Liigakauden avaus ei tarjonnut jännitystä

Tuomo Tomperi 13.6.2014 23:00 4 kommenttia

1 2 3 4  
0 0 6 8 14
21 21 23 14 79

(0-1)

14

(1-0)

79

13.6.2014 klo 18:30 Helsinki

Arkistokuva. Kuva: Samppa Toivonen

Seinäjoki Crocodilesin 79-14 -voittoon päättynyt TV-ottelu tarjosi katsojalleen varsin uuvuttavan elämyksen. Ovatko joukkueiden tasoerot kasvaneet liian suuriksi?

Sateiseen Helsinkiin matkustanut Crocodiles tyrmäsi vain kolme vuotta sitten Suomen mestaruuden voittaneen Helsinki Wolverinesin ennätystyyliin. Viime vuosien voimajoukkueet kohtasivat nyt 24:tta kertaa historiansa aikana. Crocodilesin 65 pisteen voittomarginaali on joukkueiden välisessä historiassa ylivoimaisesti kaikkien aikojen suurin. Crocodiles on tottunut rankaisemaan sarjan peräpään joukkueita, mutta 79 pistettä on niin kova määrä, ettei joukkue ole onnistunut vastaavassa tempussa kuin kerran aikaisemmin sitten kauden 2006.

Kahden ennakkoon varsin epätasaisen joukkueen kohtaaminen lähti liikkeelle voimakkaassa sateessa. Crocodiles pystyi pysäyttämään Wolverinesin hyökkäyksen heti alkuun ja hyödynsi hyvät kenttäasemat Doug Websterin löytäessä Vili Rajamäen touchdownin arvoisesti. Velodromin liukas pinta aiheutti pelaajille vaikeuksia koko avausjakson, mutta pisteitä nähtiin silti runsaasti. Webster hyödynsi red zonella kotijoukkueen tarjoamat matchupit ammattimiehen varmuudella. Ajoittain myös laitahyökkääjänä pelannut Roman Runner päihitti päätä lyhyemmän Tom Koiviston kahdesti lyhyellä fade-kuviolla ensimmäisen neljänneksen aikana. Neljänneksen vaihtuessa oli jo varsin selvää, kumpi joukkueista ottelun voittaa.

Wolverinesin hyökkäyspeli oli todella epävarmaa läpi koko ottelun. Sebastien Sagnen henkilökohtainen taito ei varmasti tullut kellekään viime kauden jälkeen yllätyksenä, ja mies onnistuikin pariin otteeseen karkaamaan Crocodiles-puolustuksen selustaan. Sagne oli kuitenkin ottelun alkupuolella merkattu mies. Takimmaisena miehenä pelannut Roman Runner pelasi avausjakson niin syvällä, että hänen selkänsä taakse ehtiäkseen olisi tarvinnut hevosta. Sagnen touchdownit syntyivätkin Crocodilesin backup-miehiä vastaan. Wolverinesin hyökkäyksessä aloituksessa nähty Teemu Rantanen oli erittäin epävarma pudottaen lukuisia palloja ottelun ensimmäisellä puoliajalla. Nuori Anssi Karjala oli Sagnen jälkeen kenties joukkueen toiseksi paras laitahyökkääjä, mutta myös isokokoinen Tero Paavola napsi pari mukavaa koppia. Juoksupeliä Wolverines ei oikeastaan edes yrittänyt.

Doug Webster heitti lopulta viisi touchdownia, mutta vierasjoukkue Crocodiles onnistui myös juoksupelissään hyvin. Wolverinesin frontti ei välttämättä antanut täysin tarkkaa kuvaa joukkueen hyökkäyksen linjan työskentelystä, mutta Velipekka Jaakonsaarelle ja Mika Nissiselle tarjottiin mukavasti juoksutilaa. Isokokoinen Jaakonsaari pelasi huomattavasti enemmän ottelun alkupuolella ja teki kaksi maalia. Kolme touchdownia tehnyt Nissinen onnistui leiskauttamaan hänelle epätyypillisen pitkän touchdownin ottelun kolmannella neljänneksellä ja juoksi llopulta komeat 145 jaardia. Pelinrakentaja Webster ei juuri pallon kanssa juossut esitelleen kykyjään juoksupelissä vain kerran, kaksi. Kris Kougian valitettava loukkaantuminen taklaustilanteessa pakotti hänet jättämään pelin kesken jo ensimmäisellä neljänneksellä. Toivottavasti loukkaantuminen ei ole vakava, sillä Kougia esiintyi todella vahvasti laitahyökkääjän tontilla.

Wolverines II:n MVP:ksi viime kaudella valittu Eero Hulkkonen esiintyi edukseen Wolverines-puolustuksessa rumista lukemista huolimatta. Hulkkonen mm. pysäytti taklauksellaan Crocodiles-pelinrakentaja Doug Websterin etenemisen neljännellä yrityksellä Crocodilesin johtaessa vasta 7-0. Myös ensin tukimiehenä, ja myöhemmin endinä pelannut Ville Valasti erottui koollaan ja fyysisyydellään. Talvella uudelleen signattu Kalle da Silva sen sijaan puuttui kokoonpanosta. Toimituksen saamien tietojen mukaan selkävamma saattaisi pitää kokeneen tukimiehen kentältä pois pidempäänkin. Hyökkäyksen epäonnistuessa pahasti puolustus laitetttiin luonnollisesti mahdottomaan paikkaan, mutta faktat ovat faktoja: kokonaisuudessa joukkueen puolustuksen taso ei mitenkään riitä liigan parempia joukkueita vastaan.

Crocodilesin taso muihin kärkijoukkueisiin selviää käytännössä vasta 12. heinäkuuta, kun joukkue matkustaa Vantaalle TAFT:n vieraaksi. Puolustus piti Wolverinesin kurissa ja hyökkäys pystyi suorittamaan omalla tasollaan läpi ottelun. Wolverines-hyökkäyksestä poiketen Crocodilesilta ei nähty hyökkäyksessä runsaasti menetettyjä mahdollisuuksia ja karkeita virheitä. Tämä yhdistettynä hyviin kenttäasemiin tuotti tolkuttoman määrän pisteitä, vaikka joukkueen etenemät jaardit “jäivät” alle viiteensataan.

Wolverines pääsee yrittämään kilpensä kiillotusta juhannuksen jälkeen maanantaina, kun joukkue kohtaa mestarisuosikki Helsinki Roostersin. Juhannuspyhät hankaloittavat harjoittelua, mutta toivoa sopii, että joukkue pystyy valmistautumaan otteluun huolella. Kokoonpanossa nähtiin perjantaina myös seuran II-divisioonajoukkueessa esiintyviä pelaajia. Nämä pelaajat saattavat haluta säilyttää farmistatuksensa, jolloin heidän on mahdollista pelata ainoastaan kahdessa ottelussa edustusjoukkueen riveissä. Onkin siis mahdollista, että Wolverines täydentää rivejään viikosta toiseen hieman eri kasvoilla. Roosters toki voittaa joukkueiden välisen kohtaamisen, mutta Wolverinesin on pakko saada oman pelinsä tasoa kohoamaan huomattavasti. Sen jälkeen vuorossa on Kouvola Indians, jolle virheet välttävä Wolverines voi hyvinkin pärjätä.

Kokonaisuutena avausottelu jätti katsojalleen paljon toivomisen varaa, seurasi sitä minkä väristen lasien läpi tahansa. Tasoeroja on liigassa toki nähty ennenkin, käytännössä joka vuosi. Wolverinesin heikon esityksen tekee kuitenkin erityisen harmittavaksi se, että joukkueella on aseita sekä hyökkäyksen että puolustuksen puolella – kokonaisuus ei vain toimi. Tekemisessä on liikaa aukkoja, jotta joukkue voisi todellisuudessa haastaa sarjan kärkijoukkueet perjantain kaltaisella esityksellä.

Kautta on ehditty pelata vasta yhden ottelun verran, joten kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei välttämättä kannata vetää. On silti täysin mahdollista, että tänä vuonna Vaahteraliigassa nähdään erityisen runsaasti epätasaisia otteluja. Nelonen Pron kautta perjantaisin näkyvä sarja ei tällä kertaa varmasti antanut satunnaiselle katsojalle parasta mahdollista kuvaa lajista. Suurin ongelma ei ole toisen joukkueen selvä paremmuus vaan se, että hävinnyt osapuoli ampuu itseään jatkuvasti jalkaan.

Nelosen kuvausryhmä oli muuten varsinkin avausjaksolla hukassa hieman vieraamman lajin kanssa. Katsomokamera kuvasi aivan liian laajalla kulmalla, jolloin itse ottelutapahtumista oli vaikea saada selvää. Lähemmäs tarkennetut kamerat eivät pärjänneet juuri sen paremmin, sillä hidastukset seurasivat monta kertaa väärää miestä. Ainoastaan pohjoispäädyn kameramiehelle voi antaa täysin puhtaat paperit. Jos siis luet tätä, kiitokset, teit oikein hyvää työtä! :-)

Katso myös

Kommentoi

  • Miltä näytti Butchersin ja trojansin peli katsomosta? oliko joku paikalla, tilastojen valossa Trojansin juoksu kulki aika hyvin, heitossa vielä tekemistä. Butchersin hyökkäys ei ole näyttänyt päässeen vauhtiin oikeen ollenkaan.

  • -En enää pidä Trojanssia mitenkään varteen otettavana haastajana mestaruudesta.
    -Tuomarit sekoilivat ja huutelivat
    -Turun puolustus on hyvä
    -Porvoon QB on hyvä juoksemaan, heitto ei kulje.
    -Kurvinen tiputti pari helppoa (ei se koskaan tee niin)
    -Kyllä saa Turun valmennus tehdä töitä reilusti jos meinaavat joskus haastaa Roosterssin, puolustus voi pärjätä mut hyökkäys ei. Siinä on Virolaiselle miettimistä miten tämä korjataan.
    -Turku oli parempi.
    -Porvoossa oli tuulista.
    -Turun QB oli parempi kuin Porvoon.
    -Porvoon ase on QB:n jalat
    -Turulla oli pirusti pelaajia.
    -Porvoolla linjasta osa vetää kahteen suuntaan.
    -Turku oli hankkinut uudet housut.

  • Trojansilta oli pois Crawford viime kauden pelikieltoa lusimassa. En vielä yhden pelin perusteella vetäisi kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tuuli oli aika iso tekijä. Varsinkin Porvoon QB kärsi siitä. Heitot menivät säännönmukaisesti tuulen heittämänä sivurajasta korkealla yli. Kova juoksemaan se silti on. Suurin osa Porvoon jaardeista tuli kick offin palautuksesta. Muuten oli hiljaisempaa.

  • Molempien heittopeli takkusi. Syitä on varmaan monia, yhtenä niistä tuulinen sää. Juoksupuolella Trojans oli selvästi aikaansaavampi kakkoskalustollaankin. Yhdyn edelliseen kirjoittajaan johtopäätösten vetämisen osalta, niiden aika ei ole vielä. Trojansin osalta jäi kyllä mietityttämään hyökkääjäarsenaalin hyvinkin suppea käyttö. Itse olisin kyllä juoksuttanut kentälle selvästi tasapuolisemmin Suomen oloissa harvinaisen laajaa ja laadukasta hyökkäyskatrasta, mutta sehän on vain minun mielipiteeni.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *