Seinäjoki Crocodilesin 79-14 -voittoon päättynyt TV-ottelu tarjosi katsojalleen varsin uuvuttavan elämyksen. Ovatko joukkueiden tasoerot kasvaneet liian suuriksi?
Sateiseen Helsinkiin matkustanut Crocodiles tyrmäsi vain kolme vuotta sitten Suomen mestaruuden voittaneen Helsinki Wolverinesin ennätystyyliin. Viime vuosien voimajoukkueet kohtasivat nyt 24:tta kertaa historiansa aikana. Crocodilesin 65 pisteen voittomarginaali on joukkueiden välisessä historiassa ylivoimaisesti kaikkien aikojen suurin. Crocodiles on tottunut rankaisemaan sarjan peräpään joukkueita, mutta 79 pistettä on niin kova määrä, ettei joukkue ole onnistunut vastaavassa tempussa kuin kerran aikaisemmin sitten kauden 2006.
Kahden ennakkoon varsin epätasaisen joukkueen kohtaaminen lähti liikkeelle voimakkaassa sateessa. Crocodiles pystyi pysäyttämään Wolverinesin hyökkäyksen heti alkuun ja hyödynsi hyvät kenttäasemat Doug Websterin löytäessä Vili Rajamäen touchdownin arvoisesti. Velodromin liukas pinta aiheutti pelaajille vaikeuksia koko avausjakson, mutta pisteitä nähtiin silti runsaasti. Webster hyödynsi red zonella kotijoukkueen tarjoamat matchupit ammattimiehen varmuudella. Ajoittain myös laitahyökkääjänä pelannut Roman Runner päihitti päätä lyhyemmän Tom Koiviston kahdesti lyhyellä fade-kuviolla ensimmäisen neljänneksen aikana. Neljänneksen vaihtuessa oli jo varsin selvää, kumpi joukkueista ottelun voittaa.
Wolverinesin hyökkäyspeli oli todella epävarmaa läpi koko ottelun. Sebastien Sagnen henkilökohtainen taito ei varmasti tullut kellekään viime kauden jälkeen yllätyksenä, ja mies onnistuikin pariin otteeseen karkaamaan Crocodiles-puolustuksen selustaan. Sagne oli kuitenkin ottelun alkupuolella merkattu mies. Takimmaisena miehenä pelannut Roman Runner pelasi avausjakson niin syvällä, että hänen selkänsä taakse ehtiäkseen olisi tarvinnut hevosta. Sagnen touchdownit syntyivätkin Crocodilesin backup-miehiä vastaan. Wolverinesin hyökkäyksessä aloituksessa nähty Teemu Rantanen oli erittäin epävarma pudottaen lukuisia palloja ottelun ensimmäisellä puoliajalla. Nuori Anssi Karjala oli Sagnen jälkeen kenties joukkueen toiseksi paras laitahyökkääjä, mutta myös isokokoinen Tero Paavola napsi pari mukavaa koppia. Juoksupeliä Wolverines ei oikeastaan edes yrittänyt.
Doug Webster heitti lopulta viisi touchdownia, mutta vierasjoukkue Crocodiles onnistui myös juoksupelissään hyvin. Wolverinesin frontti ei välttämättä antanut täysin tarkkaa kuvaa joukkueen hyökkäyksen linjan työskentelystä, mutta Velipekka Jaakonsaarelle ja Mika Nissiselle tarjottiin mukavasti juoksutilaa. Isokokoinen Jaakonsaari pelasi huomattavasti enemmän ottelun alkupuolella ja teki kaksi maalia. Kolme touchdownia tehnyt Nissinen onnistui leiskauttamaan hänelle epätyypillisen pitkän touchdownin ottelun kolmannella neljänneksellä ja juoksi llopulta komeat 145 jaardia. Pelinrakentaja Webster ei juuri pallon kanssa juossut esitelleen kykyjään juoksupelissä vain kerran, kaksi. Kris Kougian valitettava loukkaantuminen taklaustilanteessa pakotti hänet jättämään pelin kesken jo ensimmäisellä neljänneksellä. Toivottavasti loukkaantuminen ei ole vakava, sillä Kougia esiintyi todella vahvasti laitahyökkääjän tontilla.
Wolverines II:n MVP:ksi viime kaudella valittu Eero Hulkkonen esiintyi edukseen Wolverines-puolustuksessa rumista lukemista huolimatta. Hulkkonen mm. pysäytti taklauksellaan Crocodiles-pelinrakentaja Doug Websterin etenemisen neljännellä yrityksellä Crocodilesin johtaessa vasta 7-0. Myös ensin tukimiehenä, ja myöhemmin endinä pelannut Ville Valasti erottui koollaan ja fyysisyydellään. Talvella uudelleen signattu Kalle da Silva sen sijaan puuttui kokoonpanosta. Toimituksen saamien tietojen mukaan selkävamma saattaisi pitää kokeneen tukimiehen kentältä pois pidempäänkin. Hyökkäyksen epäonnistuessa pahasti puolustus laitetttiin luonnollisesti mahdottomaan paikkaan, mutta faktat ovat faktoja: kokonaisuudessa joukkueen puolustuksen taso ei mitenkään riitä liigan parempia joukkueita vastaan.
Crocodilesin taso muihin kärkijoukkueisiin selviää käytännössä vasta 12. heinäkuuta, kun joukkue matkustaa Vantaalle TAFT:n vieraaksi. Puolustus piti Wolverinesin kurissa ja hyökkäys pystyi suorittamaan omalla tasollaan läpi ottelun. Wolverines-hyökkäyksestä poiketen Crocodilesilta ei nähty hyökkäyksessä runsaasti menetettyjä mahdollisuuksia ja karkeita virheitä. Tämä yhdistettynä hyviin kenttäasemiin tuotti tolkuttoman määrän pisteitä, vaikka joukkueen etenemät jaardit ”jäivät” alle viiteensataan.
Wolverines pääsee yrittämään kilpensä kiillotusta juhannuksen jälkeen maanantaina, kun joukkue kohtaa mestarisuosikki Helsinki Roostersin. Juhannuspyhät hankaloittavat harjoittelua, mutta toivoa sopii, että joukkue pystyy valmistautumaan otteluun huolella. Kokoonpanossa nähtiin perjantaina myös seuran II-divisioonajoukkueessa esiintyviä pelaajia. Nämä pelaajat saattavat haluta säilyttää farmistatuksensa, jolloin heidän on mahdollista pelata ainoastaan kahdessa ottelussa edustusjoukkueen riveissä. Onkin siis mahdollista, että Wolverines täydentää rivejään viikosta toiseen hieman eri kasvoilla. Roosters toki voittaa joukkueiden välisen kohtaamisen, mutta Wolverinesin on pakko saada oman pelinsä tasoa kohoamaan huomattavasti. Sen jälkeen vuorossa on Kouvola Indians, jolle virheet välttävä Wolverines voi hyvinkin pärjätä.
Kun on altavastaajana niin kuin Wolerines on niin ns vaikeat pelit/kätsit pitää tehdä. #vaahteraliiga
— ChillyJ (@jehol) June 13, 2014
Kokonaisuutena avausottelu jätti katsojalleen paljon toivomisen varaa, seurasi sitä minkä väristen lasien läpi tahansa. Tasoeroja on liigassa toki nähty ennenkin, käytännössä joka vuosi. Wolverinesin heikon esityksen tekee kuitenkin erityisen harmittavaksi se, että joukkueella on aseita sekä hyökkäyksen että puolustuksen puolella – kokonaisuus ei vain toimi. Tekemisessä on liikaa aukkoja, jotta joukkue voisi todellisuudessa haastaa sarjan kärkijoukkueet perjantain kaltaisella esityksellä.
Kautta on ehditty pelata vasta yhden ottelun verran, joten kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei välttämättä kannata vetää. On silti täysin mahdollista, että tänä vuonna Vaahteraliigassa nähdään erityisen runsaasti epätasaisia otteluja. Nelonen Pron kautta perjantaisin näkyvä sarja ei tällä kertaa varmasti antanut satunnaiselle katsojalle parasta mahdollista kuvaa lajista. Suurin ongelma ei ole toisen joukkueen selvä paremmuus vaan se, että hävinnyt osapuoli ampuu itseään jatkuvasti jalkaan.
Nelosen kuvausryhmä oli muuten varsinkin avausjaksolla hukassa hieman vieraamman lajin kanssa. Katsomokamera kuvasi aivan liian laajalla kulmalla, jolloin itse ottelutapahtumista oli vaikea saada selvää. Lähemmäs tarkennetut kamerat eivät pärjänneet juuri sen paremmin, sillä hidastukset seurasivat monta kertaa väärää miestä. Ainoastaan pohjoispäädyn kameramiehelle voi antaa täysin puhtaat paperit. Jos siis luet tätä, kiitokset, teit oikein hyvää työtä! :-)
Katso myös
Kommentoi
Kirjaudu sisään