Jyväskylän, Oulun ja Tampereen päätökset lähteä alkavaan ykkösdivisioonakauteen ilman ulkomaalaisvahvistuksia ovat herättäneet vilkasta keskustelua Gridironissa. Wide Provider käyttää kolumnistin oikeuksiaan hyväkseen ja pohtii aihetta kolmesta eri näkövinkkelistä.
Jyväskylän Jaguaarit, Oulu Northern Lights ja Tampere Saints ovat ilmoittaneet lähtevänsä 1.divisioonakauteen ilman amerikkalaisvahvistuksia. Wasa Royals ja Hyvinkää Falcons ovat pestanneet riveihinsä jenkkipelinrakentajat Herbert Bynesin ja Robbie Mateyn. Lisäksi vaasalaiset ovat hankkineet puolustukseensa tukimies John Brezan.
Näkökulma 1 – Heittohyökkäys
Vaikka Royals pelasi viime kesänä juoksupainoitteista peliä, on kaupunki ollut perinteisesti tunnettu myös hyvänä heittojoukkueena. Anssi Viirun jälkeenkin mm. Walter Vasanoja ja Juuso Saikko ovat pystyneet pitämään joukkueen hyökkäyksen jokseenkin tasapainoisena. Miesten heittotaitoja ei ole kuitenkaan testattu ykkösdivisioonassa. Hyökkäyspelin epävarmuuksien eliminointi on täysin ymmärrettävää, varsinkin kun Vaasassa on päällä Suomen mittakaavassa merkittävä jenkkifutisboomi, jota seura haluaa varmasti ruokkia laadukkaalla tuotteella.
Hyvinkää Falcons tiedosti varmasti talvikauden aikana tarpeen pelinrakentaja-osastolleen. Robbie Matey täyttää varmasti sen. Falcons on kuitenkin panostanut heittohyökkäykseen myös pidemmällä aikatähtäimellä Janrik Seppälän kiinnityksen myötä. Yhdysvalloissa high schoolinsa joukkueen qb-ryhmän mukana harjoitellut Seppälä on saanut ykkösdivisioonan tulikasteensa jo Northern Lightsin mukana ja Rami Lilja halunnee kartuttaa uuden suojattinsa pelikokemusta kauden mittaan.
Tampereen Lari Siitonen ja Jyväskylän Henri Winter ovat pelanneet divarifutista jo aikaisemmin. Siitonen on vakiinnuttanut tasonsa sarjan kärkipäähän ja kyennyt pyörittämään heittopainotteisia hyökkäyksiä. Winterin peli on ailahdellut enemmän, mutta parhaimmillaan hänenkin joukkueensa on tehnyt heitolla hyvää tulosta. Jaguaarien kohdalla kysymys kuuluukin, pystyykö Winter antamaan parastaan läpi ottelun ja läpi kauden. Oulun pelinrakentajatilanne on Wide Providerin silmissä sarjan suurin kysymysmerkki. Jotta Northern Lightsilta nähtäisiin tasapainoinen hyökkäys, tulee juniorisarjoista kokemusta omaavan pelinrakentaja Othman Al-Kubaisin varmasti ylittää häneen kohdistuvat odotukset ja yllättää suomalaista jenkkifutista seuraava yleisö perin pohjin. Juoksupainoitteisella hyökkäyksellä pelaaminen ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita, ettei Northern Lights voisi menestyä. Se edellyttää kuitenkin, että juoksupeli on sarjan parhaimmistoa ja tuo joukkueelle jaardeja läpi ottelun.
Näkökulma 2 – Vahvistusten välillinen vaikutus
Keskusteluissa on esitetty, että jenkkifutis on joukkuelaji. Kotimaisen rungon vahvuus ja syvyys ovat tärkeitä asioita, mutta on hyvä muistaa, että vahvistukset vaikuttavat monesti myös siihen kuinka vahva ja valmis runko joukkueella on.
Pelikentän tapahtumien lisäksi ulkomaalaisvahvistusten hankinnassa painaakin yleensä halu tuoda joukkueen harjoituskulttuuriin ja valmennukseen sellaisia elementtejä, joita ei ilman vahvistuksia joukkueesta/seurasta välttämättä löydy. Linjamiesvahvistus saattaa nostaa neljän muun pelaajan harjoitusten tasoa ja parantaa näin koko joukkueen linjapeliä. Tällöin myös puolustus saa parempaa sparrausta harjoituksissa ja on valmiimpi vastustajaa vastaan. Pelinrakentajan mukaan tulo taas vaikuttaa melko varmasti sekä joukkueen heittohyökkäykseen että heittopuolustukseen.
Tukimies John Brezan hankintaa voi pitää tässä mielessä aavistuksen kyseenalaisena, sillä Royals-puolustus on jo ennestään varsin fyysinen ja sen yksilöiltä löytyy esimerkkiä, johtajuutta ja kokemusta. Pelillisesti hän tuo kuitenkin varmasti paljon Vaasan puolustukseen.
Näkökulma 3 – Ero Vaahteraliigaan?
Vahvistusten tarpeellisuutta ykkösdivisioonassa on perusteltu paljon myös sillä, että joukkeet eivät ole valmiita nousemaan Vaahteraliigaan, jos niillä ei ole ollut vahvistuksia divisioonassa. Tämä on yksi niistä argumenteistä, joiden päivitystarvetta olisi mielestäni hyvä arvioida. Monelta divisioonajoukkueelta löytyy rosterista tai taustavoimista pelaaja tai valmentaja, joka pystyy heittämään harjoituksissa palloa siinä missä Vaahteraliigan talviharjoitusten pelinrakentajat. Uudessa mallissa preseason-ottelut tuovat liigatulokkaille hyvän tilaisuuden pahimmista virheistä oppimiseen ja niiden karsimiseen.
Kokemusta seuran talouden hoidosta ja riskien hallinnasta vahvistusten hankinnalla voinee toki kartuttaa ykkösdivisioonassa. Yhdistysten talousosaamisen kartuttamiseen voisi kuitenkin kuvitella löytyvän muitakin keinoja, kuin “sokkona kokeilu” ja “kantapäähän tulleiden kolhujen kautta oppiminen”. Huhupuheiden mukaan taloudenpidossa ja organisaation pyörittämisessä olisi paljon opittavaa myös joillakin liigassa esiintyvillä tai esiintyneillä seuroilla. Ero riskialttiin ja toimivan organisaation välillä ei olekaan mielestäni amerikkalaisten pelaajien hankinnassa vaan perustoiminnassa ja sen jatkuvuudessa. Jo kahdenkin peräkkäisen ikäluokan puuttumien saattaa heilauttaa seuran edustusjoukkuetta paljon, kun useampi pelaaja loukaantuu tai päättää lopettaa.
Gridironin puuhamies Tuomo Tomperi osuukin mielestäni naulan kantaan kirjoittaessaan:
“Romahdukset tapahtuvat lähes järjestään silloin, kun ei ole huomattu – tai haluttu huomata – että perustoiminnan taso ei enää vastaa yleistä vaatimustasoa. Pinnistetään olemassaolevasta viimeisetkin mehut ja mennään ns. höyryillä, vaikka oikea suunta olisi ottaa askel taaksepäin ja palata perusteisiin. Tämä on vain sellainen päätös, joka on monesti todella vaikea käytännössä tehdä! Intressit saattavat jakautua asian suhteen voimakkaasti joukkueen sisällä.”
Seuraava checklist ei ole kohdistettu Royalsille, Falconsille tai millekään tietylle suomalaiselle jenkkifutisseuralle vaan yleensäkin ulkomaalaisvahvistusten avulla edistystä tavoittelevalle suomalaiselle urheiluseuralle (sillä näitä asioita esiintyy myös monessa muussa lajissa).
- Onko seuran sisällä pelaajia tarpeeksi kilpailuasetelman luomiseen kaikille pelipaikoille, kaikissa eri ikäluokissa junioreista veteraaneihin?
- Löytyykö seuran pyörittämiseen halukkaita, vaikka osa nykyisistä aktiiveista ei enää olisi käytettävissä?
- Osallistuvatko seuran jäsenet seuran toiminnan pyörittämiseen ja varainhankintaan?
Jos vastaus johonkin näistä kysymyksistä on “ei”, niin seuran kannattanee pohtia pitkään, mitä vahvistuksilla ja mahdollisella lyhyen aikavälin panostuksella saavutetaan. Jos vastaus on “kyllä”, seura voinee hyvällä omalla tunnolla pohtia, mikä on otollinen aika seuraavan askeleen ottamiseen.
Kommentoi
Kirjaudu sisään