Ahmat raateli TAFT:n TV-ottelussa

jefumaster 12.8.2013 10:25 11 kommenttia

(6-3)

60

(6-3)

20
1 2  
21 39 60
6 14 20

11.08.2013 klo 18:00 Helsinki

Kuva: Jari Turunen

Helsinki Wolverines järjesti ylivoimaisen hyökkäysnäytöksen Velodromilla sunnuntaina. Vastaantulijana oli alkukaudesta Ahmat nujertanut Vantaan TAFT.

Maalittoman ensimmäisen neljänneksen jälkeen kukaan ei olisi voinut arvata, että ottelun lopussa Velodromin tulostaululla ovat numerot 60-20. Sunnuntain voittajasta ei puoliajan jälkeen ollut enää pienintäkään epäselvyyttä. Niin ylivoimaisesti Wolverines hyökkäsi ja puolusti TAFT:in pimentoon. Miro Kadmiry pelasi kauden heikoimman pelinsä ja tähtilaitahyökkääjä Andre Privott riisuttiin aseettomaksi Wolverinesin aggressiivisen puolustuksen toimesta. Kotijoukkue voitti jaardeissa mitatun taistelun peräti 539-178.

Ottelu alkoi tasaisesti ja hetken jopa näytti siltä, että vantaalaiset pääsevät karkaamaan ottelussa nopeaan johtoon. Ahma-pelinrakentaja Cedric Johnson heitti pallon TAFT-takapuolustaja Aleksi Wirenin syliin, mutta aina Ahmojen viiden jaardin viivalle edennyt hyökkäys-draivi päättyi liigan potkumaalitilaston kärkimiehen Akseli Olinin epäonnistuneeseen potkuyritykseen. Seuraavalla hyökkäysvuorollaan oli Wolverines-potkaisija Janne Kalpion vuoro yrittää maalia vastaavalta etäisyydelta TAFT-maalista. Kalpio onnistui potkussaan, mutta TAFT-puolustus otti potkumaalin yhteydessä henkilökohtaisen rangaistuksen, joka takasi potkumaalin sijasta rangaistuksen valinneelle Wolverinesille neljä yritystä maalintekoon parin jaardin etäisyydeltä. Pelinrakentaja Johnson juoksi itse pallon maaliin linjan survomasta aukosta ja tuosta hetkestä eteenpäin Ahmat eivät luopuneet johtoasemastaan ottelussa.

Wolverines oli ryhmittänyt puolustuksensa takakenttää uuteen uskoon pysäyttääkseen pelätyn Kadmiry-Privott akselin. Privott onnistui polttamaan kertaalleen varjostajansa, Ahmojen Jeremy Hendersonin, mutta ottelun edetessä Henderson onnistui ajoituksissaan paremmin ja pääsi tilanteissa niskan päälle. Amerikkalaislaituri keräsi joukkueelleen ottelussa “ainoastaan” 50 jaardia. Tavoiteltu 1000 jaardin merkkipaalu jäi Privottilta vielä 41 jaardin päähän odottamaan joukkueen runkosarjan päättävää Crocodiles-ottelua.

Kulmapuolustajan paikalla kauden avauksensa pelannut Wolverinesin Hannu Abonce onnistui debyytissään mukavasti, vaikka kertaalleen vantaalaisten Toni Lemmetyinen pääsikin irtautumaan maalialueella kiinniottoon pituusylivoimansa turvin.

Tuttu parivaljakko tehokkaana

Ottelun näyttävimmät suoritukset kirjattiin Wolverinesin tutulle amerikkalaiskaksikolle, Stephen Stokesille sekä Cedric Johnsonille. Kesäkuussa Peltolassa Stokes keräsi juoksuillaan ainoastaan 34 jaardia. Elokuisella Velodromilla Stokesin revanssi oli täydellinen miehen juostessa pallon kanssa 196 jaardia ja kaksi touchdownia. Keskushyökääjä juoksi kahden hyväksytyn TD:n ohella pallon vantaalaisten maalialueella kahdesti yhteensä 90 jaardin matkan, mutta kanssapelaajien virheet eliminoivat näyttävät suoritukset pois tulostaululta. Myös Sami Kujansuun pitkä maalialuelle johtanut jonglööraus nollattiin omien turhan virheen seurauksena.

Ahmojen puolustus onnistui pelissään laajalla rintamalla. Ainoa kauneusvirhe pelissä löytyi erikoistilannepelistä, jossa vikkelä Andre Privott pääsi palauttamaan aloituspotkun maaliin saakka. Tarkkasilmäisimmät huomasivat, että kentällä pelasi tuolloin kakkosjoukkueesta ylös nostettuja nimiä. Muutoin taklauksia kirjattiin eniten Kalle Da Silvalle. Kadmiryn säkittämisestä pääsi nauttimaan kahdesti joukkueen linjapuolustaja Oskari Halttunen.

TAFT-puolustus kaipasi kovasti peukalonsa loukannutta Jalon Scottia. Wolverines-hyökkääjät olivat ajoittain täysin vapaina pitkissä heittopelieissä ja paremmalla ahma-tuurilla maaleja olisi tullut vantaalaispäätyyn enemmänkin. TAFT:n puolustajista ahneinmpana taklaajana onnistui tuttuun tapaan tukimies Niko Kuikka. Linjan Okko Outinen pelasi aggressiivisesti, mutta joutui siirtymään syrjään ottelun lopulla saatuaan kolhun jalkaansa.

Wolverines on edennyt kahdessa viimeisessä ottelussaan hyökkäyksellään 1008 jaardia

Wolverines on edennyt kahdessa viimeisessä ottelussaan hyökkäyksellään 1008 jaardia ja joukkueen puolustus pitänyt vastustajansa samanaikaisesti 476 jaardissa. Vastustajina ovat olleet Ahmojen sijoituksen kannalta tärkeimmät vastustajat, TAFT sekä Crocodiles. Mikäli Wolverines voittaa runkosarjan viimeisessä ottelussaan paikallisvastustajansa Helsinki 69ersin tulevana viikonloppuna, välttää se pelätyn Roosters-kohtaamisen välierävaiheessa ja varmistaa samalla kaulaansa jonkinvärisen mitalin myös tällä kaudella.

Eräänlainen pre-playoff-kamppailu käydään kuitenkin viikon päästä sunnuntaina ISS-Stadionilla TAFT:n kohdatessa Seinäjoki Crocodilesin. Ottelun voittaja välttää Roostersin kohtaamisen kuoleman ottelussa seuraavana viikonloppuna. Alkuperäisestä ohjelmastaan poiketen URHO-tv lähettää tämän ottelun suorana lähetyksenä kanavallaan.

Tutustu myös:

jefumaster

Yli kolmekymmentä vuotta suomalaisen jenkkifutiksen äärellä, sisällä ja ulkona, sisäpiirissä ja oppositiossa, kentällä, laidalla ja raitapaidassa. Tuolla perspektiivillä tarkastelen kotimaisen jenkkifutiksen ilmiöitä.

Muita kirjoituksia samalta kirjoittajalta:

Kommentoi

  • “Mikäli Wolverines voittaa runkosarjan viimeisessä ottelussaan paikallisvastustajansa Helsinki 69ersin tulevana viikonloppuna, välttää se pelätyn Roosters-kohtaamisen välierävaiheessa ja varmistaa samalla kaulaansa jonkinvärisen mitalin myös tällä kaudella.”

    Tässä ilmeisesti ajatellaan, että Roosters ei voi hävitä välierää. Muutenhan voisi käydä niin, että järjestys runkosarjan jälkeen olisi

    Roosters
    Crocodiles
    Wolverines
    TAFT

    Jos nyt välierät menisivät niin, että Crocodiles ja TAFT voittaisivat, jäisi Wolverines ilman mitalia.

  • Kyllä, juuri noin asia on ajateltu eli Roostersia pidän varmana finaalijoukkueena oli välierässä vastassa kumpi tahansa, Crocot tai Taft. Väittävät tosin että lehmätkin lentävät kun tuulee riittävän lujaa ja yllätykset ovat tässäkin tapauksessa tervetulleita.

  • Ei kaivata yllätyksiä, ei!

  • Ei kait se mikään sinänsä yllätys ole jos Roosters häviää. Pelissä kun on kaikki mahdollista.

  • Yllätys on kai sellaista, jonka todennäköisyyttä pidetään etukäteen pienenä, ei jotain, jota pidetään mahdottomana…

  • …toki yllätys se on silloinkin jos sitä pidetään mahdottomana. :)

    Mutta onhan se nyt hitossa yllätys, jos niin käy!

  • Any given sunday… Silloin tällöin on liigassa nähty “mahdottoman” toteutuminen. Yksi kriittinen loukkaantuminen tai lisäys saattaa muuttaa koko joukkueen dynamiikan. Chaz Thompson, Jalon Scott ja käänteisesti Wolvojen Brescacin ovat esimerkkejä tältä kaudelta.

  • Hyvä esimerkki on kauden 2006 välierämatsi Crocodilesin (11-1) ja Wolverines (7-5) välillä. Davon Vinson oli heittänyt runkosarjassa yhden intterin kahdeksassa pelissä. Wolverinesia vastaan niitä syntyi kuitenkin viisi, ja runkosarjan ykkönen hävisi 7-12. Kuuleman mukaan kyseinen peli oli monelle pelissä mukana olleelle koko uran karuin tappio. Eli joo, kaikkea voi tapahtua…

  • Tuskin tulee yllätyksiä: Kadmiryn yhteenlasketut tilastot viimeisistä otteluista Wolvoja, Roostersia ja Crocoja vastaan 3 peliä heitot 42/104 40,4% 507yrd 4td 4int
    Lisäksi TAFT päästi 350 juoksujaardia Wolvoja vastaan ja Crawford on tulossa visiitille…
    Välierissä Wolvot lähtee Seinäjoelle ja Taft matkaa stadiin.

  • Lisäksi Crocodiles oli läpsytellyt uusi jenkeillään 45-0 voiton Wolverinesista runkosarjan edellisessä kohtaamisessa.

  • Siis silloin 2006.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *