• FINAL
    Indians25
    Wolverines 65
  • FINAL
    Patriots34
    Mayhem 26
  • FINAL
    Steelers34
    Butchers 17
  • FINAL
    TAFT12
    Nordmen 19
  • FINAL
    Falcons28
    Trojans 0
  • FINAL
    Bears68
    Lions 0
  • FINAL
    East City Giants37
    Crusaders 29
  • FINAL
    Royal A's0
    Bulldogs 40
  • FINAL
    Jaguaarit7
    Bouncers 26
  • FINAL
    Crocodiles21
    Roosters 88

Roosters – seuraava dynastia?

Tuomo Tomperi 1.9.2013 20:57 9 kommenttia

Kuva: Jari Turunen

Helsinki Roosters otti kuudennentoista mestaruutensa tavalla, joka lupaa menestystä myös tuleville vuosille. Entä millainen on Helsinki Wolverinesin tulevaisuus?

Roostersin palatessa kultakantaan viime kauden päätteeksi moni ajatteli silloisen mestaruuden tulleen hieman etuajassa. Vaikka joukkue parantikin peliään kauden 2012 edetessä ja onnistui päihittämään mestarisuosikki Wolverinesin kahdesti, ei joukkue esittänyt vielä tuolloin kaikkein parastaan. Vastuuta laajalle rintamalle jakanut Helsinki Roosters otti tänä vuonna selvän harppauksen eteenpäin. Monipuolista ja äärimmäisen tehokasta hyökkäyspeliä lauantain Vaahteramaljassa esittänyt Roosters oli yksinkertaisesti selvästi sarjan paras joukkue, vaikka Wolverines tarjosikin mestareille tapahtuman arvoisen vastuksen.

Jos minulle olisi vuosi sitten kerrottu, että kauden 2013 finaaliottelussa Torsten Malm, Markus Lievonen ja Henri Myöhänen saavuttavat yhteensä seitsemän jaardia ja Roosters voittaa silti kolmella touchdownilla, olisin nauranut melkoisen makoisasti. Lauantain ottelu osoitti kuitenkin joukkueen ylivertaisen leveyden. Roostersin pelitavassa on myös varsin huomattavaa, että kenenkään yksittäisen pelaajan poissaolo ei riitä suistamaan joukkuetta raiteiltaan – pelinrakentaja Robert Johnsonia lukuun ottamatta. Onkin varsin todennäköistä, että myös ensi kaudelle punapaidat löytävät riveistään uusia ratkaisijoita kantamaan vastuuta. Kuluneen kauden joukkueesta kaksi kolmasosaa oli 24-vuotiaita tai alle, joten tulevaisuus Helsingissä näyttää valoisalta.

Robert Johnson voi halutessaan pelata voittavaa jenkkifutista maassamme vielä vuosikaudet

Robert Johnsonin neljäs Vaahteramaljavoitto sitten kauden 2007 saavutettiin kenties miehen komeimman esityksen jälkeen. Kaudella 2011 Italiassa pelannut Johnson on pelannut Vaahteraliigassa nyt kuudella kaudella, joista jokainen on tuonut mukanaan vähintään finaalipaikan. Johnson esitti myös lauantaina atleettisuuttaan muutamaan otteeseen, mutta kokonaisuutena miehen peli on muuttunut merkittävästi vuosien saatossa. Johnson ei ole veljensä Cedricin tapaan juurikaan halukas juoksemaan, vaan hän tekee mieluiten tuhonsa tarkasti kontrolloidulla heittopelillä. Liki virheetöntä peliä esittänyt 31-vuotias Johnson on kehittänyt pelinsä sille tasolle, että hän voi halutessaan pelata voittavaa jenkkifutista maassamme vielä vuosikaudet. Juuri Johnsonin uusiutuminen pelinrakentajana on ollut Roostersin parin viime kauden menestyksen salaisuus.

Kuva: Jari Turunen

Wolverines taisteli Roostersia vastaan varsin pitkään, mutta lopulta erot joukkueiden välillä tulivat yhä selvemmin esiin. Roostersista poiketen myös hopeajoukkue Wolverinesin ongelma on se, että varsinkin hyökkäyksessä vastuu jakautuu harvojen harteille. Tiukoissa paikoissa pelinrakentaja Cedric Johnsonilla oli vaikeuksia luottaa joukkueen muihin pelaajiin itsensä, selvästi nilkuttaneen Stephen Stokesin ja huippulaituri Jordan Brescacinin lisäksi. Sebastien Sagne pelasi hienon ottelun koppaamalla kiinni pari pitkää pommia, mutta molemmat maalit syntyivät ensimmäisellä downilla ilman pakollista tarvetta onnistua. Aivan ottelun loppupuolta lukuun ottamatta Wolverinesin pelikutsut olivat varsin arvattavia tilanteissa, joissa tulosta oli yksinkertaisesti saatava aikaan. Esimerkiksi kolmannen neljänneksen lopussa nähty lyhyehkö, lopulta riittämätön heitto Brescacinille tilanteessa neljäs ja yhdeksän oli Roostersin puolustusmuodostelman nähtyään helppo ennustaa katsomoonkin saakka.

Cedric Johnson on vuosien mittaan kehittynyt selvästi heittäjänä, mutta isoveljensä pyörittämään ajoituspeliin Wolverinesilla ei tällä hetkellä ole rahkeita. Ei ole varsinainen valtionsalaisuus, että Wolverines haluaisi mieluiten juosta tappavalla tahdilla ja sekoittaa sekaan hieman pidempää heittoa sopiviin väleihin. Roostersin puolustuksen frontti pelasi lauantaina loistavasti, eikä antanut sinipaitojen juosta ylitseen, kuten Wolverinesin välieräkamppailussa Seinäjoella tapahtui. Näin Wolverines-hyökkäys joutui luottamaan yksittäisten pelaajien huimiin atleettisiin suorituksiin, mitä ei nähty kuitenkaan riittävästi. Talvikaudella Wolverinesin on pystyttävä kehittämään peliään siihen suuntaan, että pelinrakentaja Johnson pystyy luottamaan joukkueen laitahyökkääjiin laajalla rintamalla.

Kuva: Jari Turunen

Seuraikoni Stokesin tulevaisuus?

Stephen Stokesin kausi 2013 oli lopulta varsin kaksijakoinen. Vaikka mies saavuttikin runkosarjassa juoksupörssin kakkossijan 1058 jaardillaan ja taisteli myös pudotuspeleissä leijonan lailla, ei hän ollut Vaahteramaljassa oma itsensä. Vain 12 jaardia pisimmällä juoksullaan pinkonut Wolverines-ikoni liikkui vihellysten jälkeen hyvin varovaisesti eikä esittänyt ottelussa tuttua sähäkkää peliään. Myös puolustuksen puolella huhkinut Stokes teki tärkeitä pelejä tiukissa paikoissa liki puhtaasti tahdonvoimalla.

Tällä kaudella aiempaa enemmän loukkaantumisista kärsineen Stokesin vaikeudet on helppo ymmärtää, kun tutustuu hänen kantamaansa vastuuseen tämän kauden sarjassa. EFL-pelit mukaan lukien kulunut kausi oli 31-vuotiaalle Stokesille helposti raskain sitten uskomattoman ennätyskauden 2008. Tutustumalla tilastoihin näkee, että vaikka kulunut kausi oli jaardien valossa miehen paras kausi viiteen vuoteen, tapahtui tehokkuudessa selvä notkahdus verrattuna kausiin 2011 ja 2012.

Vuosi Ottelut Yritykset Jaardit KA TD KA/ottelu
2008 13 279 2753 9,9 41 211,8
2009 4 57 385 6,8 3 96,2
2010 10 112 779 7,0 14 77,9
2011 10 88 823 9,4 10 82,3
2012 10 106 940 8,9 11 94
2013 10 146 1058 7,2 15 105,8

Kausilla 2010, 2011 ja 2012 Stokes jakoi pallonkantovastuun liki tarkkaan puoliksi ensin amerikkalaisen Joseph Dossin, ja myöhemmin britti Mike Andrew’n kanssa. Jotta Stokes voisi olla myös ratkaisupeleissä parhaimmillaan, tulisi Wolverinesin selvästi keventää miehen vastuuta runkosarjassa. Wolverinesilla on rosterissaan sekä Itävallassakin pelannut Teemu Pietiäinen että Timi Peltomäki, mutta kummankaan harteille ei vastuuta tällä kaudella liikaa haluttu asettaa. Suomalaiset kantoivat palloa yhteensä vain 41 kertaa varsin vaatimattomalla 2,7 jaardin keskiarvolla.

Stephen Stokes on 31-vuotiaanakin edelleen erittäin kova pelaaja ja pitkälti vastuussa Wolverinesin viime vuosien menestyksestä. Lisääntynyt vastuu ja loukkaantumiset asettavat kuitenkin pienen kysymysmerkin pelaajan tulevaisuuden ympärille. Täyden työtaakan edellyttäminen ensi vuonna jo reilusti yli 30-vuotiaalta keskushyökkääjältä voi olla liikaa pyydetty, kuten tapaus Clinton Graham tämän kauden Butchersissa osaltaan näytti.

Kuva: Jari Turunen

Roosters lyötävissä nappipelillä?

Roostersin loistavasta esityksestä huolimatta myös Wolverinesilla oli lauantaina omat mahdollisuutensa voittoon, joten täysin vailla toivoa ei muiden liigajoukkueiden tarvitse talvikaudelle siirtyä. Potkupeleissä todella merkittävästi koko ottelun ajan hävinnyt Wolverines koetti kolmannella neljänneksellä fiksusti lyhyttä onside-potkua, joka olikin lähellä päätyä sinipaidan haltuun. Katsomosta käsin näytti silti, että Teemu Pietiäisellä oli hyvä mahdollisuus tarrata palloon, mutta tilanne kääntyi lopulta Roostersille ja johti Dwayne Hollisin komeaan 50 jaardin touchdowniin. Saamalla pallon haltuunsa kuudella pisteellä tappiolla ollut Wolverines olisi voinut siirtyä ottelussa ensimmäistä kertaa johtoon.

Matias Sarvelalla oli myös hieman myöhemmin erinomainen mahdollisuus vastata ottelun ainoasta pallonriistosta, mutta Roosters-kasvatti ei aivan saanut pidettyä pallosta kiinni atleettisen syöksyn päätteeksi. Täydellisen suorituksen edellyttäminen Sebastien Sagnelta tässä vaiheessa uraa on selvästi liikaa, mutta kahden maalinsa lisäksi ulottavalla nuorella oli mahdollisuudet kahteen muuhunkin pitkään koppiin. Omaa kieltään Roostersin ylivoimasta tällä kaudella kertoo kuitenkin juuri se, että joukkueen päihittämiseksi vastustajan olisi pitänyt onnistua tiukissa paikoissa 100-prosenttisesti. Kauden 2013 Roosters jääkin historiaan joukkueena, joka ei asettunut itsensä ja voiton väliin, vaan haastoi myös vastustajansa pelaamaan loistavaa jenkkifutista. Robert Johnsonin ollessa kentällä Roosters oli koko kauden todella itsevarma ja liki konemaisen tehokas.

Roostersin päihittämiseksi vastustajan olisi pitänyt onnistua tiukissa paikoissa 100-prosenttisesti

Vaahteraliigan mielekkyyden säilyttämiseksi on hyvä, että Roostersin lisäksi myös muut joukkueet kiinnostavat maamme huippupelaajia. Esimerkiksi Sarvelan, Iiro Luodon ja Karri Kuuttilan valitsema Wolverines on edelleen erittäin korkeatasoinen joukkue, joka nähdään myös ensi vuonna taistelemassa sarjan voitosta. Tukimies Kalle da Silvan uusiutuminen pelaajana on ollut Wolverinesille myös erittäin tärkeä asia. Vaahteramaljan jälkeen hyviä uutisia kuultiin myös Seinäjoelta, missä Crocodiles jatkaa myös tulevalla kaudella tutussa valmennuksessa.

Selvä fakta kuitenkin on, että Helsinki Roosters on tällä hetkellä kokonaisuutena maamme selvästi paras joukkue. Mikäli punapaidat pystyvät jatkamaan laadukasta työtä urheilullisen puolen lisäksi myös joukkueen taustalla, on joukkueen lähivuosien näkymä varsin kirkas. Kaikki lähtee uusiutumisesta. Edes mestarit eivät voi vain jäädä lepäämään laakereillaan, sillä todennäköisesti jo ensi vuodeksi Roosters kaipaa uusia nuoria ratkaisijoita Kimi Linnainmaan seuraksi. Ensi kautta ajatellen Markus Lievosen ja Ilkka Laitisen jatkot ovat avainasemassa. Pitkään Euroopassa pelanneen 28-vuotiaan Rocky Ciasullin halukkuus jatkaa on tässä vaiheessa epävarmaa, ja Torsten Malm on jo ehtinyt vihjata mahdollisella lopettamisellaan Hesarissa. Myös Henri Myöhäsen pelaaminen tässä vaiheessa uraa selvitetään aina vuodeksi kerrallaan, joten talvikaudelle myös Roosters-leirissä riittää ratkaistavaa.

Vaikka Helsinki Roosters jatkaa todennäköisesti myös tulevaisuudessa vahvaa menoaan, saattaa kausi 2013 jäädä aikakirjoihin erityisen menestyksekkäänä kesänä, jota muistellaan Helsingissä vielä pitkään. Täydellinen 12-0 voittosarake on luonnollisesti vakuuttava, mutta joukkueen tason ymmärtääkseen on katsottava pintaa syvemmälle. Kauden 2013 Helsinki Roosters on malliesimerkki joukkueesta, joka tinkimättömällä työllään ja mahtavalla joukkuehengellään onnistui nostamaan itsensä kertaluokkaa tai kahta muita ylemmäksi.

Kommentoi

  • Hyvä kirjoitus. Roostersin dynastia jatkuu niin kauan kuin Robert Johnson on pelinrakentaja. Se päättyy samalla sekunnilla kun RoJo lopettaa, loukkaantuu tai siirtyy toiseen seuraan. Roosters ei tänä vuonna mestaruutta olisi voittanut yhdelläkään toisella liigassa tänä vuonna pelanneella pelinrakentajalla (Adams, Ashburn, Cedric J. etc). Kaveri on vaan niin eri tasolla kuin yksikään muu jenkki QB täällä.

  • Oletko sitä mieltä, että Roostersin muulla joukkueella ei ole menestyksen kanssa mitään tekemistä? Liigan paras puolustus kaikissa kategorioissa, sarjan parhaat erikoisjoukkueet ja ilmeisesti aika monessa pelissä myös kakkospelinrakentajalla marssittu suhteellisen tehokkaastikin puolivälistä eteenpäin.

    Kyllähän Johnson on loistava pelinrakentaja, mutta on typerää kasata kaikki kunnia onnistuneesta kaudesta yhden miehen harteille. Ei Roosters olisi sarjaa näin ylivoimaisesti dominoinut ilman erinomaista qb:ta, se on toki selvää, mutta samoin kuin Porvoon taannoisessa menestysputkessa taustalla on nimenomaan suomalaisen pelaajarungon kehittyminen ja tason nosto.

  • Bazinga on oikeassa, ei yksi mies voi pelejä voittaa, Täytyyhän jonkun blokata, juosta ja ottaa kiinni heittojakin. Nuo kaikki onnistuivat leveällä rintamalla. Monella muulla ei ollut kuin yksi tai max selkeä kohde ja sen pelaamalla ulos sai pysäyttetyä koko joukkueen.
    Jos haluaa pärjätä on pakko kehittyä koko joukkueena eikä pelkästään pelata muutamalla hyvällä yksilöllä.Toivotaan kaikille joukkueille kovaa treenimotivaatiota, niin saadaan ensi kaudeksi tiukkoja pelejä ja hienoja suorituksia.

  • “Liigan paras puolustus kaikissa kategorioissa, sarjan parhaat erikoisjoukkueet”

    Täällähän puhutaan paskaa nin paljon että korvien heiluttaminen synnyttää pian trombin.

    Paras juoksupouolustus butchers ja paras turnover magrin TAFT. Lisäksi Säkityksissä paras wolvot ja kickoff coverage paras butchers. No, tietysti riippuu minkävärisillä laseilla tilastoja kattelee niin sellasenahan ne tietysti näkee….

  • Onpas syöpälääke ärhäkkäällä päällä.

    Millä mittarilla laskettuna Butchers oli Roota parempi juoksupuolustuksessa? Butchersilla huonompi keskiarvo ja paaaaaljon enemmän päästettyjä maaleja juoksuista. Roostersilla tilastojen valossa parempi juoksupuolustus.

    Puolustuksellisesti Roolla parempi turn-overi kuin taftilla, eli tässäkin olet väärässä. Taftin hyökkäys oli kyllä huolellisempi pallon kanssa hyökkäyksessään, muttä puolustuksessa häviää Roolle.

    Kickoff coverage… Noh, se ei ole puolustuksen tilasto. Mutta sen kyllä Butchers voittaa, ei siinä mitään. 69’ers heti tiukasti kakkossijassa kiinni.

    Arvoisa syöpälääke, opettele tulkitsemaan tilastoja ennen kuin tulet nettiin riehumaan ja kirjoittelemaan hauskoja tekstejä, mitkä eivät oikeasti ole hauskoja.

    Bazinga on oikeassa, Roon puolustus oli liigan paras, paitsi tehdyissä säkeissä joissa olivat toisella sijalla.

  • totta – turnover margin ei ole puolustuksen mittari, vaan aiheutetut turnoverit. muutenkin pitää tarkastella kokonaisuuksia ja pelityylejä, jotta päästään jyvälle. Yleensä se jengi joka päästää vähän maaleja on aika hyvä puolustamaan, tosin sitäkin auttaa jos pallo on 80% ajasta omalla hyökkäyksellä joka latoo pari maalia per neljännes.

  • Hyökkäys on paras puolustus. Puolustusta on aika paljon helpompi pelata kun Rojo nakuttaa sen 35 pinnaa tauluun ekalla puoliajalla. Hyviä kotimaisia pelaajia on Roostersilla ihan kivasti, mutta ei myöskään unohdeta 6 ulkomaalaista aloittavaa Johnson, Hollis, Ciasulli, Peyton, De Swart ja Westrin. Eli 4 jenkkiä (yksi europassia) ja pari eurooppalaista. Roosters on myös kilpavarustellut kiitettävästi (ja onnistuneesti) tälle kaudelle. Rahaa dynastian ylläpitäminen vaatii myös.

  • Hyvin näyttää dynastian rakentaminen edistyvän. http://www.sajl.fi/?x167512=1701390
    Onnittelut kauden kolmannesta mestaruudesta!

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *