Vaahteraliigassa pelaa eräs joukkue, joka kahdessa avausottelussaan vajoaa ensin kahdesti yli 50 pisteen tappioasemaan, ja poistuu sitten kolmannesta kamppailustaan voittajana. Mitä tämä kertoo kyseisen ottelun häviäjästä?
Helsinki Wolverinesin ja Kouvola Indiansin kamppailu Vaahteraliigan häntäpäässä osoittautui lopulta varsin tasaiseksi mittelöksi. Wolverines onnistui kolmella Cedric Johnsonin heittämällä maalilla hankkiutumaan kolmen maalin johtoon, joka piti Indiansin takaa-ajosta huolimatta loppuun saakka. Kotijoukkue Indians joutui viimeisellä hyökkäysvuorollaan rangaistuksen ja kolmen peräkkäisen säkityksen jälkeen tilanteeseen neljäs ja kolmakymmentäseitsemän, mikä johti päätökseen potkaista pallo Wolverinesille. Wolverines onnistui kuitenkin järjestämään vahvan hyökkäysvuoron, jonka aikana joukkue selvitti kaksi kolmatta yritystä ja sai kulutettua kellon loppuun lähellä Indians-maalia. Näin paljon parjattu ahmalauma otti kuin ottikin kauden avausvoittonsa. Johnsonin ja Sebastien Sagnen lisäksi hyökkäyksessä hääri vahvasti uusi jenkkiapu Oscar Vazquez-Dyer, jonka viisi kiinniottoa avasivat mukavasti tilaa ahmojen heittohyökkäykselle.
Ottelun lopputulos on Wolverinesille luonnollisesti todella tärkeä – haluaahan joukkue tietenkin välttää sarjan viimeisen sijan. Perinteisen putoamiskamppailun kannalta voi kuitenkin olla, ettei sarjasijoituksella tänä vuonna ole juurikaan merkitystä. Varmaa tietoa ei liene kellään, mutta on uskottavaa, ettei ykkösdivisioonan tuleva mestari haluaisi nousta Vaahteraliigaan kaudelle 2015. Ainakin Wasa Royals on kotisivuillaan ilmoittanut, että se tähtää liigatasolle vasta kaudeksi 2016. Muiden joukkueiden suunnitelmista ei ole julkista tietoa, mutta muutaman vuoden takaisen TAFT:n kaltaista selvästi liigakelpoista joukkuetta ei divisioonasta – kenties Royalsin lukuunottamatta – tänä vuonna löydy.
Tietynlaista vääristynyttä balanssia Vaahteraliigaan tuo tämän vuoden erikoinen lohkojako, jota käsittelinkin jo Butchersin ja Roostersin ottelun ennakossa. 69ersin, Indiansin ja Wolverinesin sijoittuminen samaan lohkoon tuo lohkojaon ansiosta enemmän tasaisia otteluja, kun suhteellisen tasaisiksi arvioidut joukkueet pelaavat enemmän otteluita vastakkain. Samalla erot liigan tyven ja kärjen välillä ovat kasvaneet kovasti. Toki liigassa on usein ollut muita heikempiä joukkueita, mutta tällä kaudella joukkueet näyttävät lokeroituvan erityisen voimakkaasti. Uskallan arvata, että SAJL:n vuotuisessa liigaveikkauksessa saavutetaan tänä vuonna huomattavasti viime kautta parempia tuloksia.
Mielestäni Vaahteraliigan kohdalla ollaan tällä hetkellä ajauduttu tilanteeseen, jossa maastamme ei yksinkertaisesti löydy kahdeksaa riittävän laadukasta joukkuetta liigatasolle. Mielipiteeni ei olisi muuttunut miksikään, vaikka sunnuntain ottelusta olisikin selvinnyt ahmojen sijaan voittajana Indians. Ongelma on siinä, että minun on katsojana vaikea uskoa, että tällä kaudella jokin alempaan kastiin arvioiduista joukkueista pystyisi päihittämään yhtäkään tulevista pudotuspelijoukkueista. Yllätyksiä saattaa toki sattua, mutta niiden puute alkukaudesta ei varmasti ole lisännyt satunnaisen seuraajan mielenkiintoa maamme lippulaivasarjaan.
Selvänä syynä nyt nähtävään ilmiöön on yksinkertaisesti talentin keskittyminen entistä harvempiin seuroihin. Roostersin nousu maamme huipulle on vaikuttanut epäsuorasti koko sarjan koostumukseen. Varsinkin viime kesän tappiottoman kauden jälkeen tilanne on sellainen, että maamme parhaiden pelaajien on menestyäkseen hakeuduttava joko Roostersiin tai yhteen vakavasti otettavista haastajajoukkueista. Liigan häntäpään seurat eivät ole yksinkertaisesti lainkaan houkuttelevia kohteita ykköskorin pelaajille, joilla ei ole aiempia kytköksiä mainittuihin seuroihin. Tämän voi todeta nopealla silmäyksellä Gridironin kevään siirtolistalle, joka epätäydellisenäkin osoittaa, että uutiskynnyksen ylittävien suomalaispelaajien siirrot muista joukkueista 69ersiin, Indiansiin ja Wolverinesiin ovat olleet erittäin vähissä.
Indiansin tulevaisuus liigatasolla?
Indians ilmoitti viime viikolla tehneensä sopimuksen kahden Ranskan maajoukkueessa pelanneen pelimiehen kanssa. Uudet pelaajat tulevatkin varmasti kreivin aikaan, sillä Indians listaa tällä hetkellä rosterissaan ainoastaan 24 pelaajaa, mukaan lukien joukkueen amerikkalaispelaajat. Indians on siis myös tänä vuonna samassa tilanteessa kuin kaudella 2013, jolloin joukkue joutui täyttämään rosterinsa aukkoja tuontivoimalla. Vuokrapelaajat eivät kuitenkin auta joukkuetta enää syksystä eteenpäin. Tämä tiedetään varmasti Indiansin joukkueenjohdossa. Toiminnasta on pääteltävä, että joukkue tuo tarkoituksella väliaikaista apua antaakseen aikaa oman kotimaisen runkonsa kehitykselle ja laajenemiselle tulevia vuosia ajatellen.
Pelkkä liigastatus ei kuitenkaan tänä päivänä tuo ulkokaupunkilaisia mukaan joukkueeseen, joten kymenlaaksolaisten vaihtoehdoiksi jää käytännössä junioritoiminta ja urheilullisten aikuisikäisten pelaajien värväys lajin ulkopuolelta. Nuorisosarjoissa Indians ei osallistu tänä vuonna U19-sarjaan. U17-sarjassa joukkue on joutunut luopumaan jo ainakin yhdestä ottelusta pelaajatilanteeseen vedoten, joten aivan lähiaikoina joukkueen on vaikea ajatella tuovan merkittävää lisävoimaa omista nuoristaan.
Indians ei ole haasteensa kanssa yksin, sillä samojen kysymysten äärellä painitaan liigan lisäksi myös divisioonatasolla. Mielestäni parhaiten omaa profiiliaan ovat viime aikoina nostaneet divarin Royals ja kakkosen Hämeenlinna Huskies. Molempien seurojen toiminnassa on nähtävissä hyvä taustatyö, suunnitelmallisuus ja halu tuottaa paras mahdollinen kehitysympäristö edustusjoukkueen pelaajille.
Kommentoi
Kirjaudu sisään