvuudesta, mikäli meno ei ole miellyttänyt. Johnsonin kohdalla tällaisesta tuskin on kyse. Wolverines on esiintynyt toki alkukaudesta alakanttiin, mutta uusi asetelma on varmasti ollut pitkään Suomessa pelanneen Johnsonin tiedossa jo sopimusta tehdessä.

Jos Johnsonin poissaolo joukkueesta venyy pidemmäksi, on uutinen toki varsin huolestuttava Ahma-joukkueen kannalta. 69ersia vastaan joukkueen ykköspelinrakentajaa olisi ehdottomasti tarvittu. Jää nähtäväksi, miten alkukaudesta kohtuullisia tehoja Jaguaareissa heittänyt Winter selviää uudesta haasteestaan.

Kommentoi

  • Nyt ei ole oikea paikka vihjailla Cedricin poissaolosta yhtään mitään, todella painavat syyt takana.

  • Noh, siksipä en asiasta vihjaillutkaan. Kuten tekstissä lukee, en usko että pitkään Suomessa pelanneen Johnsonin kohdalla on mistään epämääräisestä kyse.

  • Spekulaatiot on aina spekulaatioita ja media painaa mitä painaa niin kauan kun faktat on tiskissä. Oli painava syy tai ei.

  • Saatetaan nyt vielä kaikkien tietoon mitä ylhäällä olevassa artikkelissa lukee, jos asia on epäselvästi ilmaistu.

    Perhesyyt ovat monelle jenkille perinteisesti olleet helppo tekosyy poistua maisemista. Cedric Johnsonin kohdalla moinen käyttäytyminen olisi erittäin epätodennäköistä. Artikkelin kirjoittaja ei usko Johnsonin lähtöön liittyvän mitään epämääräistä.

    Asia on artikkelissa nostettu esiin, jottei tiedotteen tai artikkelin lukijalle varmasti jäisi asiasta väärä kuva. Kaikki eivät välttämättä tiedä, kuka Cedric Johnson on.

  • Perhesyyt, ja ilmeisen vakavat sellaiset, kuten joku tuossa tiesi kertoa, mitenkäs tämä nyt vaikuttaa veljen toimintaan? Lähteekö Roosters Einon johdolla euroopan valloitukseen?

  • Ei Wolvoilla tule suomi-QB:lla olemaaan mitään saumoja 69ers kolmea jenkkiä, ja 1-2 eurojenkkiä vastaan. Tämä peli on jo pelattu.

  • Joo nokkaan tulee. Ikävä kyllä winter on 2.divari tason qb, ei osaa kuin heittää pystyyn ja siinä koko osaaminen.

  • että perhesyyt ovat Suomessa???

  • Ei Winter ole noin heikko, kun juupi antaa ymmärtää. Pelajä on kuitenkin 1. divaritasolla takana riittävästi, joten tietää mistä on kysymys. Tosin on myönnettävä, että haastetta on vähintäänkin tarpeeksi..Seuralla oli toinenkin vaihtoehto korvaavaksi QB: si, mutta onnistuivat käsittämättömästi sössimään siirron takarajan.

  • Winter on hyvä niin kauan kuin pää kestää.

  • Wolverinesin ongelma ei ole niinkään pelinrakentaja vaan laitahyökkääjien puuttuminen. Winterillä ei ole samanlaista kättä kuin Cedricillä (+50 yds fade to Sagne) ja kun muita rissuja ei napostele pallojen kiinniottaminen, voi päivä olla valitettavan pitkä Wolverinesille. Toivotaan että pelikutsut osuu kohdalleen ja Winteriä ei laiteta liian kovaan paikkaan. 69ers yrittää varmuudella horjuttaa Wolverinesin hyökkäystä agressiivisella pelillä ja jos Ahmat selviää tuosta ryöpytyksestä, voi Wolverines onnistua yllättämäänkin.

  • Tällainen draama – kaikki sympatiat Johnsonille mitä sitten lieneekään takana – herättää vain mielenkiintoa ennakolta aika tylsään liigaan. Tilanne antaa mahdollisuuden uusille sankareille ja tämän jälkeen jokainen voitto ja tiukka pelikin tuo Wolvoille arvostusta. Rahakkaina vuosina mikään ei tuntunut miltään, mutta tässä saattaa piillä uuden nousun siemenet. Sama koskee Winteriä henkilökohtaisesti, joka on saanut paljon lokaa näilläkin sivuilla. Syyttä tai syystä mutta kaikille pitää antaa uusi mahdollisuus ja unohtaa menneet.

  • Melkoinen intteri määrä Wolvoilla, ei menny Henrin liiga depyytti ihan putkeen !

  • Ensimmäinen vaahtera-peli ja heti historiankirjoihin jaetulle kärkisijalle ottelussa heitettyjen syötönkatkojen määrässä

  • Pitääpä nyt muistaa et harjoitellut porukan kanssa 2 kertaa. Ei voi mitenkään olla samalla sivulla rissujen kanssa. Ja kyllä siellä oli 8-10 helppoa pudotusta. Ei kerro ihan koko totuutta lopputulos.

  • No eiköhän tuo nyt kerro nimenomaan sen koko totuuden Wolvojen tilanteesta.

  • Aivan käsittämättömän surkeeta heittämistä, jo ihan teknisestikin. Toki toi määrä syötönkatkoja on kova suoritus semmosenaankin. Kamalaa sitä oli kattoa.

  • Kuvia matsista löytyy touchdown.fi:n toimesta Facebookista.

    Aika raaka matsi ollut näköjään. Mitä live-tilastoja seurasin, niin matsihan alkoi Wolverinesin heittohyökkäyksen osalta jopa ihan kohtuullisesti. Kellään paikalla olleella kommenttia siihen, miten homma lähti noin käsistä?

  • Tässähän jo vallan helpottuu, etten itse ole enää viimeisin joka on heittänyt kuusi intteriä Vaahteraliiga pelissä.

  • No jos incomplete ja interi on kohtuullista, niin enpä halua nähdä huonoa heittohyökkäystä!! :)

  • Joo paikalla oltiin ja eihän se kovin hyvältä wolvojen kannalta näyttänyt. Pelinrakentelu ontui heittpelin osalta pahasti ja ne heitot jotka edes jotenkin onnistuivat putoilivat rissujen käsistä…Syytä varmaan molemmissa, mutta totuus on se, että pahasti väpättävää heittoa on vaikeampi saada tarttumaan näppeihin varsinkin, kun 69ers luki pelejä hyvin ja iskivät kovilla taklauksilla. Harmittavan helposti wolvot jäivät vastustajan kyydistä, eikä kunnollista taistelua syntynyt missään vaiheessa, vaikka wolvot puolustikin muutaman kerran hyvin. Joitakin valonpilkahduksia sentään wolvoillakin oli. Valastin ja Behmin itse nostaisin esiin. Hyvä työmoraali molemmilla ja onnistuneita suorituksia. En halua sen enempää Winteriä moittia, koska lähtökohta otteluun oli hänelle hankala vähäisten yhteisharjoitusten takia, mutta pelinrakentajan rooli tässä lajissa on niin suuri, että sillä paikalla alisuorittaminen käytännössä vie voittamisen mahdollisuudet. Totuuden nimissä on kuitenkin sanottava, että vaikka Cedrig olisi ollut paikalla ottelun voittaja olisi suurella todennäköisyydellä ollut sama, mutta numerot siedettävämmät.

  • Miksi Vaahterassa on tasoerot kasvaneet näin paljon?
    2 seuraa näyttävät olevan omassa luokassaan ( Roosters , Trojans), 1 seuraavassa
    (Crocodiles) 3 (TAFT,Butchers, 69ers) ja häntäpää (Indians & Wolverines).
    Jos Roostersia ei käsitellä, niin oikeasti kehittyneitä seuroja on Trojans ja 69ers,
    Crokot,TAFT ja Butchers ovat jämähtäneet tasoonsa. Wolverines on tippunut pahasti viime vuodesta, mutta ei pelkästään pois lähteineiden vuoksi, kuitenkin osaaviakin pelaajia löytyy. Indians on on vain jäljessä kaikissa peliin liittyvissä asioissa.
    Mitä seurat tekevät mielestääne oikein ja mitä väärin?

  • Tässä syitä tasoeroihin.
    -Totuus tuohon on se että ykkös ja kakkos korin pelaajien välinen ero on aivan liian suuri.
    -Noita ykköskorin jätkiä ei todellakaan myöskään riitä kaikille vaahtisjoukkueille.
    -Pelaajat haluavat menestyä (ykköskorin jätkät on helppo saada menestyvään joukkueeseen.)
    -Menestys potentiaalin omaava joukkue siis imee eniten pelaajia, joka mahdollistaa paremman laadun harjoitteluun. (Epäilen ettei noissa alemman kastin jengeissä kauheesti vedellä 11 vs 11 treenejä.)
    – Ja lopuksi siis voi sanoa Suomessa on aivan liian vähän huippupelaajia ja liigassa on liikaa joukkueita.

  • Liigaan 6 joukkuetta ja kaksinkertainen sarja, jokainen kohtaa toisensa kaksi kertaa ( ei enään “helppoa lohkoa”. Neljä parasta playoff ja sitä rataa..

  • Pelaajien tasoerot ovat suuret ja niiden kaventaminen pitäisi olla ehdottomasti kaikilla joukkueilla ja seuroilla korkealla prioriteetilla toiminnan suunnittelemisen näkökulmasta. Tämä johtaa siihen, että valmentajia, jotka omaavat potentiaalin kaventaa noita tasoeroja tarvitaan lisää. Tämä johtaa siihen, että koulutusjärjestelmää pitää arvioida sen mukaan, miten pelaajat kehittyvät – ei sen mukaan kuinka moni valmentaja suorittaa valmentajakoulutuksia joiden anti on luvalla sanoen vähän kevyttä. Kun perustat on saatu kuntoon, täytyy joukkueeseen saada potentiaalisia pelaajia ja niitä ei välttämättä löydy toisista seuroista vaan esimerkiksi omista junioreista. Lisäksi pelaajien asenne ja halu kehittyä OMALLA AJALLA, joukkueharjoitusten ULKOPUOLELLA, on ehdottomasti avainasemassa lajin ja pelaajien tason nousussa.

    Käyttäjän “Totuus” kohdista on helppo allekirjoittaa se, että kaikissa seuroissa ja joukkueissa ei todellakaan saada 11 vs. 11 harjoituksia joka viikko ja tämän on pakko näkyä kentällä otteluissa. Vaahteraliigan joukkuemäärä ei välttämättä ole väärä, mutta joukkueiden painotus on vähän kieroutunut. Etelä-Suomessa on liikaa joukkueita pelaajamassaan nähden ja varsinkin Vaahteraliiga ei kestä 4 joukkuetta pääkaupungista (kun TAFT lasketaan tähän mukaan). Seurojen yhteistyö, mahdolliset fuusiot ja aktiivinen koulutus (ja kouluttautuminen) yhdistettynä kovaan työhön voisi tarjota helpotusta tilanteeseen.

  • Urheilijoita isolla UUlla on lajissa yhteensä ehkä noin sata. Näistä pelasi viime vuonna ehkä noin 50 kahdessa parhaassa joukkueessa. Nyt Turun ja Roostersin rostereissa heitä on selkeästi enemmän, ehkä 80. Muille joukkuille on siis joukkueellinen vähemmän laatupelaajia jaettavaksi ja kun rahaa ei ole ulkomaalaisiin on tasoerojen kasvu selviö. Kilpailu peliajasta on, pääkaupunkiseudulla varsinkin olematonta kun kolme-neljä joukkuetta taistelee eloonjäämistaisteluaan puolikkailla rostereilla.

    SAJLin koulutusjärjestelmä on vähintäänkin heikkoa, vai löytyykö sieltä osioita “harjoitusten rakenne, pelikirjan rakentaminen, eri pelisysteemien perusteet, pelipaikkojen yksilötaitojen kehitysmenetelmät, skouttaaminen tai pelivideon purkaminen”? Epäilisin ettei nykykoulutuksen läpikäynyt vanha pelaaja olisi valmis valmentamaan tällaisen koulutuksen pohjalta kovinkaan hyvin.

    Laji tarvitsee terveen harrastajapohjan junioreihin sekä vähintään 200 urheilijaa ja 20 osaavaa valmentajaa kahdelle korkeimmalle sarjatasolle. Vasta sitten voimme alkaa puhua kilpailutilanteesta ja sen tuomasta terveestä kehityksestä.

  • Roostersin tämän kauden vahvistuksien painottuminen kotimaahan johtuu IFAF Euroopan CL:n amerikkalaisvahvistusmääritelmästä. NCAA:ssa pelannut pelaaja luetaan amerikkalaisvahvistukseksi kotimaansa ulkopuolella. Tämä sulkee ns. kahden passin pelaajat pois vahvuudesta.

    Ja tasoerot vaihtelevat Vaahteraliigassa muutenkin paljon, riippuen missä vaiheessa esim. ikäpolvenvaihdos on menossa. Vasta kaksi kautta sitten Roosters ja Trojans ratkaisivat keskenään sarjan jumbosijan, viime kaudella Butchers jäi pitkästä aikaa playoff-pelien ulkopuolelle ja tällä kaudella on Wolverinesin vuoro sukeltaa.

    @dommari23: Katsomosta katsottuna mun mielestä kentällä on aina urheilijoita isolla u:lla.

  • Ville Valasti ja Sagne on Wolvojen helmet ja ihmettelempä jos jäävät ensi kaudeksi Wolvoihin. Sidelinella näkyy pari coutsia, saavatko valmennusta oikeasti näiltä herroilta, valmentajaruletti on ollut vähintäänkin käsittämätöntä viime syksyn jälkeen ja puolivaloilla tekeminen huokuu kaikesta.. Parasta koko liigalle olisi että Wolvot saisi hommansa kuntoon off seasonilla ja vältettäisiin se että ne muutamat urheilijat jotka rosterissa on, lähtevät jonnekin missä eivät väkisin joudu pelaamaan kahteen suuntaan ja katselemaan 2-divaritason suorittajia..

  • Trojans osoitti, että vauhdin hakeminen divarista voi tehdä hyvää. Itse yhdistäisin I- ja II-joukkueet ja alkaisin rakentaa uutta tulemista. Liittona taas tekisin liigasta kuuden joukkueen keihäänkärjen ja divarista kahdeksan joukkueen ilman jenkkejä pelaavan sarjan. Se voisi kehittyä hyvinkin tasokkaaksi ja suosituksi sarjaksi, jonka joukkueet olisivat paikkakuntiensa “omia poikia”. Johan se on nähty II-divarissakin. Samalla I-divari toimisi kasvupaikkana pelinrakentajille ja yhtä hyvin valmentajille. Ilman jenkkejä kun pelikirja pitäisi suunnitella käytössä olevalle materiaalille, eikä joka pelissä palloa voisi kuljettaa ulkomaanapujen kautta.
    Noista maan eliittipelaajista sen verran, että huippulahjoja löytyy varmaan IV-divaria myöten. Aika harva varmaan loppujen lopuksi muuttaa vain jefun takia “etelään” ja vielä vähemmän, jos hiomattomat timantit jäävät huomaamatta. Siksi valitsisinkin jokaisesta sarjasta all-stars jengin, jolle liitto tai jokin aloitteellinen liigajengi voisi järjestää yhteisleirin liigatason joukkueen kanssa. Siinä olisi niin kannustetta pelaajille kuin katsastuspaikka piilokyvyille. Valinnat voisivat olla pelaajien tekemiä niin, ettei oman joukkueen pelaajia saisi äänestää.

  • Filebackerin kanssa samoilla linjoilla. 8 joukkueen liiga tulossa tiensä päähän. 6 olisi optimi jos olisi Tre-Tku-Jkylä-Oulu akselilta ede kolme jengiä, ei ole hyvä jos 5 jengiä tulee Hki-Vantaa-Porvoosta.. 8 joukkueen jenkitön divari mahdollistaisi myös tason noston Qb paikalla. Tosin itse tiputtaisin jenkkikiintiötä liigassa nykyisesta.

  • Puhuttaessa I-divisioonan kehittymisestä tasokkaaksi ja suosituksi, jenkittömäksi kasvunpaikaksi – kuten arvon Filebacker tuossa yllä ottaa kantaa – täytyy olla erimieltä. Tämän kauden I-divisioona on varsin mielenkiintoinen sarja, jota viime hetkillä pois pudonnut Nokia olisi varmasti maustanut entisestään. Tänä vuonna kolme joukkuetta lähti sarjaan kotimaisin voimin ja yksi näistä on jo päätöksensä perunut. Jos sarja olisi lähtökohtaisesti jo ollut jenkitön, en näe miten nykyinen asetelma olisi muuttunut? Lisäksi tuossa kirjoituksessa arvon Filebacker otti kantaa siihen, että I-divisioonasta voitaisiin tehdä valmentajille ja pelinrakentajille kasvunpaikka. Varmasti näin, mutta jos molemmat ovat “opiskelemassa” tekemistään, miten pelinrakentajien tai valmentajien (pelinrakentajavalmentajien) taso kehittyy? Pelinrakentajan pitää pelata – agreed – mutta jos pelaaminen on korkeintaan huonoa palloilua, en näe tässäkään pitkässä juoksussa kehittymistä vaan parempaa kotimaisten pelaajien peluuttamista.

    Valmentajatilannetta pohdittaessa – varsinkin jos mittarina käytetään kotimaisuutta, kokemusta ja tekemisen laadukkuutta – sanoisin, että tilanne osassa I-divisioonaseuroja on jopa parempi kuin osassa Vaahteraliigaseuroja. Otin jo aiemmin kantaa pelaajien kehittymiseen ja valmentajan rooliin siinä ja olen edelleen sitä mieltä että laadukkaan valmennuksen ja suunnitelmallisen toiminnan kautta saadaan aikaan tuloksia paljon tehokkaammin kuin muokkaamalla sarjajärjestelmiä ja luomalla rajoitteita. Jokaisen organisaation pitäisi omata sen verran tervettä itsekritiikkiä että tilateet ja sarjatasot osattaisiin arvioida oikein. Lisäksi lajiliiton myöntämät lisenssit ja niiden tarkastelu pitäisi arvioida uudelleen. On ihan selvää, että tänä vuonna esim. Vaahteraliigaan saattoi “lipsahtaa” muutama sinne kuulumaton organisaatio.

    Mitä tulee seurojen pelaajistoon ja sieltä löytyviin hiomattomiin timantteihin, on mielestäni seura- ja maajoukkuevalmennuksen yhteistyö avainasemassa. Seuravalmentaja on talenttiensa kanssa tekemisissä useita kertoja viikossa ja maajoukkuevalmentajan olisi syytä kuunnella jos seurajoukkueen valmentaja haluaa kertoa talenteistaan. En sano, että maajoukkue on ainoa tapa nousta tietoisuuteen (varsinkaan suuren yleisön tietoisuuteen), mutta maajoukkuevalmentajisto yleisesti edustaa oman alansa parhaimmistoa ja on luultavasti kiinnostunut kuulemaan lisää. Oma lukunsa on toki se, antaako seuravalmentaja tiedon seurassaan muhivasta talentista peläten menettävänsä sen toiseen organisaatioon, mutta henk.koht. toivon todella että tällaisista keskiaikaisista ajatusmalleista ollaan päästy yli. All-Stars ajatuksessa on paljon hyvää, mutta lisäisin siihen vielä “All-Stars valmentajiston”, joka takaisi sen että pelaajat ja valmentajat ovat samalla sivulla ja toistensa täydentäjiä.

    Todella hienoa keskustelua aiheesta ja toivottavasti se jatkuu vielä vilkkaana!

  • En suinkaan ole vastakkaista mieltä Arvuuttelijan kanssa, mutta asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia. Tämä kausi jenkeillä tai ilman on talouden sanelemaa, eikä kerro tilanteesta, jossa seuroilla olisi ollut aikaa ja resursseja valmistautua tilanteeseen. Valmentajien kasvupaikalla en tarkoittanut, että valmentajat olisivat noviiseja, vaan että valmentaminen (kehittäminen) vaatisi enemmän. Pelinrakentajien suomalaistuminen ei tarkoita huonoa palloilua. Kadmiry on tavallaan divarikasvatti. Carpelan on hyvä. Sun Cityn Berndtson pelasi kaksi loisto-ottelua Trojanssissa, kun sai kunnon kädet kohteikseen. Enemmänkin löytyisi, jos sarja antaisi mahdollisuuden ja motivoisi treenaamaan sitä pelipaikkaa. Alempien tasojen timanteista haluaisin lisätä sen verran, ettei maajoukkueeseen mahdu tai pitäisi mahtua pelkillä lahjoilla. Timantit pitäisi hioa ja heidän pitäisi saada pelikokemusta vähintäänkin Suomen huipputasolta.
    Yhdestä asiasta olemme Arvuuttelijan kanssa varmaan samaa mieltä: sarjajärjestelmät eivät ole vielä ihanteelliset. Vaikeaksi asian tekee se, että asiassa on monta muuttujaa. Esimerkiksi ero hyvien ja huonojen taloudellisten aikojen välillä vaikuttaa kaikkeen.

    Yksi iso pohdittava asia ja varsin hyvä esimerkiksi opiskelijan lopputyöksi on kysymys: miten ottaa mallia Roostersista, Trojanssista ja TAFT:stä ja miksei myös Seinäjoesta ja Porvoostakin eli miten pitää yllä jatkuvuutta niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin? Jefukartalta kadonneiden “suurseurojenkin” lista on aika pitkä…

  • Lajissa on ollut kautta aikojen , melkoinen määrä harrastajia jotka ovat kadonneet lopettamisensa jälkeen kaikesta toiminnasta. Heitä ei näe edes katsomoissa.
    Jotkut sentään jaksavat tukea ostamalla pääsylipun tai kausikortin ja tulemalla paikalle.
    Osa haluaa vapaalippuja “koska olivat joskus olleet kovia pelimiehiä” , ilman vapaalippua ei tulla paikalle tai ei välttämättä edes silloin. Jos jokainen aktiivi uransa lopettanut entinen pelaaja tulisi perheineen edes yhteen entisen seuransa otteluun se nostaisi jokaisen seuran kassavirtaa huomattavastikin ja auttaisi seurojen kehittymisessä entistä paremmiksi.

  • 90-luvulla jefu oli kovassa nosteessa, maikkari näytti pelejä ja homma rullasi. Tätä seurasi melkoinen romahdus, ja toivottavasti siitä on otettu opiksi. Nyt pelejä näytetään perjantaina nelosella, joka on aika iso edistysaskel. Toki yksi ongelma on siinä että se Nelonen Pro ei juuri muuta nyt näytäkään tällä hetkellä, ja yksittäisten pelien ostaminen on hinnoitukseltaan järjettömän ja älyvapaan väliltä. Harmi vain että pelit ovat kaukana jännittävästä urheiluviihteestä.

    Jatkuvuus on kova sana kaikessa vähänkään marginaalisempien lajien seuratoiminnassa. On seuroja jotka panostavat jatkuvuuteen ja on seuroja jotka surffaavat aallon mukana hetkessä. Syitä huonoon menestykseen löytyy aina, mutta harvoin kukaan katsoo oikeasti peiliin. Resursseilla ei tule automaattisesti menestystä, eikä resurssien vähäisyys automaattisesti estä menestystä.

    Näkisin että tällä hetkellä jefulla on tärkeät hetket tässä maassa. Vaahteraliiga menettää kiinnostavuutta mutta divarit ovat nosteessa. Monella paikkakunnalla jefu nostaa päätään ja “tuulipukukansa” huomaa lajin ja saattaa siitä kiinnostua. Liittotasolta lähtien nyt pitäisi istua pöytään ja tehdä pidemmän aikavälin suunnitelmia, miten vaahteran imagoa ja kiinnostavuutta nostetaan sekä miten divari”buumi” saadaan hyödynnettyä. Ja samaa suunnittelua tarvitaan myös seuratasolla, katse pitää suunnata myös pidemmälle tulevaisuuteen nykyhetken ja tämän kauden lisäksi.

    Sen sijaan että valitetaan kun ihmiset eivät käy katsomassa tai tee työtä seuran eteen voisi miettiä että miksi ihmiset eivät käy katsomassa tai tee töitä. Jos tuote on kiinnostava, ihmiset maksavat siitä. Jos ilmapiiri on hyvä ja ihmiset saadaan sitoutettua toimintaan, he tekevät töitä seuran eteen.

  • “Vaahteraliiga menettää kiinnostavuutta mutta divarit ovat nosteessa. ”

    Mihinköhän tämä väite nyt perustuu? Siihen, että pari entistä pelaajaa kirjoittajaa hehkuttaen divaria ja mollaa liigaa? Liigan näkyvyys on kasvanut jatkuvasti ja katsomoissa käy vuosivuodelta enemmän väkeä, joten en nyt ihan allekirjoittaisi väitettä liigan kiinnostavuuden laskusta. Se, että divisioonissa on hyvää tekemistä ja kiinnostaa myös aiempaa enemmän on myös hyvä asia. Sehän tarkoittaa, että lajin mielenkiinto on kasvussa kokonaisuudessaan ja kaikilla sarjatasoilla!

  • Omasta mielestäni laji on kaikilla tasoilla nosteessa. Mj ja Roostersin europelit ovat osoitus tason noususta. Nyt on oikea hetki painaa kaasua, mutta rahalla sitä ei voi tehdä, kun kansantalous on laskusuunnassa. Tarvittaisiin uutta verta vähän joka tasolla tuomaan niin energiaa kuin uusia ideoitakin, eikä tämä ole kritiikkiä. Jos liitto olisi yritysmaailman konserni, tämä olisi juuri se hetki, jolloin tehtäisiin muutoksia ilman suurempaa dramatiikkaa.

  • Jatkuvuus ei ole myöskään pahaksi ja niin kuin monissa seuroissa on nähty niin uusi veri on myös tuhonnut nopeasti sen mitä edelliset ovat aikaan saaneet. Nokia lienee tästä viimeisin esimerkki. Olennaista niin urheilu- kuin yritysmaailmassa on osata uusiutua hallitusti ja jatkuvasti. Lisätekijöitä tarvitaan seuroissa ja liitossa varmasti kaikille tasoille, mutta hyvä on varmistaa se, että on riittävä osaamistaso ja tieto menneisyydestä. Muuten keksitään taas pyörää uudestaan. Tästä valitettavan monta esimerkkiä löytyy tästäkin lajista.

  • Kattavaa otantaa jefuseuroista ei ole, mutta toisen marginaalisemman lajin parista otantaa on kolmelta vuosikymmeneltä. Seurojen jatkuvuuden kannalta jäsenien sitouttaminen ja seurahengen luominen kulkee usein käsi kädessä seuran elonkaaren kanssa. Kun jäsenet ja heidän taustajoukkonsa saadaan sitoutettua seuraan, siitä seuraa vakituisia harrastajia (jäsenmaksun maksajia), talkootyöläisiä ja positiivista palautetta. Tämä edesauttaa uusien jäsenien tulemista ja seuran jatkuvuutta. Sen sijaan jos seuran periaate on tarjota harrastusmahdollisuus tiettyinä aikoina ilman sen kummempaa sitouttamista tai tulevaisuuteen panostamista, jäsenet pikkuhiljaa hiipuvat.
    Jefuseuroista otanta on yhden käden sormilla laskettavissa, mutta aina ongelmana on ollut sitoutumisen puute. Treeneissä ei käy porukkaa, matseihin pelaajia metsästetään mistä milloinkin ja kukaan ei oikein tiedä ketä seuraavaan peliin vaivautuu paikalle. Seuraavasta kaudesta ei oikein kukaan tiedä. Pelien jälkeen mekastetaan että nyt kaikki treeneihin, mutta suurin osa on silti pois. Toki harrasteurheilussa työ ja perhe menee usein edelle, mutta väittäisin että yksi iso syy on sitoutumisen ja joukkuehengen puute.

    Sitouttaminen ei ole mitään helppoa, perinteinen saunailta ei yleensä ihan riitä. Mutta miten monessa seurassa (varsinkin alemmissa divareissa) tätä on hallituksen osalta ihan oikeasti mietitty?

    Kaasun painamisesta liittotasolla olen täysin samaa mieltä, yritysmaailmassa hierottaisiin käsiä yhteen tästä mahdollisuudesta tehdä nousut.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *