• FINAL
    Indians25
    Wolverines 65
  • FINAL
    Patriots34
    Mayhem 26
  • FINAL
    Steelers34
    Butchers 17
  • FINAL
    TAFT12
    Nordmen 19
  • FINAL
    Falcons28
    Trojans 0
  • FINAL
    Bears68
    Lions 0
  • FINAL
    East City Giants37
    Crusaders 29
  • FINAL
    Royal A's0
    Bulldogs 40
  • FINAL
    Jaguaarit7
    Bouncers 26
  • FINAL
    Crocodiles21
    Roosters 88

Itseluottamus kuntoon divisioonakaudella

jefumaster 25.4.2014 16:10 3 kommenttia

Kuva: Lassi Heikkilä

Turku Trojansin 30-v juhlavuosi huipentui syyskuussa 2012 ilmoitukseen luopua sarjapaikasta urheilullisista syistä. Tänään puolitoista vuotta tuon raskaan päätöksen tekemisestä turkulainen jenkkifutis elää uudessa vahvassa nosteessa.

Mitä on muuttanut apaattisen tappiokierteessä kärvistelleen ryhmän tulevan liigakauden yhdeksi suureksi play off -suosikiksi? Haastattelin toissa keväänä perinteikkään ja juhlavuoteensa valmistautuvan turkulaisjoukkueen edustajia alkavan kauden 2012 odotuksista. Tappiokierteessä kärvistelleen seuran edustajien itseluottamus ei ollut korkeimmillaan ja haastateltavat kokivat menestykseen ja menestymättömyyteen liittyvät kysymykset piruiluna. Tänään ääni kellossa on toinen. Divisioonasta haettu vauhti ja voitettujen otteluiden tunnelma on saanut 32. liigakauteensa valmistautuvan ryhmän uutteen vauhtiin. Imu joukkueeseen on ollut kova ja toistakymmentä huippuvahvistusta pelaa tulevalla kaudella mustapaitojen riveissä.

Paluumuuttajista nimekkäimpiä ovat Sami Toivonen (LB, Graz Giants), Ilya Redin (LB, Wolverines) sekä Kamran Osman (OL, Wolverines). Viime kauden liigna All Stars -miehistä joukkueeseen liittyvät Redinin lisäksi juoksukone Jocques Crawford (RB, Crocodiles) sekä maan parhaana linjamiehenä palkittu Karri Kuuttila (OL, Wolverines). Vahvistusten kimaraa jatkavat pelipaikallaan maan parhaan pidetty Aappo Saloranta (WR, Calanda Broncos), sekä maajoukkueessa esiintyneet William Lahti (WR, Jaguaarit), Tuomas Mankki (WR, Wolverines) ja Joonas Raatikainen (DL, Triangle Razorbacks) sekä Juuso Mäkinen (WR, Crocodiles). Kun siirtolistan täydentävät takakenttää sekä potkunpalautuksia dominoivat yhdysvaltalainen Antonio Harris (DB, Northern Lights) sekä brittipassilla pelaava Rodney Brown (DB, Crocodiles), pelinrakentajaksi hankitulla Jonathan Westillä tulee olemaan herkullisia hetkiä valitessaan pallolle vastaanottajaa kentän pinnalla tai ilmassa liikkuvissa peleissä. Maajoukkuelaiturien lisäksi kaikki importit ovat käyttökelpoisia myös pallollisina pelaajina.

Kuva: Samppa Toivonen

Trojansin uuden tulemisen aiheuttama pelaajavyöry ja innostus hakevat vertaistaan kotimaisen jenkkifutiksen sarjanousujen historiassa. Haastattelimme seuran edustajia saadaksemme selville ilmiön taustoja hieman syvällisemmin.

Kari Toivonen, juuri nyt Trojansin pre season buumin ollessa päällä, vauhdin hakeminen divisioonasta tuntuu varmasti oikealta päätökseltä. Oliko vuoden 2013 aikana hetkiä, jolloin päätös tuntui virheeltä?

– Päätös pudottautua alemmalle sarjatasolle jakoi voimakkaasti mielipiteitä seuran sisällä ja syksyllä 2012 oli hyvinkin epävarmaa syntyykö seuraavaksi kaudeksi minkäänlaista joukkuetta. Onneksi muutama joukkueen avainpelaaja sitoutui varhaisessa vaiheessa projektiin ja sai mukaansa muita.

Kriittinen vaihe koettiin alkukeväällä 2013, kun valmennuskuvioiden selkiintymistä jouduttiin odottamaan kovin myöhäiseen vaiheeseen. Stan Bedwell oli alustavasti lupautunut valmentajaksi, mutta oli kiinni Serbiassa Kragujevac Wild Boarsissa ja pääsisi Suomeen vasta kesällä kauden ollessa jo pitkällä. Pelaajat alkoivat jo hermostua ja oli olemassa todellinen vaara, että koko kuvio romahtaa. Bedwellin loukkaantuminen tavallaan pelasti Trojansin, sillä Wild Boars ei halunnut pitää käsipuolta jenkkiä kuormittamassa rosteriaan, ja vapautti Bedwellin Trojansin käyttöön.

Itse kauden aikana päätös pelata divarissa tuntui yhä enemmän oikealta. Peli-ilo oli palannut joukkueeseen ja voitot tiivistivät ryhmäkoheesiota. Itseluottamus nousi kohisten ja mikä hienointa, yleisö löysi tiensä yläkentän katsomoon jopa sankemmin joukoin kuin Vaahteraliigaotteluihin edellisinä kausina. Vastaus alkuperäiseen kysymykseen on siis ei. Kun päätös oli tehty, taustapeiliin oli turha vilkuilla.

Kokemuksen tuomalla tiedolla, missä tilanteissa suosittelisitte muillekin vapaaehtoista vauhdin hakemista divisioonasta?

– Trojansin historialla pudottautuminen oma-aloitteisesti alemmalle sarjatasolle 31 Vaahteraliigakauden jälkeen vaati rankemman puoleista tosiasioiden tunnustamista. Taloudellisten resurssien osalta joukkue olisi voinut jatkaa liigassa, ei kovin voimallisin panostuksin, mutta kuitenkin ilman pelkoa totaalisesta katastrofista. Ongelmat olivat enemmän urheilullisella puolella.

Edustusjoukkueella ei ollut vetovoimaa, joukkueen tähtipelaajat hakeutuivat muualle, pitkät tappioputket söivät itseluottamusta ja harjoittelumotivaatio oli humuksen tasolla. Onneksi näihin kaikkiin ongelmiin on yksi ja sama lääke – voittaminen. Tätä lääkettä tosin saa vain isolla rahalla tai vaihtamalla vastustajat sopivampiin. Trojans valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon.

Projektia aloitettaessa ei ollut selvää, että nousu takaisin Vaahteraliigaan tapahtuisi heti ensimmäisenä kautena, jolloin oli olemassa vaara, että joukkueen kokeneimmat pelaajat eivät välttämättä jaksaisi sitoutua useampaan divarikauteen. Vaihtoehtona oli tuolloin kuitenkin hidas riutuminen Vaahteraliigan häntäpään joukkueena vailla näköaloja, joten se riski oli otettava.

Näkisin, että vapaaehtoinen siirtyminen alemmalle sarjatasolle on järkevä ratkaisu silloin, kun resurssit, joko taloudelliset, henkilöstölliset tai urheilulliset, eivät riitä korkeammalla tasolla pelaamiselle ja suoriutuminen jokaisesta kaudesta on eräänlaista eteenpäin kaatumista. Velvoitteista selvitään nipin napin, eikä kukaan oikeastaan nauti tekemisestä. Silloin väkisin sinnittely väärällä sarjatasolla vain huonontaa tilannetta.

Ratkaisu kohtaa varmasti vastustusta etenkin niiden taholta, jotka eivät ole perillä realiteeteista. Helposti kuvitellaan, että kurssi kääntyy kunhan saadaan joku sateentekijä – pelaaja, valmentaja tai sponsori – mutta yleensä huonon menestymisen aiheuttamat oireet ovat levinneet jo niin laajalle, että vaaditaan radikaalimpia hoitokeinoja.

Kannattajat tuskin joukkuetta hylkäävät. Heille tärkeintä on nähdä jenkkifutista ja kannustaa omaa joukkuettaan, ja jos oma joukkue vielä voittaa niitä matseja, ovat fanitkin tyytyväisiä. Kun sekä joukkueella että kannattajilla on realistinen tavoite, jota kohti ponnistella, syntyy ilmiöitä, joihin muutkin haluavat lähteä mukaan.

Mainitsitkin jo avainpelaajien roolin pakan kasassa pitämisessä. Tarkennatko hieman asiaa?

-Tärkein syy jatkuvuuteen oli todellakin muutamien avainpelaajien sitoutuminen varhaisessa vaiheessa uuteen nousuun tähtäävään projektiin. Mieltä kiinnittävää on se, että nämä pelaajat itse olivat äänestäneet Vaahteraliigassa pelaamisen puolesta, kun kysyimme pelaajien mielipidettä tulevan kauden sarjatasosta. Heiltä löytyi kuitenkin selkärankaa, ymmärrystä ja seurauskollisuutta, kun he keskenään tekivät päätöksen seistä tai kaatua joukkueen mukana. Nämä pelaajat omalla esimerkillään saivat muut liittymään talkoisiin.

Kun Stan Bedwell liittyi joukkueeseen ja treenaaminen käynnistyi toden teolla, huhu uudesta, tekemisen meiningistä levisi ja moni vielä epäröinyt pelaaja liittyi joukkueeseen.

Kuva: Lassi Heikkilä

Ilmeisesti Stan Bedwelillä oli siis vahva rooli kesän 2013 buumin syntymisessä?

– Stan Bedwellin merkitystä Trojansin uuden nousun käynnistäjänä ei voi yhtään väheksyä. Tiedän, että mies jakaa voimakkaasti mielipiteitä, mutta kevään 2013 tilanteessa Stan oli juuri se, mitä joukkue tarvitsi. Bedwell on eräänlainen suomalaisen jenkkifutiksen Juhani Tamminen. Hän osaa innostaa joukkuetta, saa sen nopeasti kiinteytymään yhtenäiseksi ryhmäksi ja laajan suhdeverkostonsa avulla pystyy nopeasti hankkimaan vahvistuksia. Tammisen tapaan, Stanin vahvasti oman persoonan varaan rakentuva tyyli ei välttämättä kanna useamman kauden ajan, mutta Turussa se siivitti joukkueen uskomattomaan lentoon silloin, kun sitä tarvittiin. Henkilökohtaisesti minulla on Stanista vain pelkkää hyvää sanottavaa.

Neuvottelitteko Stanin kanssa jatkamisesta myös kaudelle 2014?

– Stanilla itsellään oli omien sanojensa mukaan halua sitoutua Trojansin kehittämiseen useamman vuoden ajaksi, eikä seurallakaan ollut mitään tätä suunnitelmaa vastaan. Stan oli mukana vähän kaikessa ja tekijöistä on aina pulaa. Spagettimaljan voiton jälkeen eteen tuli kuitenkin kysymys Vaahteraliigaan nousemisesta ja pelinrakentajatilanteesta.

Bedwell on osoittanut useammin kuin kerran pärjäävänsä hyvin I-divisioonassa, vaikka onkin varreltaan lyhyt ja vähemmän atleettinen pelinrakentaja. Turussa hän lisäksi pelasi koko kauden heittokäsi puolikuntoisena ja loukkasi vielä semifinaaliottelussa olkapäänsäkin pelaten loppuottelussa käytännössä rampana. Vaahteraliigassa peli on kuitenkin kovempaa ja nopeampaa, ja usein koko joukkueen menestys lepää pelinrakentajan harteilla. Stanilla oli edessä iso heittokäden operointi ja taustalla on jo ennestään pitkä historia loukkaantumisia. Trojansissa pohdittiin pitkään uskalletaanko uusi nousu laskea Stanin varaan vai päätetäänkö hankkia pelinrakentaja muualta.

Bedwellille tarjottiin mahdollisuutta jatkaa valmennustehtävissä, mutta Stan halusi jatkaa vielä pelaamista. Sopimus päätettiin yhteisestä päätöksestä purkaa ja välit seuraan pysyivät asiallisina siitä huolimatta.

Nyttemmin on käynyt ilmi, että Zürich Renegadesiin päätyneen Bedwellin käsi on mennyt jo harjoituskaudella niin huonoon kuntoon, että mies on päättänyt lopettaa pelaajauransa. Tätä taustaa vasten Trojansin päätös oli oikea, sillä muussa tapauksessa Turussa oltaisiin nyt kuumeisesti etsimässä uutta pelinrakentajaa.

Kolmen tappiollisen kauden jälkeen Trojans pesi kasvonsa ja itseluottamuksensa täydellisesti voittamalla kaikki divisioonassa pelaamansa ottelut. Oliko liigalisenssi hakeminen voittojen tielle palanneelle joukkueelle itsestään selvä valinta?

– Käytännössä oli. Pelaajarekrytointi oli hyvässä vauhdissa heti divarin päätyttyä ja joukkueen runko oli jo käytännössä valmiina Spagettimaljan loppuvihellyksen kaikuessa Urheilupuiston iltaan. Lisäksi olisi ollut todella vaikea motivoida ylivoimaiseen voittoon päättyneen kauden jälkeen pelaajia jatkamaan alemmalla sarjatasolla. Kyllä ainakin kokeneemmalla kaartilla oli selkeästi kaikki tai ei mitään -mentaliteetti.

Tuossa jutun alussa nostan esille vahvasti niitä uusia pelaajia, jotka tavallaan hyppäävät mukaan jo valmiiksi kovassa nosteessa olleeseen projektiin. Onko pelaajia, joiden merkitystä haluat korostaa nousuun johtaneessa prosessissa?

– Tämä on hiukan vaarallista, sillä nousu oli koko joukkueen yhteisen ponnistelun tulos. Sitä paitsi johtokunnasta käsin ei voi tietää, ketkä pelaajat siellä pukukoppien hienhajussa ja punttisalien rautojen kolinassa ovat olleet niitä suurimpia motivaattoreita. Jos jotain nimiä pitää mainita, niin ainakin Seikko Vennelä, Tuomas Valtonen, Arto Ahtola ja Arttu Koivisto olivat syksyllä 2012 isossa roolissa. He tulivat johtokunnan pakeille kertomaan näkemyksiään ja ottivat tehtäväkseen muiden innostamisen mukaan talkoisiin.

Lisäksi on syytä mainita Joonas ”Dany” Andersson, joka raskaiden Vaahteraliigavuosien pelinrakentajana kantoi niskassaan kovia paineita. Divisioonan avausottelussa hän johdatti joukkueen voittoon pelinrakentajana, mutta joutui luopumaan tehtävästä Stan Bedwellin toivuttua pelikuntoon. Moni olisi siinä vaiheessa voinut katkeroitua, mutta Dany osoitti huikeaa kypsyyttä ja todellista seurauskollisuutta siirtymällä nurkumatta laitahyökkääjäksi ja teki sen kaiken lisäksi tyylillä ollen joukkueen ehdotonta parhaimmistoa.

Siirrämme vastausvuoron Trojansin päävalmentaja Mikko Virolaiselle. Oliko vaikeaa houkutella nimekkäitä vahvistuksia ja paluumuuttajia joukkueeseen?

– Ei se ylivoimaisen vaikeaa ollut. Kun pelaajat näkivät, että se, mitä luvattiin myös pidettiin, alkoi virta kääntyä takaisin Turkuun.

Voiko kertoa mikä on asetettu tavoitteeksenne kaudelle 2014?

– Jokaista ottelua lähdetään tietysti voittamaan, niinhän tekevät tietysti kaikki joukkueet, mutta sanotaan, että ensimmäinen tavoite on paikka pudotuspeleissä. Jos sinne asti päästään, niin sen jälkeen voi tietysti olla vain yksi tavoite.

Kuva: Lassi Heikkilä

Paluumuuttaja kertoo pelaajien nälästä

Yksi nimekkäistä paluumuuttajista on maajoukkueessakin esiintynyt Sami Toivonen. Sami siirtyi kaudelle 2012 Trojansista Wolverinesin EFL-joukkueeseen taistelemaan pelipaikasta tuolloin maan kovimmaksi luokitellun tukimieskatraan joukossa. Wolverines-kaudella vahvasti kehittynyt tukimies lähti kaudeksi 2013 kaikessa hiljaisuudessa opiskelijavaihtoon Grazin yliopistoon Itävaltaan ja kartutti pelitaitojaan Euroopassa vahvasti menestyneessä Giantsissa. Viime syksynä Sami oli yksi ensimmäisistä Trojans sopimuksen allekirjoittaneista paluumuuttajista. Gridiron tavoitti Toivosen ja kysyi paluun taustoista:

Palaat kahden poissaolokauden jälkeen takaisin Trojansin paitaan. Mikä sai sinut valitsemaan mustapaitaiset?

-Vaikka Rauma SCS onkin kasvattajaseura, on Turusta tullut mulle koti ja Trojans on se seura missä oon halunnut pelata. Jo 2012 kun lähdin Wolvoihin niin halusin katsoa loppuun saakka Turku-kortin, mutta lopulta oli pakko lähteä kun touhu oli mitä oli. Trojansin paluu dominoivan divarikauden jälkeen Vaahteraan samalla rungolla ja valmentaja Virolaisen sitoutuminen taustatyöhön oli ne syyt että uskalsi laittaa nimen paperiin jo syksyllä.

Mikä on suurin ero joukkueessa nyt verrattuna edelliseen Trojans-kauteesi?

-Kaikki on toisin, pelaajamateriaali on leveämpää, vahvistukset tiedetään jo kokemuksesta hyviksi, valmennus ja koko organisaatio sitoutuneempaa. Joukkueella on valtava nälkä palauttaa perinteikäs seura takaisin lajin huipulle minne se kuuluu.

Pelasit kauden 2013 Itävallassa Graz Giantsissa. Oletko itse muuttunut pelaajana kansainvälisen pelikokemuksen myötä?

– Mielestäni olen kehittynyt sekä Wolvo että Giants kausien aikana ennen kaikkea peliälyllisesti. Ennen keskittyi pelkästään omaan tekemiseen ja ehkä siihen mitä DL tekee, mutta nyt kiinnostaa myös selän takana tapahtuvat asiat ja mitä hyökkäyksen päässä liikkuu.

Uuteen alkuun uudella nimellä?

Trojansin meininki näyttää juuri nyt ulkopuolisin silmin katsottuna hyvältä. Yhtään peliä ei ole vielä kuitenkaan pelattu joten menestyksen siirtäminen papereilta pelikentille on vielä kokematta. Lähtökohtia ei kuitenkaan heikennä se, että Turun Yläkentällä nähtiin viime kesänä poikkeuksellisen suuria yleisöjä. Odotukset ovat juuri nyt korkealla. Minkälaiselle perustalle uusi tuleminen on rakennettu. Kari Toivosen mukaan kasvua on lähdetty rakentamaan vauhdista huolimatta realistiselle pohjalle:

– Trojansin paluu Vaahteraliigaan ja monet pelaajahankinnat herättävät muualla varmasti monenlaisia arvailuja ja tuntemuksia. Voin kertoa, että Turussa ei ole pantattu taloja tai otettu järjettömiä lainoja, Turussa ei myöskään pidetä menestymistä liigassa itsestäänselvyytenä.

Budjetti on pyritty rakentamaan vakaalle pohjalle. Tarmokkaan ja varhain aloitetun varainhankinnan ansiosta seuralla on ollut mahdollisuus olla aikaisempia vuosia aktiivisempi pelaajamarkkinoilla. Väheksyä ei voi myöskään solmimaamme yhteistyösopimusta Anders Inno Oy:n kanssa, minkä myötä edustusjoukkue käyttää markkinoinnissaan nimeä Anders Trojans, Turku. Tämä voi joitakin kummastuttaa tai jopa ärsyttää, mutta uskon, että tämän kaltainen päänavaus yritysmaailman suuntaan voi toimia mallina muillekin ja onhan Vaahteraliigan historiassa ollut vastaavia järjestelyjä ennenkin muista liigoista puhumattakaan.

Kymmenen vuoden menestymättömyyden putki on opettanut nöyryyttä, ja Turussa tiedetään jo sitäkin aikaisempien aikojen kantapään kautta opitulla kokemuksella, että rostereita esittelemällä ei ole vielä yhtään ottelua missään päin maailmaa voitettu. Uutta nousua lähdetään tekemään jalat tiukasti maan pinnalla.

jefumaster

Yli kolmekymmentä vuotta suomalaisen jenkkifutiksen äärellä, sisällä ja ulkona, sisäpiirissä ja oppositiossa, kentällä, laidalla ja raitapaidassa. Tuolla perspektiivillä tarkastelen kotimaisen jenkkifutiksen ilmiöitä.

Muita kirjoituksia samalta kirjoittajalta:

Kommentoi

  • Turussa on ruvettu rakentamaan urheilujoukkuetta, hyvä niin. Toivottavasti esimerkki motivoi joukkueita muillakin paikkakunnilla satsaamaan tosissaan lajiin. Olipa Trojansin menestys tulevalla kaudella mitä hyvänsä, niin tehty työ kantaa tulevaisuudessa varmasti hedelmää.

  • Omat tietolähteeni ovat aavistuksen eri linjoilla haastateltujen kanssa. Tammi-vertaus osuu kyllä Staniin, kaikesta otetaan kunnia itselle vaikka ei aihetta olisi. Myöskin rakentaa omaa egoaan ja erimieltä olevat suljetaan ulkopuolelle. Hype on kova näytöt puuttuu. Ratsasti ylivoimaisen joukkueen avulla, se Anderssonkin olisi ollut parempi QB. Kuullemma Stanin pääkään ei playoffeissa kestänyt.

    Myöskään talous ei ole ennen tätä kautta pitkään aikaan ollut kunnossa, nytkin kuullemma se on parin herran ison työn tulos, ei seuran johtokunnan. Suomalaisia ulkopaikkakuntalaisia ei saa jokkueeseen jos niiltä vielä tulemisen lisäksi pyydetään tukku rahaa. Myöskin Koiviston nimi tuossa listassa ihmetyttää, herrahan lähti Turusta yhtäkkiä ennen kauden alkua.
    Onneksi siellä on nyt kuitenkin tekemisen meininki ja Roosters saa taas tapella Trojanssin kanssa, uskon kuitenkin Roosterssin olevan kokemuksellaan ykkönen viimeisen pelin jälkeen.

  • Sun kommentin uskottavuutta syö huimasti väite siitä, että Andersson on parempi QB kuin Bedwell. Komppaan haastateltua. Spiritti-valmentaja oli juuri se mitä Turussa tarvittiin pitkän lamaannuksen jälkeen. Iloisuus, jopa jenkkien tekoiloisuus on tarttuvaa.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *