Mestarijoukkueen hyökkäys oli jälleen rautaa Roostersin kukistaessa Butchersin Porvoossa selvin lukemin. Mutta onko Goljat sittenkin lyötävissä tällä kaudella?
Kaksi viimeisintä maamme mestaruutta voittanut Helsinki Roosters on joukkue, joka ei yksinkertaisesti ole tottunut pelaamaan takaa-ajoasemasta viime aikoina. Perjantaina punapaidat joutuivat kuitenkin Butchersia vastaan tappiolle peräti kolmeen eri otteeseen. Butchers-hyökkäyksen kolme peräkkäistä touchdown-draivia Roostersia vastaan on temppu, johon ei mikään joukkue ole pystynyt sitten heinäkuun 2012. Viime kaudella Roosters-puolustus oli niin vahva, ettei yksikään joukkue pystynyt päättämään edes kahta peräkkäistä hyökkäysvuoroa touchdowniin sellaisessa vaiheessa peliä, kun ottelun voittajasta oli vielä epäselvyyttä. Butchersin pirteys antaakin toivoa myös muille liigajoukkueille: mestareiden puolustus on yllätettävissä.
Butchersin ongelmaksi koitui lopulta luonnollisesti joukkueen oma puolustus. Jos Roosters etenee ensimmäisen hyökkäysvuoron jälkeen touchdowniin kahdeksan kertaa yhdeksästä, ei voitosta tarvitse juuri haaveilla. Perjantain ottelun tapahtumat miellyttävät kuitenkin aivan varmasti Turussa ja Seinäjoella. Jos oma hyökkäys pystyy rokottamaan Roostersia muutamaan otteeseen ottelun alkuun ja samanaikaisesti puolustus pelaa korkealla tasolla, voi tapahtua jotain yllättävää.
Roosters-hyökkäys parempi kuin viime vuonna?
Roosters on nyt ainoa sarjan tappiottomista joukkueista, joka on ehtinyt pelata jo kolme ottelua. Kolmessa ottelussa joukkue on kohdannut keskikastin TAFT:n ja Butchersin, sekä sarjan tyvipäähän arvellun Wolverinesin. Otteluiden perusteella on jo mahdollista tehdä pieni otanta ja vertailla tämän vuoden joukkuetta viimevuotiseen.
Tilastoista paljastuukin jotain varsin mielenkiintoista. Vaikka joukkueen hyökkäys ja puolustus ovatkin pisteiden ja edettyjen jaardien määrässä mitattuna jopa merkillisen lähellä viime vuoden vastaavia, yksilötasolla tämän kauden Roosters on ollut aivan eri joukkue. Viisi touchdownia perjantaina tehnyt Jaycen Spears on edennyt juoksuillaan ja kiinniotoillaan peräti 179 jaardia ottelua kohden, mikä on ylivoimaisesti eniten koko sarjassa. Vertailun vuoksi viime vuoden mestarien paras etenijä oli laituri Rocky Ciasulli, jonka 73 edettyä jaardia ottelua kohden kalpenevat Spearsin tehojen edessä. Spears on ollut jopa niin tehokas, että hänen tuloksensa ovat täysin vertailukelpoisia viime kaudella Seinäjoella liigaa dominoineen Jocques Crawfordin vastaavien kanssa.
Mielestäni yksi viime vuoden Roostersin loistavan menestyksen salaisuuksista oli hyökkäysvastuun jakaminen usealle pelaajalle. Yksi elokuun lopun Vaahteramaljan suurimmista onnistujista oli kokenut Ilkka Laitinen, jonka hieno peli jätti Wolverinesin lopulta vaille mahdollisuuksia. Laitinen oli kerännyt runkosarjassa melko vaatimattomat 202 kiinniotettua jaardia, mutta loppuottelussa hän loisti yhtenä kirkkaimmista tähdistä 85 jaardillaan ja usealla tärkeällä kiinniotollaan. Roostersin menoa ei häirinnyt, vaikka runkosarjan tehomiehet Markus Lievonen ja Kimi Linnainmaa jäivät ottelussa yhteensä vain 41 edettyyn jaardiin.
Onko tämän kauden Roosters-hyökkäys siis jenkkivetoinen yhden miehen show? Ei tietenkään – asia ei ole suinkaan niin yksinkertainen. Joukkueen pelitapa pohjautuu edelleen vahvasti tuttuihin menestysresepteihin, joita on täksi vuodeksi viilattu vastaamaan nykyjoukkueen vahvuuksia. Lisäksi joukkueen hyökkäyksen rosterista löytyy edelleen valtaosa viime kauden tärkeistä suomalaispelaajista. Olisi tietysti varsin lapsellista todeta, että Roosters pysähtyy “yksinkertaisesti” pysäyttämällä Spears. On kuitenkin tosiasia, että ainakin ensimmäisissä otteluissa Roostersin tehoista on vastannut pitkälti yksi mies. Onko tämä sellainen tieto, jota muiden kärkijoukkueiden puolustusten koordinaattorit voivat käyttää hyväkseen?
Katso myös
Kommentoi
Kirjaudu sisään