Vaahteraennakko 2013

Gridiron Staff 30.4.2013 8:33 6 kommenttia

Kuka nostaakaan Vaahteramaljaa elokuun viimeisenä? Gridiron esittelee sarjaan osallistuvat joukkueet.

Kolmaskymmenesneljäs kausi Vaahteraliigassa tuo Suomen kentille ennenäkemättömän määrän kansainvälisiä pelaajia. Kaikki kahdeksan liigajoukkuetta ovat täyttäneet amerikkalaispelaajiensa kiintiön jo talvikauden aikana, ja rostereita on täydennetty Euroopan sarjoissa menestyneillä urheilijoilla ennätystahtiin. Oman mausteensa sarjakauteen tuovat kaksi uutta joukkuetta. Helsinki 69ers nostaa helsinkiläisjoukkueiden määrän liigassa kolmeen. Kouvola Indians on puolestaan rakentanut Kymenlaaksoon yllätysvalmiin joukkueen, jota muiden liigakokoonpanojen ei kannata aliarvioida hetkeäkään.

Puolitoistakertainen sarja huipentuu elokuun viimeisenä päivänä pelattavaan Vaahteramalja XXXIV:än. Edellisen kauden mestarijoukkue Roosters lähtee sarjaan ennakkosuosikkina. Ennakkokaavailut saattavat mennä kuitenkin päälaelleen, kun jälleen kerran uudet sankarit ottavat paikkansa liigakentillä kesän aikana.

Saammeko esitellä: Gridironin Vaahteraliigaennakko vuosimallia 2013!

Helsinki Roosters

Perinteikäs helsinkiläisseura voitti viime kaudella mestaruuden yllättäen lajiyleisön lisäksi osin itsensäkin. Uuteen kauteen joukkue lähtee paremmista lähtökohdista kuin edelliseen.

Helsinki Roosters pesi vahvasti kasvonsa kesällä 2012 jättäen edellisen kauden rämpimisen kertaheitolla historiaan. Suurin muutosvoima seurassa oli Olli Jussilan manageeraama Football Program 2014, jonka synnyttämä positiivinen kierre tarttui seurajohdosta pelaajiin ja koko joukkueen ympärillä tapahtuvaan toimintaan. Yksittäisenä muutosagenttina kentälle palasi pelinrakentaja Robert Johnson, jonka rutiini pakotti muun miehistön venymään parhaimpaansa.

Kauteen 2013 Roosters lähtee erinomaisista asetelmista. Joukkue osallistuu Vaahteraliigan lisäksi Euroopan seurajoukkueiden EFL-sarjaan. Seuralta löytyy lisäksi mestaruudesta taisteleva juniorijoukkue lähes kaikissa sarjatoimintaa harjoittavissa ikäluokissa. Joukkueeseen on hankittu kokeneita vahvistuksia kansainvälisiltä kentiltä ja nälkäisiä nuoria miehiä kotimaan sarjoista. Toista kautta joukkuettaan valmentavan Juha Hakalan käsissä olevat palaset ovat laadukkaampia ja niitä on enemmän kuin edellisellä kaudella. Eroja viime vuoteen päävalmentaja kuvaa näin:

– Vuoden 2013 Roosters eroaa jonkin verran 2012 mestaruusjoukkueesta. Joukkueen runko on kutakuinkin edelleen sama, ja täynnä nuoruuden intoa ja huimia lahjakkuuksia. Suurimmat muutokset ovat viime kaudella avainrooleissa olleet keskushyökkääjä Henri Jussila, puolustuksen linjamiehet Ville Tanskanen ja Jaren Wilcox, sekä puolustuksen takamies Tuomas Nurmi, jotka eivät ole mukana joukkueessa tulevalla kaudella.

Hakala myöntää, että kovien pelimiesten korvaaminen voisi olla monelle joukkueelle kova paikka. Pelaajien jättämiä aukkoja on paikattu uusilla pelaajilla hyvällä menetyksellä.

– Välillä tuntuu, että joukkue onkin talven aikana osittain ”luonut nahkansa avain uudelleen”, päävalmentaja kommentoi.

Uusi lähtökohta voi osoittautua myös haasteelliseksi. Viime kauden Roosters oli tiivis ja yhteen hitsaantunut joukkue niin sanotusti isolla J:llä. Nyt valmennustiimin on osattava sovittaa kokeneet talven aikana hankitut tähtipelaajat ja oman seuran nuoret kultamitalistit harmonisesti oikeisiin rooleihin. Käytännössä tämä saattaa merkitä osalle mestaruusjoukkueen miehistöstä komennusta varamieheksi. Kuusitoista uutta nimeä rosterissa merkitsee kovaa pelipaikkakohtaista kilpailua.

Taistelukukon terävin kynsi on pelinrakentaja Johnsonin johtama heittohyökkäys. Kotimaiset huiput Julius Majander (WR), Markus Lievonen (WR) ja Henri Myöhänen (WR) ovat saaneet rinnalleen uusia miehiä. Vahvistusten kärkeä edustavat Crocodilesin viime kauden ykköskiinniottaja Ilkka Laitinen (WR) sekä takavuosina Jaguaarien rivissä liigaennätyksiä pilkkanaan pitänyt yhdysvaltalais-italialaisen Rocky Ciasulli (WR), joka pelasi häikäisevän debyytin EFL-avauksessaan.

Yksi viime kesän sankareista, Torsten Malm, on toipumassa viime kauden kolhuistaan eikä ole varma kykeneekö pelaamaan tulevalla kaudella lainkaan. Hän kuitenkin kommentoi alati muuttuvaa nokkimisjärjestystä joukkueessaan näin:

– Kilpailu on aina tervetullutta, sen näkee kaikkien risiivereiden kehittymisessä, halu suoriutua hyvin treeneissäkin on kasvanut. Muutenkin kun on pitkä kausi tulossa, niin ei miehiä voi olla liikaa. Toinen hyvä puoli on se, että rissut saavat nyt meidän no-huddle hyökäyksessä juosta fresheillä jaloilla, kun pystytään kierrättämään porukkaa. Kaikki on todella kovatasoisia rissuja.

Tasapainoinen hyökkäyssuunnitelma tarvitsee heiton rinnalle kohtuullisen juoksupelotteen toimiakseen optimaalisesti. Tällä saralla Roosters saattaa olla pulassa. Kasinokaupunki Las Vegasiin siirtyneen Henri Jussilan (RB) manttelinperijöinä ovat seuran oma kasvatti Alexander Kuronen (RB), Nokialta hankittu keskushyökkääjäkaksikko Christoffer Anttila (RB) ja Janne Moisio (RB) sekä Crocodilesin nuori Patrik Puhtimäki (RB). Ensimmäisessä EFL-pelissä huhtikuussa Kuronen näpäytti kuitenkin epäilijöitä etenemällä tanskalaispuolustuksen läpi näytöstyyliin. Hakala nostaa esille joukkueestaan nuoren polven pelaajan:

– Hyökkäyksen puolella uutena nousevana pelaajana, jota kannattaa seurata, nostaisin esille nuoren Kimi Linnainmaan (DB). Kimi pelasi jo viime kaudella puolustuksessa safetyn paikalla sekä hyökkäyksessä sisemmän laitahyökkääjän roolissa. Linnainmaa on saanut nyt talven aikana täyden harjoittelukauden alle – ja se näkyy hänen otteissaan positiivisesti.

Menestyvässä joukkueessa puolustus jää usein näyttävää peliä pelaavan hyökkäysmiehityksen varjoon. Roostersin osalta tämä pitää paikkansa. Tehokkaimman hyökkäyksen rinnalla joukkueen puolustus onnistui pitämään vastustajansa toiseksi pienimmällä jaardimäärällä liigassa. Roosters-takakenttä pääsee harjoittelemaan maan parasta heittohyökkäystä vastaan ja sen huomaa. Helsinkiläiset onnistuivat tukevoittamaan puolustuksen eturivistöään aivan kauden kynnyksellä kaappaamalla Crocodilesista kaksi maajoukkuetason isoa miestä, Lasse Kankaanpään (DL) ja Hannes Jokisen (DL), miehistöönsä. Calanda Broncosin kanadalais-hollantilainen Mark De Swart (LB) tuo liikettä linjan takana tapahtumaan toimintaan ja viime vuoden ratkaisupelaaja Stephen Peyton (DB) jatkaa joukkueessa myös kaudella 2013. Päävalmentaja Hakala tarjoaa huomion kohteeksi myös joukkueen puolustuksesta vahvistusten ohella nuoruuden voimaa.

– Puolustajista huomiota kannattaa kiinnittää tulevalla kaudella Aleksi Aitalaan (DL), joka pelaa nyt toista kauttaan. Hänen tekniikkansa ovat parantuneet viime kaudesta. Se yhdistettynä hänen fyysisiin valmiuksiinsa antaa luvan odottaa häneltä isoa kautta. Myös Roni Salonen (LB) on huomionarvoinen pelaaja.

Roosters lähtee kauteen vankkana mestarisuosikkina. Joukkue on onnistunut vahvistamaan heittohyökkäystään eurooppalaisittainkin mitattuna pelottavan kovaksi. EFL-sarjaan helsinkiläiset lähtevät hakemaan tuntumaa kansainvälisiin peleihin, mutta edelleen vakuuttavat pitävänsä kiinni aikataulustaan nousta huipulle parin vuoden kuluttua. Suomen standardilla mitattuna joukkue on tuolla paikalla jo nyt.

SEURAA HEITÄ

Mark De Swart (LB)

Merkittävä vahvistus Roostersin puolustukseen. Saattaa nopeutensa perusteella saada vastuuta myös hyökkäyksessä keskushyökkääjänä. Eurobowl-voittaja on tottunut ratkaisemaan otteluita.

Henri Myöhänen (WR)

Vuoden 2009 liigapelaajaksi valittu Myöhänen palasi hetken tauon jälkeen kentille viime kauden lopulla. Ensimmäisessä EFL-ottelussa huhtikuussa Hena osoitti olevansa samassa iskussa kuin aiemmilla RoJon kanssa pelaamillaan kausilla ja on valmis ottamaan paikkansa tähtimiehistössä.

Rocky Ciasulli (WR)

Yksi Vaahteraliigan kaikkien aikojen laitahyökkääjistä. Roosters-valmennuksessa Rockyssa kiinnosti erityisesti miehen taito voittaa hyppypallotilanteita edukseen. Ciasulli tarjoaakin joukkueelle miehistöstä aiemmin puuttuneen isokokoisen laitahyökkääjän, joka on erityisen vaarallinen maalin lähistöllä

Helsinki Wolverines

Viime kauden suurin mestarisuosikki taipui Vaahteramaljassa kolme sekuntia ennen ottelun loppuvihellystä jääden täpärästi hopealle. Kauden 2013 osalta joukkue on muuttunut eniten valmennuksen puolella.

Wolverines käynnisti joukkueensa taustaorganisaation tukevoittamisen välittömästi pettymykseen päättyneen kauden 2012 jälkeen. Yhdysvaltalainen Mark Garza otti tarjolla olleen päävalmentajan pestin haltuunsa. Samalla hänelle myönnettiin urheilutoimen johtajan positio organisaatiossa. Ensimmäiseksi Garza rekrytoi ympärilleen vahvan ja kansainvälisen valmennustiimin.

Vahvan valmennustiiminsä tuella joukkue on onnistunut rekrytoimaan rosteriinsa kokeneita roolipelaajia lähes kaikille pelin osa-alueille. Calanda Broncosista Suomeen palannut Iiro Luoto (OL) korosti sopimusjulkistuksensa yhteydessä uskottavan valmennustiimin merkitystä omassa joukkuevalinnassaan. Garzan tukena joukkueen peliä johtaakin kaudella 2013 neljän amerikkalaisen, kahden suomalaisen ja yhden saksalaisen muodostama tiimi. Garza itse kommentoi suurimman muutoksen joukkueessa olevan nähtävissä pelaajien asenteessa.

– Talven aikana olen nähnyt henkisen kanttimme (mental toughness) kehittyneen eniten yhdessä yleisen motivaatiotason kanssa. Pelaajamme ovat oppineet kilpailemaan rajummin sekä yksilöinä, että yhdessä yhtenä joukkueena.

Vaahteraliigan ohella Wolverines osallistuu kesällä 2013 Roostersin tapaan myös EFL-sarjaan. Kansainvälisillä tantereilla Ahmat hakevat edelleen avausvoittoaan ja tänä vuonna se saavuttaminen on lähempänä kuin koskaan. Joukkue on säilynyt rungoltaan entisellään. Jatkuvuutta korostaa kolmen amerikkalaisvahvistuksen jatkosopimukset seuran kanssa. Joukkueen vahvimpana osa-alueena on ainakin papereilla Luodon vahvistama hyökkäyksen linja. Karri Kuuttilan ja muiden jättiläisten sopimukset tekevät Wolverinesin OL-miehistöstä liigan pelottavimman omalla sarallaan. Sveitsistä Suomeen palannut Luoto ei lähde laittamaan linjamiehityksiä järjestykseen papereilla:

– Meillä on mahdollisuus olla liigan paras hyökkäyksen linja, mutta se vaatii työtä. Yksilöt eivät tee linjastakaan hyvää, vaan kaikkien pitää olla samalla aaltopituudella. Jokaisen pitää siis tietää tarkalleen, mitä tehdään ja jokaisen pitää myös tehdä se. En lähde kommentoimaan kenen linja on paras. Se jääköön nähtäväksi peleissä, Luoto kommentoi.

Iiro Luoto tietää mistä puhuu. Hän on meriiteiltään kaikkien aikojen menestynein suomalainen jenkkipalloilija. Takavuosina New York Jetsin kanssa harjoitellut Luoto pelaa tällä kaudella Wolverinesissa rinnallaan toinen NFL-joukkueen paitaa päällään pitänyt linjapelaaja. Karri Kuuttila pääsi kokeilemaan taitojaan St. Louis Ramsin organisaatiossa, mutta pelaa nyt jo toista kauttaan Ahmojen riveissä. Viime kauden parhaaksi linjapelaajaksi Suomessa valittu Kuuttila ei ollut täysin tyytyväinen ensikokemuksiinsa Vaahteraliigassa, mutta odottaa enemmän tulevalta kesältä. Itse asiassa hän odottaa todella paljon. – Hyökkäyslinjamme on kovassa iskussa. Mahtavaa pelata Iiron vieressä, koska vahvojen viimeisteltyjen blokkien lisäksi Iiro kommunikoi tärkeät muutokset koko linjalle mainiosti. Toisella puolella on teräksestä veistetty (Tomi) Pennanen. Huh huh, mikä punchi centerillä. Iso Kami (Osman) runnoo tilaa väkisin, ja atleettinen Sander (Toomla) blokkaa right tackelin paikalla loppuun asti. Tämä viisikko pistää puolustuslinjat Vaahterassa koville. Meitä tullaan pelkäämään. Matter of fact, meitä pelätään jo nyt. Kauden tavoitteena on kaksi bowl-voittoa.

Wolverinesin peli on jo useamman vuoden ajan perustunut Stephen Stokesin (RB) ja pelinrakentaja Cedric Johnsonin (QB) nopeisiin jalkoihin. Viime kaudella joukkueen heittouhan muodosti lähes yksin kaksimetrinen Tommi Pinta (TE). Pinnan siirryttyä Saksaan hänen rooliaan on tarjottu sveitsiläis-ranskalaiselle Cedric Charpillozille (TE). Dramaattista muutosta pelisuunnitelmaan emme todennäköisesti tule tällä kaudella näkemään. Muunmuassa Teemu Pietiäisen (RB) tulo joukkueeseen kertoo juoksuvoimaan panostamisesta. Kun vielä joukkueen kolmaskin amerikkalainen, Jeremy Henderson (DB), on ominaisuuksiltaan yksi liigan nopeimmista keskushyökkääjistä, voidaan Ahmoja kutsua liigan tehokkaimmaksi juoksukoneeksi.

Suurin haaste helsinkiläisjoukkueelle on ollut perinteisesti heittohyökkäyksen pysäyttäminen. Vahva linja- ja tukimieskalusto ei ole onnistunut horjuttamaan vastustajien pelinrakentajan heittohermoja ratkaisevilla hetkillä, ja takakenttä ei ole pystynyt estämään laitureiden kiinniottoja. Tilastofaktaa on kuitenkin se, että viime kaudella Wolverines-puolustus päästi taakseen vähiten heittojaardeja Vaahteraliigassa. Amerikkalainen Henderson jatkaa roolissaan kulmapuolustajana ja on saanut rinnalleen kotimaista kokemusta Roostersista siirtyneen ja Yhdysvalloissa yliopistosarjaa pelanneen Matias Sarvelan (DB) myötä. Junioreista ylös nostettu Sebastien Sagne (DB) lisää Wolverines takakentän pelinopeutta ja Iso-Britannian yliopistokentiltä Suomeen saapuva Ari Halldorsson (DE) tuo yllätyksellisyyttä etulinjan pass rush -miehitykseen. Päävalmentaja on tyytyväinen rosterinsa leveyteen ja lupaa, että uusia nimiä on nousemassa jenkkifutiksen tähtitaivaalle.

– Olemme hankkineet menetettyjen pelaajien tilalle yksilöitä, joilla on pelitaitojen lisäksi tarvittavaa johtajuutta. Jos joku heistä halutaan nyt erityisesti nostaa esille, niin seuratkaa takapuolustaja Matias Sarvelaa. Hänen liikkuvuutensa tulee saamaan paljon huomiota kaudella 2013, Garza kehuu.

Wolverinesia pidetään ennakkokaavailuissa lähes varmana Vaahteraliigan play off-joukkueena . EFL-sarjaa silmällä pitäen joukkue on kasannut leveän pelaaja-rosterin, mutta muutama kolhu väärässä paikassa saattaa muuttaa joukkueen asemia rankingeissa merkittävästi. Päävalmentaja Garza kertoo joukkueen valmistautuneen pelaamaan kaudella 2013 jopa 17 ottelua. Toteutuessaan tämä merkitsisi osallistumista finaalipeleihin kahdessa eri sarjassa.

SEURAA HEITÄ

Sebastien Sagne (DB)

Nopea Ahma-kasvatti, jonka vauhtia ovat ehtineet kehumaan juoksuspesialisti Stokes sekä harjoituskauden vastustajan AFC Show:n valmennus. Aloittaa kauden puolustuksen takakentällä safetynä.

Iiro Luoto (OL)

Viimevuotinen Eurobowl-voittaja tuo vaihtoehtoja Wolverinesin hyökkäyksen linjan peluuttamiseen. Valmentaja Garza on kaavaillut Suomen kaikkien aikojen menestyneimmälle jenkkifutarille useita eri rooleja kentällä.

Victor Sarvi (DL)

Puolustuksen linjan jättiläinen, joka on onnistunut taklaamaan pallon irti vastustajiltaan maalisuorituksen arvoisesti jo useampaan kertaan. Edustaa linjapelaajana nopeutta, kokoa ja voimaa yhdessä paketissa.

Seinäjoki Crocodiles

Ikuisen kakkosen viittaa vuosikaudet kantanut Crocodiles lähtee tulevaan kauteen uudessa valmennuksessa ja uusin kuvioin.  Andy Bezairen    optio-hyökkäys on historiaa – miltä näyttää Crocodiles vuosimallia 2013?

Crocodiles on jo vuosikaudet tunnettu joukkueena, joka ei pelkää tuoda vahvistuksia riveihinsä Suomen rajojen ulkopuolelta. Joukkueen tuontipelaajien määrä on tänä vuonna poikkeuksellisen maltillinen, mutta toisaalta miesten meriittilistat ovat vaikuttavat. Northern Lightsista siirtynyt Stacey Thomas ankkuroi puolustusta, jonka linjan menetyksiä on paikattu kovatasoisessa Purduen yliopistossa pelanneella Gerald Goodenilla. Lisäksi keskushyökkääjäksi pestatulta Jocques Crawfordilta löytyy kokemusta Kansasin yliopiston riveistä sekä loistavaa menestystä Junior College –tasolta. Joukkueen pelinrakentaja Sean Reilly saapuu maahan EU-statuksella, sillä hän on Yhdysvaltain ja Iso-Britannian kaksoiskansalainen.

Crocodiles on talvikaudella kokenut melkoisia muutoksia kokoonpanoonsa. Kaikki viime kauden tuontipelaajat ovat vaihtuneet, mutta myös kotimaisilla markkinoilla on tapahtunut runsaasti liikehdintää. Joukkue vahvistui jo syksyllä nuorella Trojans-laituri Juuso Mäkisellä, Tampere Saintsin Lauri Anttilalla sekä Porvoon Butchersia edustaneella kokeneella takapuolustaja Toni Haukkamaalla. Crocodiles sai kuitenkin kylmää vettä niskaansa kevätpuolella, kun joukkueen vahvuutena pitkään pidetyn puolustuksen linjan Thomas CekenHannes Jokinen ja Lasse Kankaanpää ilmoittivat pelaavansa kesällä muualla. Vaikka osa siirroista olikin tiedossa jo etukäteen, Crocodilesin Juha Laitila myöntää, että erityisesti puolustuksen linjan kanssa joukkueella riittää pähkäiltävää.

– Kyllä meillä mietittävää riittää tuon puolustuksen frontin kanssa.Toivottavasti löydetään siihen joku ratkaisu, Laitila toteaa ykskantaan.

Kevät ei kuitenkaan ole tuonut mukanaan pelkkiä huonoja uutisia. Crocodilesin hyökkäyksen linja vahvistui ensin viime kaudella Jaguaareja edustaneella Joona Teittisellä ja hiljattain kokeneella Janne Pistolla. Myös häikäisevän tulokaskauden liigatasolla viime vuonna pelannut Jarkko Suokas jatkaa joukkueessa. Suokkaan jatko pehmentää Ilkka Laitisen Roosters-siirron vaikutuksia. Laitisen saappaisiin on tarjolla mm. viime kaudella Jyväskylässä pelannut Simo Suurkuukka sekä Lappeenrannasta Seinäjoelle siirtynyt Mikko Roitto. Aiempien vuosien tapaan Crocodiles on myös tänä vuonna onnistunut houkuttelemaan runsaasti pelaajia muualta Suomesta, vaikka ovi onkin käynyt poikkeuksellisen tiuhaan myös toiseen suuntaan.

Vaikka tänä vuonna Crocodilesin kokoonpanossa nähdään useita pelaajia ulkopaikkakunnilta, Juha Laitila korostaa kuitenkin seuran juniorityön tärkeyttä. Jo vuosia laadukasta juniorityötä tehnyt Crocodiles ei halua profiloitua muukalaislegioonaksi, vaan suunnitelmissa on jonain päivänä pelata liki puhtaasti eteläpohjalaisella kokoonpanolla, jonka sydän ja ajatukset ovat juurtuneet seudulle.

– Meillä on tälle kaudelle heittää kentälle monia ”oman kylän poikia”, joilta löytyy jo liigakokemusta, Laitila myhäilee.

Jos nuorten pelaajien edesottamukset kiinnostavat, Laitilan mukaan katseet kannattaa kiinnittää erityisesti laitahyökkääjä- ja tukimieosastolle.

– Edustusjoukkue on seuran veturi, ja pääsy veturiin ”moottoriksi” on jokaisen junnun tavoite tulevina vuosina.

Crocodiles julkisti joulukuussa oregonilaisen Charles Rifenbarkin valmentajasopimuksen kaudesta 2013. Lukiotasolla Yhdysvalloissa ja Iso-Britannian Plymouthissa valmentanut 30-vuotias Rifenbark tulee jalkapalloperheestä. Mielenkiintoisesti Rifenbarkin isä, 53-vuotias Scott Rifenbark, nähdään kesällä Crocodilesin puolustuksen koordinaattorina.

Charles Rifenbark uskoo vakaasti siihen, että kaikki lähtee liikkeelle joukkueen identiteetin luomisesta. Tulevan kesän Crocodiles haluaa nostaa joukkueen yksilön yläpuolelle niin kentällä kuin sen ulkopuolella.

– Organisaationa meille on äärimmäisen tärkeää, että jokainen meistä uskoo toisiinsa ja harjoittelun merkitykseen menestyksen kannalta, Charles Rifenbark painottaa.

Päävalmentajan motto kevätkaudelle on englanniksi ”Know your role and do your job”, eli ”tunne roolisi ja tee työsi”. Rifenbark korostaa, että yksi joukkueen tärkeimpiä tavoitteita on saada jokainen pelaaja ymmärtämään tehtävänsä joukkueessa. Vain yhteinen tavoite ja selvä roolitus saavat joukkueen aidosti hitsautumaan yhteen.

Isän ja pojan valmentama Crocodiles voi selviytyä tällä kaudella varsin pitkälle. Charles Rifenbark on varsin tyytyväinen tilanteeseen, ja haluaakin nostaa esille isänsä aggressiivisen ja kurinalaisen puolustustyylin. 3-5 –puolustusta lukiotasolla hyvällä menestyksellä hyödyntänyt Scott Rifenbark pystyy piilottamaan aikeensa tehokkaasti vastustajaltaan ja tuomaan tarvittaessa painetta pelinrakentajalle varsin monipuolisesti. Seinäjoella uskotaan, että Rifenbarkin puolustus pystyy hidastamaan vastustajien pelinrakentajien lukuja ja aiheuttamaan runsaasti pallonriistoja monin eri tavoin. Juuri pallonriistot olivat ratkaisevassa osassa Crocodilesin hävitessä välieräottelunsa Jouppilanvuorella viime kesällä Roostersia vastaan, vaikka jaardeja joukkueen hyökkäys pystyikin keräämään.

Rifenbark nostaa myös erikoisjoukkueet tärkeään osaan tulevan kauden Crocodilesissa. Valmentaja pitää tärkeänä joukkueen menestystä avoimella kentällä.

– Tuntien vahvan pelaajamateriaalimme odotan innolla sitä, mitä Crocodiles pystyy tänä vuonna saavuttamaan!

Kysyttäessä Charles Rifenbark ei malta olla kertomatta hieman joukkueensa tulevan kauden hyökkäystavasta. Vaikka Crocodiles tulee myös jatkossa luottamaan puolustukselle epäedullisiin valintatilanteisiin, ei perinteistätriple optionia ensi kesänä Seinäjoella nähdä. Dive-juoksun, pelinrakentajan oman juoksu-uhan ja puolustusta levittävän pitch manin sijaan Crocodiles esittelee ensi kesänä zone read –konseptiin shotgun-muodostelmasta luottavan hyökkäystavan.

– Viime vuoden ottelunauhoihin tutustuttuani olen sitä mieltä, että aiemmin käytetty pistol option toimii hyvänä pohjana tämän kauden kuvioille. Käyttämämme hyökkäys pystyy rokottamaan vastustajia niin monella tapaa, että lopullinen pelitapamme määräytyy vasta pelaaja-arvioinnin jälkeen. Pelifilosofiamme hyökkäyksessä on yksinkertaisesti asettaa pelaajamme tilanteisiin, joissa he voivat onnistua parhaiten. Tulemme pelaamaan runsaasti voimapainotteista power footballia, käyttämään sisempiä laitahyökkääjiä, heittämään palloa syvälle ja levittämään puolustusta zone-hyökkäyksellämme.

Ottaen huomioon päävalmentaja Rifenbarkin juuret Oregonin osavaltiossa, häntä kuunnellessaan ei voi olla huomaamatta yhtymäkohtia koko Yhdysvaltain parhaimpiin yliopistojoukkueiseen kuuluvaan Oregon Ducksiin. Ducks on hyödyntänyt huippuvalmentaja Chip Kellyn johdolla jo vuosia sinänsä yksinkertaista pelitapaa, joka perustuu vahvasti suoritusvarmuuteen ja puolustuksen tendenssien hyödyntämiseen. Lisää Ducksin zone read –konsepteista voi oppia esimerkiksi Fishduck.com:n inside zone readia ja outside zone readia käsittelevistä videoartikkeleista. Vaikka lopullinen totuus selviääkin vasta kauden alkaessa, on hyvin mahdollista, että tämän kesän Crocodiles esittää kentällä useita Ducksin faneille tuttuja konsepteja. Rifenbarkin oppien tehokkuus paljastuu kauden avausottelussa, kun Crocodiles kohtaa viimevuotiseen tapaan Porvoon Butchersin – tosin tällä kertaa vieraissa.

SEURAA HEITÄ

Stacey Thomas (DB)

Oulussa viimeiset neljä kautta pelannut Thomas oli tulossa Seinäjoelle jo kaudella 2009. Thomas tunnetaan erittäin voitontahtoisena ja voimakkaana pelaajana. Miltä pelimiehen otteet näyttävät uusissa ympyröissä?

Vili Rajamäki (WR)

Nuori Rajamäki yllätti viime kaudella ollen yksi joukkueensa vaarallisimpia pelaajia. Valinta Vaahteraliigan viikon pelaajaksi alkukaudesta ei jäänyt keltään huomaamatta. Pystyykö Rajamäki parantamaan tulokaskaudestaan?

Gerald Gooden (DL)

Purduen kasvatti on ennalta todella kova vahvistus Crocodilesin puolustuksen linjaan. Useita nykyisiä NFL-pelaajia vastaan pelanneen Goodenin merkitys kasvaa entisestään, kun ottaa huomioon joukkueen kokemat tappiot hänen pelipaikallaan.

Kouvola Indians

Kouvola Indians yllätti monet hakemalla rohkeasti liigapaikkaa Spagettimaljatappioon päättyneen kauden jälkeen. Liigapaikasta tuli kuitenkin totta, eikä Kymenlaaksossa ole hukattu aikaa ihmettelyyn. Indians on kesän kansainvälisin seura ensi kaudella.

Pitkään Indiansin toimintaa johtanut Mika Lindholm on pyrkinyt nostamaan kouvolalaisjoukkuetta takaisin liigakartalle jo pitkään. Kouvolassa pelattiin Vaahteraliigaa 90-luvulla, mutta viime vuodet ovat sujuneet puhtaasti divisioonissa. Kausilla 2004-2006 Kouvolan ylpeys pelasi kakkosessa. Vuodesta 2007 eteenpäin edustusjoukkue on kuulunut I-divisioonan vakiokalustoon.

Kahtena viime kautena joukkue on kyennyt haastamaan muut joukkueet toden teolla I-divisioonan voitosta. Viime kausi ei tuonut Spagettimaljaa, mutta liigapaikan kuitenkin. Liiganousun toteuduttua Indians ei kuitenkaan ole vaikuttanut kylläiseltä – päinvastoin. Konkarivalmentaja Kari Leivojan pesti oli vasta alkusoittoa, sillä joukkue lähtee selvästi kauteen välitön menestys mielessään. Indians ei ole millään tavalla lähdössä ”haistelemaan”, vaan muut joukkueet pyritään haastamaan välittömästi.

– Minut on otettu tänne valmentamaan vaahterajoukkuetta, päävalmentaja Kari Leivoja toteaa suoraan.

– En ole koskaan ymmärtänyt tuota haistelemisjuttua! Joko pelaat voitoista tai et pelaa ollenkaan. Jos seura olisi ollut eri mieltä, en olisi lähtenyt tähän hommaan. Kaikki pelit yritetään voittaa!

Täksi kaudeksi edustusjoukkueen joukkueenjohtajan pestin vastaanottanut Juha Hallikainen on Leivojan kanssa samoilla linjoilla. Hallikainen korostaa kuitenkin, ettei Indians ole lähdössä liigaprojektiin yhden kauden tähtäimellä.

– Edustusjoukkueelle on suunniteltu selvä sapluuna tuleville vuosille. Tärkein asia, mikä pitää saada entistä korkeammalle, on urheilullinen tekeminen. Pelaajien ja valmentajien pitää olla tavoitteellisia, motivoituneita ja sitoutuneita yhteiseen tekemiseen, Hallikainen linjaa.

– Vain näin voidaan kehittyä joka vuosi paremmaksi. Tätä myöten menestyskin seuraa, niin joukkueena kuin yksilönä. Työtä siis riittää aivan varmasti tuleville vuosille.

Indians on lajipiireissä tunnettu vuosia joukkueena, jollaa on kykyä, mutta myös varsin kapea pelaajamateriaali. Lautamatin veljeksien ympärille tietyllä tavalla rakentunut ydinjoukko kärsi viime vuonna puutteista monin paikoin, varsinkin linjapelissä. Myös tukimiehenä pelannut ”lainapelaaja” Niclas Carpelan oli varsinkin loppukaudesta aivan elintärkeä mies Indiansille. Tällä kaudella pieni huolenaihe joukkueelle on laitahyökkääjä Jukka Lautamatin kevätkauden sopimus puolalaiseen jenkkifutisjoukkueeseen. Viime kaudella erittäin tärkeässä roolissa ollut nuori pelimies palaa joukkueeseen heti juhannustauon jälkeen, kun kolme ottelua on jo pelattu.

Liigakauteen lähdettäessä monen huomio onkin kiinnittynyt liki ennennäkemättömään ulkomaalaispelaajien sopimustulvaan Kouvolassa. Tätä kirjoittaessa Indians on julkistanut peräti yhdeksän ulkomaalaispelaajan sopimukset, mikä on liigan suurin määrä. Toukokuun alussa maahan saapuvat vahvistukset ovat olennainen osa joukkueen iskukykyä tulevana kesänä.

Voimakas tuontipelaajien määrä on samanaikaisesti riski ja mahdollisuus. Kotimaisten pelaajien osalta hyvinkin samanlaisena joukkueena viime kaudesta pysynyt Indians on halunnut vahvistaa erityisesti linjamieskalustoaan, jonka joukkue avoimesti myöntää olleen viime kauden joukkueen akilleen kantapää.

– Voi sanoa, että yhtään pelaajaa ei ole vain tuomisen riemusta otettu, kaikille on kyllä paikkansa, joukkueenjohtaja Hallikainen toteaa.

– Riski on aina olemassa ulkomaalaisten kanssa, tuot sitten yhden tai useamman. Koskaan ei tiedä varmasti minkälainen kaveri sieltä lentokoneesta tulee. Näinkin suuri määrä tuontipelaajia tuo varmasti haasteita kesälle. Kuitenkin esimerkiksi kaikki joukkueemme jenkit ovat jo pelanneet useita vuosia Euroopassa, joten suurimmat kulttuurijärkytykset on koettu.

Jos suuri määrä vahvistuksia on tietynlainen riski, lienee päävalmentaja Leivoja yksi parhaista kotimaisista vaihtoehdoista joukkuetta kaitsemaan. Monessa liemessä keitetty Leivoja on kokenut ja vaativa valmentaja, joka pystyy pitämään ohjat käsissään. Vaikka miehen historiaan tutustumalla löytää helposti myös draamaa jaräväköitä tempauksia, uskomme kokeneen valmentajan olevan oikea mies Indiansille uusia haasteita kohtaamaan. Leivoja itse näkee tulevan kauden tilanteen nimenomaan suurena mahdollisuutena, eikä niinkään riskinä.

– Joukkueesta on poistunut muutama suomalainen ja ulkomaalaisvahvistukset ovat myös vaihtuneet. Tottakai se, että ulkolaisia pelaajia tulee monta on aina riski – olkoon sarjataso mikä tahansa. Koskaan et voi tietää uusien pelaajien todellista taitoa, ennen kuin he ovat täällä! Pelaajat on katsottu niille pelipaikoille johon meillä on tarvetta.

Leivoja kertoo, että hänen kokemuksiensa mukaan joukkueen hioutuminen toimivaksi on aina haastavaa muutosten jälkeen. Kauden 2013 Indians ei kuitenkaan ole Leivojalle ensimmäinen joukkue, joka on juuri noussut uudelle sarjatasolle tai on ollut muuten liigan häntäpäässä.

– Tämä vaatii paljon yhdessäoloa ja onnistumisia! Myös epäonnistumiset pitää kestää ja ottaa niistä opiksi!

Leivojan Indians lähtee hakemaan menestystä aiempaa tasapainoisella hyökkäyksellä. Indians-hyökkäys tunnettiin divisioonassa useina vuosina varsin heittopainotteisena kokoonpanona, joka pystyi kyllä pisteidentekoon, muttei ollut millään yksittäisellä kaudella sarjan paras. Nopean pelinrakentaja Columbus Givensin, keskushyökkääjä Vincent Pervisin ja laituri Chaz Thompsonin varaan paljon rakentava Indians toivoo olevansa heti sarjan alusta valmiina haasteisiin. Leivojan joukkue keskittyy voimakkaasti omiin vahvuuksiinsa tulevana kesänä. Ulkopuolisen silmään Indiansin taival kohti ensimmäistä liigakautta pitkään aikaan on sujunut suunnitelmien mukaan. Joukkue on harjoitellut kovaa koko talven ja järjestänyt myös useita viikonloppuleirejä. Indiansin suomalaisrunko on näin valmistautumisensa puolesta varautunut asianmukaisesti uuteen sarjatasoon.

Kokonaisuutena Kouvola Indians on epäilemättä yksi mielenkiintoisimmista joukkueista tulevalla kaudella. Paperilla joukkue on yllätysvalmis. Joukkueen taitotaso saattaa hyvinkin mahdollistaa heti kamppailun sarjan pudotuspelipaikoista, mikäli vahvistushankinnat osuvat nappiin ja joukkueen suomalaisrunko todistaa olevansa liigatasoa. Indiansissa on silti tällä kaudella niin monta uutta liikkuvaa osaa, että myös miehekkään epäonnistumisen merkit ovat ilmassa. Kävi miten kävi, kauden 2013 Kouvola Indians tulee tarjoamaan maksaville asiakkaille viihdettä koko rahalla.

SEURAA HEITÄ

Columbus Givens (QB)

Monipuolisen Givensin onnistuminen pelinrakentajan paikalla on erittäin tärkeässä roolissa Indiansin menestyksen kannalta. Jos Givens on uusi Kavin Williams, voi Indiansin kyyti olla kylmää. Then again – maybe not.

Jukka Lautamatti (WR)

Nuoresta iästään huolimatta Lautamatin veljeksistä nuorempi on kuulunut jo vuosia joukkueen vakiokalustoon. Lautamatti on antanut viime vuosien Indiansille kasvot kaupungin ulkopuolella. Viime kaudella jopa pelinrakentajan tontilla pelannut seurauskollinen pelimies saa Puolan reissunsa jälkeen mahdollisuuden todistaa, että pystyy koviin suorituksiin myös Vaahteraliigassa.

Vincent Pervis (RB/DB)

Peluutussääntöjen vuoksi Indians ei voi peluuttaa kaikkia kolmea jenkkivahvistustaan samaan aikaan kentällä. Givens lienee vakiokasvo hyökkäyksessä, mutta nähdäänkö toisena hyökkäyksen jenkkinä monipuolinen Pervis vai Chaz Thompson?

Vantaan TAFT

Viime kaudella sarjanousijan statuksella pelanneet vantaalaiset eivät pääse enää yllättämään liigaseuroja tiiviillä joukkuepelillään. Menestyäkseen joukkueen on kuitenkin noustava uudelle tasolle erityisesti hyökkäyspelissään.

Viime kesänä TAFT pelasi erinomaisen kauden, vaikka loppusijoitukseksi jäi liigan kuudes sija. Viimeisille sarjakierroksille asti kestänyt taistelu playoff-paikasta osoitti joukkuepelin voiman monessa niukasti tappioksi kääntyneessä ottelussa. Päävalmentaja Rami Liljan joukkue taisteli tasapäisesti käytännössä kaikkia liigajoukkueita vastaan ja osoitti ansainneensa paikan korkeimmalla sarjatasolla. Nyt TAFT valmistautuu tulevaan kauteen uudessa ohjauksessa.

Taftin uusi päävalmentaja J-P Kuusisto on toisen polven jenkkifutari ja taftilainen. Pelaajat ja pelisysteemi ovat hänelle tuttuja, joskin uusi päävalmentaja tuo aina omat mausteensa mukanaan vastuunsa myötä. Valmentajan onneksi kauden 2012 runko on pysynyt hyvin kasassa. Kuusisto pääsee jatkamaan joukkueelle tyypillistä kehitystyötä, jossa omien pelaajien ominaisuuksia pyritään kehittämään paremmaksi sen sijaan, että joukkuetta lähdettäisiin kehittämään rekrytoimalla siihen kokemusta ulkopuolelta. Kehitystyöhön Kuusisto kertoi jo talvella koonneensa vahvan tiimin:

– Kasasin fyysisestä valmennuksesta vastaavan ryhmän, joka vastaa pelaajien omatoimisen harjoittelun suunnittelusta, pelaajien testaamisesta, pelaajien vammojen ennaltaehkäisystä ja osittaisesta hoidosta sekä kuntoutuksen seurannasta. Tämä on iso voimavara jonka avulla pystymme huomioimaan yksilön tarpeet paremmin ja jakamaan vastuuta laajemmalle porukalle, päävalmentaja Kuusisto kommentoi valmennusryhmästä.

Vantaalaisjoukkueen erikoisuus on kotimainen pelinrakentaja. Miro Kadmiry kulkee TAFT:sta kaikkien aikojen parhaaksi kotimaiseksi pelinrakentajaksi nousseen Petrus Penkin jalanjäljillä. Penkki on toistaiseksi viimeinen kotimainen pelinrakentaja, joka on onnistunut pelipaikaltaan johtamaan joukkueensa Suomen mestaruuteen. TAFT puskee nyt väkevästi vastavirtaan pyrkiessään näyttämään, että kotimaisen QB:n johdolla voidaan menestyä. Paineet Kadmiryn harteilla ovat siitä suurimmasta päästä.

Ennen kautta 2012 Gridironissa julkaistussa artikkelissa Kadmiry kertoi TAFT:n selvästi hyötyvän siitä, että joukkueessa pelinrakentaja ja laitahyökkääjät pystyvät harjoittelemaan yhdessä koko talvikauden ajan. Ensimmäisen liigakauden jälkeen Kadmirylla ja laitahyökkääjäosastolla on nyt selvempi kuva niistä haasteista, jotka kesällä odottavat. Kadmiry uskoo, että vaikka laji onkin sama sarjatasosta riippumatta, kokemuksesta on hyötyä. Pelinopeuden ja vahvistusten määrän kasvaessa myös heittoikkunat pienenevät selvästi.

– Erona liigan ja divarin välillä on se, että liigassa joukkueet pelaavat nopeammin ja paremmin yhteen. Heiton jälkeen liigassa kaikki juoksevat taklaamaan, eikä helppoja jaardeja enää saa kuten divarissa. Tuontipelaajat tietysti nostavat myös pelin tasoa. Importtejahan tuppaa olemaan tällä kaudella jo sen verran, että niistä saisi kokonaisen joukkueen kasaan, Kadmiry hymyilee. Kotimainen pelinrakentaja avaa muihin joukkueisiin nähden poikkeavia vaihtoehtoja jenkkipelaajien käyttämisessä. TAFT on rakentanut koko amerikkalaispalettinsa uuteen kuosiin tulevalle kaudelle. Suurimman aukon viime vuoden importeista jättää puolustuksen linjan väkivahva Jordan Barta. Tilalle on hankittu nopeutta takakentälle. Keskushyökkääjän paikalla pelaava Greg Tellish saa seurakseen yliopistopalloa samassa Susquehanna-yliopistossa pelanneen takapuolustaja Jalon Scottin. Kolmikon täydentää Kadmiryn heittojen vastaanottajaksi hankittu Andre Privott, jonka nopeita jalkoja tullaan käyttämään myös potkupelien palautuksissa. Muutoin talven kuluessa joukkueeseen on saatu vahvistuksia lähinnä II-divisioonaan tippuneesta ECG:stä. TAFT kertoi lisäksi keväällä solmineensa farmisopimuksen I-divisionaa pelaavan Sipoo Bulldogsin kanssa. Yleensä tämäntyyppinen yhteistyö hyödyttää erityisesti korkeammalla sarjaportaalla olevaa joukkuetta.

TAFT ei ole lähtenyt mukaan kaudelle 2013 tunnuksenomaiseen varustelukilpailuun. Sama tiiviiksi hitsautunut kaksinkertaisten Spagettimaljan voittajien runko, joka on yhdessä marssinut divisioonasta liigakentille, haluaa kehittyä askel askeleelta kohti maan huippua. Joukkueella tulee olemaan kuitenkin tänä vuonna täysi työ pysyä liigan leveän keskikastin vauhdissa. Haaste on kovimmillaan, mikäli joukkueen hyökkäys ei löydä uutta vaihdetta hyökkäyspeliinsä. Vantaalaisten paras pisteidentekijä oli viime vuonna ainoastaan neljä peliä pelannut RB Conte Cuttino. Nopeajalkainen jenkki eteni jaardeja enemmän kuin joukkueen muut keskushyökkääjät koko kauden aikana 10 pelissä yhteensä. Tellishiltä odotetaan joukkueessa paljon, mutta myös muun hyökkäyksen on venyttävä entisestään.

Miro Kadmiry uskoo, että TAFT:n hyökkäys pystyy vastaamaan haasteeseen.

– Heittohyökkäyksen off-season on mennyt todella hyvin. Olemme laittaneet hieman uutta näkökulmaa hyökkäykseen, mikä on tehostanut mielestäni joukkueen harjoittelua. Emme ole siis tietenkään vaihtaneet spread-hyökkäystä Power I:hin, vaan karsineet heikkouksiamme ja parannettu vahvuuksiamme. Oskari Niemi on käyttänyt paljon aikaa minun ja Joel Alasen valmentamiseen, ja olemmekin saaneet asioita eteenpäin. Omalta osaltani treenaaminen on ollut viime vuotta parempaa.

Puolustuksen lukkona joukkueessa jatkaa maajoukkuemies Okko Outinen, jonka vastuu kasvaa Bartan jättämän aukon myötä. Riku Sorsa ja Aleksi Wiren pelasivat erinomaisen kauden viime vuonna, mutta puolustuksen valmentajat Oskari Kauranne ja Mika Alanen joutuvat taikomaan muustakin miehistöstään vieläkin intohimoisemman taisteluilmeen menestyäkseen kilpajuoksussa playoff-paikasta. Joukkueen ensimmäinen tasonmittaus tulee heti liiga-avauksessa, kun vastaan asettuu intoa täynnä oleva sarjanousija Helsinki 69ers.

Vaahteraliigan ennakkokaavailuissa TAFT taistelee pudotuspelien neljännestä paikasta tasapäisesti useammankin keskikastin joukkueen kanssa. Kotimaisen pelinrakentajan käyttämistä voidaan pitää joukkueelta eräänlaisena kulttuuritekona. Surullista kyllä, vettä on virrannut Vantaassa paljon niistä päivistä, kun suomalainen QB viimeksi johdatti joukkueensa pudotuspeleihin.

SEURAA HEITÄ

Miro Kadmiry (QB)

Toistaiseksi viimeinen lajissaan – liigan ainoa aloittava pelinrakentaja. Lahjakkaalla maajoukkuepelinrakentajalla on näytön paikka osoittaakseen, että kotimaisin voimin tällä pelipaikalla voidaan voittaa otteluja.

Riku Sorsa (LB)

Tukimies taklasi itsensä uuden kotiseuransa suosioon liigadebyytissään ja jatkoi kovilla tehoilla läpi kauden. Kantaa yhä suurempaa vastuuta nyt, kun joukkueen frontista puuttuvat tuontipelaajat.

Greg Tellish (RB)

23-vuotiaan yhdysvaltalaisen harteilla on TAFT:n juoksuhyökkäyksen tehot. Tellishin on onnistuttava kiinnittämään vastustajien puolustuksen huomio jatkuvasti

Helsinki 69ers

Helsinkiläinen kulttijoukkue 69ers pusersi itsensä väkisin Vaahteraliigaan voittamalla Spagettimaljan ylivoimaisesti viime kesänä. Onko saavutettu liigapaikka riittävä palkkio kokeneelle miehistölle tai löytyykö vielä ylimääräinen vaihde yllättämään muut?

Helsinki 69ers on yli 20-vuotisen historiansa aikana pelannut amerikkalaista jalkapalloa sekä I-, että II-divisioonassa, mutta vasta vuonna 2012 se ylsi ensimmäistä kertaa mukaan divisioona-finaaliin, Spagettimaljaan – ja voitti sen heti ylivoimaisin lukemin. Kolmen viimeisen vuoden aikana joukkue on kolkutellut liiganousun porteilla, mutta vasta nyt sarjan mestaruus avasi sille tien Vaahteraliigaan. Erityisesti kirvelevä tappio Northern Lightsille kauden 2010 välierissä on jäänyt monen helsinkiläispelaajan mieliin. Viime kausi päättyi kuitenkin joukkueen suureen menestykseen, ja nyt seitsemän ottelun voittoputkelle haetaan jatkoa astetta kovemmassa seurassa.

Aiemmin Gridironin haastattelussa esiintynyt linjamies Janne Ponko pitää liiganousua todella suurena juttuna koko seuralle.

– Liiganousu asetettiin tavoitteeksi Sixtareille jo 6-7 vuotta sitten ja sitä lähdettiin toteuttamaan pitkän aikavälin suunnitelmana. Organisaatiota on uusittu ja rakennettu pikku hiljaa, mutta aikaisemmin emme olleet millään tasolla kypsiä nousuun. Viime vuonna kaikki se kova työ jota on tehty pitkäjänteisesti loksahti kohdalleen, Ponko myhäilee.

– Liiganousu oli isoin juttu Sixtareiden historiassa ja sitä kyllä juhlittiinkin pitkään ja hartaasti. Sponsorisopimuksissa se toki näkyy parhaiten. Meillä on aina ollut huikean hyvät yhteistyökumppanit ja tänä vuonna niitä tuli roppakaupalla lisää. Sixtareiden talous on koko 2000-luvun ollut terveissä kantimissa, eikä meidän koskaan ole tarvinnut toimia millään lainarahalla. Silti meidän pelaajamaksumme ovat varmastikin liigan pienimmät.

Henkilökohtaisella tasolla Ponko arvostaa liiganousun erittäin korkealle.

– Henkilökohtaisesti liiganousu oli yksi huikeimpia saavutuksia, missä olen ollut mukana. Mahtava kokemus kaikkinensa. Vielä parempaa on päästä pelaamaan Suomen parhaita vastaan. Ei jaksaisi odottaa kauden alkua!

Sixtareiden runko on pysynyt kasassa pitkään, eikä merkittävää liikehdintää nytkään rosterin osalta ole tapahtunut – kumpaankaan suuntaan. Miehistöä on vahvistettu maltillisesti ja seuran ympärillä aiemmin leijunut uho on jäänyt tänä talvena minimaaliseksi. Vaikuttaa siltä, että helsinkiläishaastajat antavat tänä vuonna tekojen puhua puolestaan kentällä.

69ersin hyökkäystä johtaa kentällä ja kentän laidalla 42-vuotias pelinrakentaja ja päävalmentaja Jason Thomas. Thomasin pelaajauransa Suomessa alkoi jo vuonna 1989, jolloin hän ylsi vaahteramaljaotteluun ja SM-hopeaan East City Giantsin paidassa. Pitkään Suomessa vaikuttanut yhdysvaltalainen pelaa joukkueessaan suomalaisstatuksella eikä näin vie rosterissa amerikkalaisen kiintiöpaikkaa.

Helsinkiläiselle sarjanousijalle on tunnuksenomaista kokemus. Joukkue itse kutsuu ironisesti linjamiehitystään ”maailman vanhimmaksi linjaksi”. Nimitykselle löytyy katetta, kun pelaavassa kokoonpanossa jatkaa edelleen ikänsä puolesta liigaennätyksiä kolkutteleva 52-vuotias Johann Dowe. Myös seuran amerikkalaisvahvistukset ovat pitkään Suomen sarjoissa tahkonneita veteraaneja. 69ersin hyökkäyksen moottorina pelaa Roostersista kesken kauden 2011 joukkueeseen siirtynyt Charles McCrea, joka oli viime kaudella divisioonassa pitelemätön. Tukimies Marquette “Q” Floyd jatkaa jo viidettä kauttaan 69ersin puolustuksen lukkona ja TAFTissa kaksi erinomaista kautta pelannut Donavan Williams on hankittu vahvistamaan joukkueen takakenttää.

Jenkkien lisäksi jukkueeseen on rekrytoitu voimaa eurooppalaisilta kentiltä. Kaksimetrinen unkarilainen Daniel Stadler osaa pelata palloa sekä hyökkäyksen, että puolustuksen linjoissa. Myös jättiläismäistä 150-kiloista brittiä , James Perrineauta on tarkoitus käyttää kummankin suunnan linjapelaamisen peruskivenä. Crocodilesissa takavuosina pelanneen Perinneaun sopimusjulkistuksen yhteydessä 69ersin Jukka Rantala kommentoi yleistä spekulaatiota joukkueen iäkkään linjan kilpailukykyyn:

– Monipuolisen linjapelaajan hankinta vaimentaa varmasti soraääniä, sillä tätä perhettä on viime vuosina kritisoitu erityisen ahkeraan linjan iästä – joskin pahimmat kritisoijat tuskin ovat edes nähneet linjan peliotteita kentällä. Kriitikoille voin todeta, että ei mitään hätää, sillä pettymyksen tunteita on luvassa tulevanakin kesänä. Nimittäin niille, jotka asettuvat pallon toiselle puolen nokikkain Perrineaun kanssa!

Päävalmentajana Jason Thomas jatkaa isänsä, legendaarisen Clarence ”Motts” Thomasin jalanjäljillä. Yksi Isä-Thomasin keskeisistä teeseistä oli, että menestyvässä joukkueessa ei ikinä saa olla tähtiä. Filosofia toteutuu käytännössä helsinkiläisjoukkueessa, jonka runko muodostuu tähtien sijasta yhteen hitsautuneesta pelaajajoukosta. Hyökkäyksessä näkyvässä roolissa tulevat edelleen olemaan mm. laitahyökkääjä Harry Tauro, sekä McCrean rinnalla palloa kantava Andre Dahlman. Puolustuksessa tähtipitoisia liigajoukkueita pyritään pysäyttämään niin ikään viimevuotisella kokoonpanolla. Talven aikana joukkueeseen ovat liittyneet ainoastaan TAFT:ssa takapuolustajana pelannut irlantilainen Colin Keegan, sekä Wolverinesin kakkosjoukkueen tukimies Teemu Hirvonen.

Yleensä nousijajoukkueet asettavat tavoitteekseen vakiinnuttaa sarjapaikkansa mahdollisimman monen otteluvoiton turvin liigassa. Helsinki 69ersin amerikkalainen apuvalmentaja Will Mattis kertoi kuitenkin internetissä ilmestyvälle Touchdown Europe-julkaisulle ambition olevan korkeammalla.

– Kun joukkueen kotikaupungissa pelaa nyt samassa sarjassa kaksi maan vahvinta kokoonpanoa, se laittaa miehistömme työskentelemään entistä rajummin. Meidän tavoitteemme on voittaa Vaahteramalja jo vuonna 2013 ja päästä mestarina mukaan EFL-sarjaan kaudelle 2014, Mattis kommentoi.

Arviomme mukaan Mattisin tavoiteasetanta saattaa osoittautua tänä vuonna sarjanousijalle piirun verran liian kovaksi. 69ersin etuna on kuitenkin jatkuvuus, sillä joukkueen ydinryhmä on ollut yhdessä jo vuosikaudet. Tänä vuonna joukkueella on myös ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tilanne, jossa pelipaikoilla on syvyyttä ja selkeää kilpailua.

– Sixtareilta löytyy lisäksi ulkomaanosastolta huippuvahvistuksia, joista moni on pelannut sekä Yhdysvalloissa yliopistotason huipulla että Euroopan huipputasolla. Heidän kauttaan saamme nuoremmille pelaajille upeat roolimallit ja ison kasan itseluottamusta, linjamies Ponko myhäilee.

– Ja kuten Sixtarityyliin sopii, niin ainahan me olemme lähdössä henkselit paukkuen ja soitellen sotaan. Tuskinpa (legendaarinen koripallovalmentaja) Phil Jacksonkaan koskaan sanoi joukkueelleen, että tänä vuonna lähdetään hakemaan viidettä sijaa…

Viime kesänä divisioonaa dominoinut helsinkiläisryhmä pääsee kokeilemaan liigavauhtia ensimmäisenä edellisen kauden nousijaa, Vantaan TAFT:a vastaan. Viimeksi joukkueiden kohdatessa vuonna 2011 vantaalaiset veivät pelin selkein 47-0 -lukemin. Molempien joukkueiden runko on noista päivistä pysynyt hämmästyttävän paljon samana.

SEURAA HEITÄ

Johann Dowe (OL)

Liigan ikäpresidentin otteet kiinnostavat kaikkia lajia seuraavia. 52-vuotias Dowe osoitti epäilijöiden erehtyneen pelatessaan yhden parhaimmista kausistaan vuonna 2012.

Marquette Floyd (LB)

Missouri Valley Collegen kasvatti tuntee joukkueensa pelisysteemin ja jatkaa mustapaitaisen puolustuksen ykkösnyrkkinä myös sen ensimmäisellä liigakaudella.

Andre Dahlman (RB)

Satakiloinen keskushyökkääjä avaa tilaa McCrealle juoksupeleissä ja suojelee Thomasia vastustajien säkitysyrityksiltä heittokuvioiden yhteydessä. osaa edetä myös itse pallon kanssa.

Jyväskylän Jaguaarit

Viime kaudella lähelle pudotuspelejä selvinnyt jyväskyläläisjoukkue ei lähde tälläkään kaudella nöyristelemään, vaikka viime kauden joukkueesta onkin poistunut monta tärkeää pelaajaa. Jaguaarilauman ovi on joukkueen onneksi käynyt myös toiseen suuntaan.

Kesällä 2012 kolme ottelua äärimmäisen täpärästi hävinnyt Jaguaarit kärsi viime kaudella epäonnesta monin tavoin, mutta jäi silti vain voiton päähän pudotuspelipaikasta. Hieman paremmalla onnella joukkue olisi saattanut kohdata välierissä Helsinki Wolverinesin, jolle joukkue taipui heinäkuun lopulla lukemin 9-11. Katkera jälkimaku jäi suuhun kaudesta, joka alkoi Santeri Supin loukkaantumisella ja päättyi sinänsä merkityksettömään 39-0 –voittoon siipirikkoisesta Northern Lightsista.

Viime kauden joukkueen tukipilareista moni on vaihtanut uusiin maisemiin. Joukkuetta jo pidemmän aikaa valmentanut BJ Jensen muistelee varsinkin muutamaa pelaajaa lämmöllä.

– Ville-Valtteri SuojanenMika Nissinen ja Samuel Seppälä ovat sellaisia pelaajia, joita jäämme todella kaipaamaan viime kaudesta. Muut viime kauden vahvistuksemme olivat jo ennalta tulleet pelaamaan vain yhdeksi kaudeksi, ja pystyimme varautumaan siihen, Jensen kertoo.

Päävalmentaja Jensen harmittelee Jaguaarien kautta 2012, josta selvästi jäi paljon hampaankoloon. Neljä voittoa kaudella kerännyt joukkue joutui pelaamaan useita otteluja antaen tasoitusta vastustajilleen mm. pelinrakentajaongelmien vuoksi. Tänä talvena joukkueessa on tehty kovasti töitä, jotta pudotuspelipaikka vihdoin otettaisiin.

– Olemme tehneet kovasti töitä tänä talvena löytääksemme oikeat pelaajat paikoille, jotka meidän oli täytettävä.

Jaguaarien amerikkalaisvahvistuksista Walter Pam ja Demetrius Cody ovat pelanneet Euroopassa jo aiemmin. EU-pelaajia Jaguaarit ovat julkistaneet kolme kappaletta. Ruotsalainen keskushyökkääjä Josef Saker tulee Örebro Black Knightsista. Malik Mustapha sekä Luke Painter saapuvat joukkueen Iso-Britanniasta. Joukkue on myös vahvistunut kauden alla muutamalla linjapelaajalla, joista Calanda Broncosissa EFL-sarjaa aikanaan pelannut Harri Väyrynen on nimekkäin.

– Aiemmin yhtenä joukkueemme haasteista oli lähteä otteluihin aika-ajoin vain 18-20 pelaajan miehityksellä, päävalmentaja Jensen toteaa.

– Olemme myös joutuneet peluuttamaan juniori-ikäisiä pelaajia ajoittain varsin paljon. Tänä vuonna joukkueemme on kypsempi. Aloittavassa kokoonpanossamme on vain yksi nuorisopelaaja – Pasi Raatikainen – ja useimmilla pelaajillamme on vähintään kolme pelikautta takana. Joukkueessamme on nyt myös linjamiehiä aiempaa enemmän, joten meidän ei tarvitse peluuttaa miehiä niin paljon kahteen suuntaan. Tämä vähentänee odotettavissa olevien loukkaantumisen määrää.

Ennen viime kautta myös Gridironissa uutisoitiin laajalti Jaguaarien pelirakentaja Santeri Supin epäonnesta. Kesällä 2011 Helsingin Velodromilla päänsä loukannut maajoukkuepelinrakentaja joutui jättämään koko kauden väliin vain viikkoja ennen liiga-avausta, kun edelliskauden vaiva palasi yllättäen. Tilanne asetti myös Jaguaarit hankalaan asemaan, koska tilanteen selvitessä joukkue oli jo ehtinyt kiinnittämään amerikkalaispelaajansa. Vaikka tukimieheksi hankittu Dan Smithwick pystyikin atleettisuudellana pitämään joukkuetta mukana pudotuspelitaistelussa myös pelinrakentajana, tilanne oli kaukana optimaalisesta. Täksi kaudeksi hankittu pelinrakentaja Evan Mozzochi tuonee Jaguaarien hyökkäyspeliin aivan uudenlaista energiaa. Lahjakas Supi jättää myös kauden 2013 väliin, eikä hänen uransa jatkosta ole olemassa varmaa tietoa.

Päävalmentaja Jensen näkee tulevassa kaudessa paljon positiivista. Vaikka Supi ja Smithwick keräävät valmentajan varauksettomat kiitokset, on Jensen tyytyväinen Mozzochin sopimuksesta.

– Dan (Smithwick) teki loistavaa työtä meille viime vuonna, mutta jouduimme pyytämään häneltä aivan liikaa. Rooli pelinrakentajana, tukimiehenä ja erikoisjoukkueissa johti siihen, että hän joutui ottamaan vastaan paljon iskuja ja miettimään liian monta asiaa samaan aikaan.

– Talvikaudella tärkein tavoitteemme oli tehdä sopimus sellaisen pelinrakentajan kanssa, joka on pelannut aloittavassa roolissa yliopistotasolla. Uskon, että Evan (Mozzochi) on meille sopiva pelaaja.

Mozzochi on toiminut pelaajauransa jälkeen pelipaikkansa valmentajana. BJ Jensen hymyilee kertoessaan, että Mozzochi toimi itseasiassa viime kaudella suomalaispelinrakentaja Janne Lehtisen pelipaikkavalmentajana Simon Fraiser Univesityssa. Mozzochi tuntee myös jo ennalta Jaguaarien pitkään hyödyntämän Fly Sweep –hyökkäyksen, joka on ollut yksi jyväskyläläisjoukkueen tavaramerkeistä. Näin pitkälti ajoitukseen luottava sweep-paketti on jälleen ensi kaudella vaarallinen – ei vähiten tehokkaan Perttu Ahilan palatessa täysipainoisesti aloittavaan kokoonpanoon. Tulevalla kaudella päävalmentaja Jensen pääsee keskittymään täysin puolustukseen, sillä yli 40 vuotta amerikkalaista jalkapalloa valmentanut Duke Iverson ottaa haltuunsa Jaguaarien hyökkäyksen. Konkarivalmentajalta löytyy Euroopasta kokemusta mm. Itävallan huippujoukkue Swarco Raidersista.

Tällä kaudella Jaguaarit vaihtoivat lähestymistapaansa amerikkalaispelaajiensa suhteen. Vaikka Smithwick olikin viime kaudella mies paikallaan, joukkueen muut amerikkalaispelaajat eivät kuuluneet sarjan parhaimmistoon. Jaguaareilla on ollut tapana hankkia pelaajia Oregonin osavaltiossa sijaitsevasta Willamette Universitystä heti heidän valmistumisensa jälkeen. Tänä vuonna joukkue päätti kuitenkin toimia toisin. Jo syksyllä sopimuksen tehnyt Walter Pam otti itse yhteyttä Jaguaareihin. BJ Jensen kertoo vakuuttuneensa miehen pelitaidoista näkemältään videonauhalta.

– Walter oli luonnollisesti vaikuttava kantaessaan palloa, mutta ihastuin vielä enemmän hänen peliinsä ilman palloa. Erikoisjoukkueissa ja blokatessa hän esitti otteita, joiden perusteella hän vaikutti todelliselta joukkuepelaajlta.

Pamilla oli Jaguaarien lisäksi myös muutama muu vaihtoehto, mutta viime kaudella baijerilaisessa Ingolstadt Dukesissa Saksan kolmannella sarjatasolla pelannut pelimies päätyi Jyväskylään. Myöhemmin seura julkisti myös Pamin viime kauden joukkuetoverin Demetrius Codyn sopimuksesta Jaguaareihin. Seura odottaa, että Cody soveltuu hänelle kaavalluiltuun hybridirooliin tukimiehenä ja takamiehenä saumattomasti.

Joukkueen uusi keskushyökkääjä Josef Saker on mielenkiintoinen tapaus. Akumatti Leskisen nimeä ei löydy Jaguaarien pelaajaluettelosta, joten Sakerin varaan rakennetaan epäilemättä paljon. 21-vuotias Saker valittiin viime kauden päätteeksi joukkueensa Örebro Black Knightsin kehittyneimmäksi pelaajaksi. Gridironin tavoittama Saker kertoo tulevansa Suomeen voittamaan.

– Tulen Suomeen voittamaan mestaruuden. Joka kerta kun astun kentälle, teen sen voittaakseni. Mielestäni voitontahto on ainoa mahdollinen tapa lähestyä urheilua – muussa tapauksessa voi harrastaa vaikkapa taiteita, Saker hymähtää.

– Tiedän että tavoite ei ole helppo, koska Vaahteraliigassa on useita hyviä joukkueita, mutta lähden silti voittamaan. Henkilökohtaisella tasolla en ole asettanut varsinaisia tavoitteita, mutta keskushyökkääjänä haluan tietenkin juosta mahdollisimman monta jaardia ja tehdä niin monta maalia kuin pystyn.

Saker kertoo pitävänsä matkustuksesta. Mahdollisuus yhdistää rakastamansa laji uusiin kokemuksiin on Sakerille täydellinen yhdistelmä, jonka hän uskoo kehittävän sekä ihmisenä että pelaajana. Ruotsalainen on vakuuttunut valmentaja Jensenin johtamasta joukkueesta ja haluaisi aloittaa kauden välittömästi.

– Pidän itseäni fiksuna pelaajana. Paras ominaisuuteni on kykyni havainnoida pelitilannetta. Pelaajana tuon joukkueeseen voitontahtoa tai halua tehdä töitä menestyksen eteen.

Suoraviivaisena juoksijana Saker ei tule esittämään näyttäviä pyörähdyksiä tai temppuja, mutta sitäkin enemmän fyysistä peliä ja halua taistella ns. vaikeista jaardeista. Ruotsalaismies uskoo, että myös näillä eväin saadaan kuitenkin kesällä hyvä show pystyyn.

Osin heikentyneet, mutta paikoin voimakkaasti vahvistuneet Jaguaarit edustavat tulevana kesänä arviolta ennätyksellisen tasaista sarjan keskikastia. Uskomme sarjan kärjen pysyttelevän edelleen muita joukkueita edellä, mutta myös Jaguaareilla on ennalta varsin realistiset mahdollisuudet pudotuspeleihin. Vaikka joukkueen runko onkin kokenut muutoksia, joukkue luottaa yhä pitkään yhdessä pelanneeseen ytimeen, jolla on runsaasti kokemusta liigatasolta. Jos joukkue välttyy tänä vuonna epäonnelta, voi Jyväskylän ylpeys selvitä pitkällekin. Herkullisesti liigakausi käynnistyy Jaguaarien osalta toukokuun viimeisenä viikonloppuna, kun vastaan asettuu sarjanousija Kouvola Indians.

SEURAA HEITÄ

Evan Mozzochi (QB)

Ensimmäinen varsinainen jenkkipelinrakentaja Jyväskylässä sitten Ryan Rufenerin ja Rocky Ciasullin päivien. Voi onnistuessaan johdattaa joukkueen pitkälle.

Perttu Ahila (WR)

Loukkaantumisista viime kesänä kärsinyt Ahila on terveenä erittäin, erittäin vaarallinen.

Josef Saker (RB)

Fyysinen ja suoraviivainen ruotsalaiskeskushyökkääjä tarjoaa vastapainoa Ahilan nopeudelle.

Porvoon Butchers

Porvoon Butchers hallitsi suomalaista jenkkifutista rautaisella otteella vuosikaudet. Kuuden mestaruuden jälkeen kaksi viime kautta ovat päättyneet välieriin. Miten uusi rooli haastajana sopii menestymään tottuneelle seuralle?

Viime kauden surkeasti kolmella tappiolla aloittanut, mutta kesän edetessä peliään parantanut Butchers pysyi välierässäkin Helsinki Wolverinesin kyydissä kolmannelle neljännekselle, mutta joutui lopulta taipumaan ylivoimaisen materiaalin edessä. EFL-sarjaan tällä kaudella osallistuvat Roosters ja Wolverines ovat ottaneet Butchersin paikan maan huipulla, ja tulevaan kauteen porvoolaisjoukkue lähteekin ennakkosuosikkeja matalammalla profiililla. Seuran puheenjohtaja Mikko Vento uskoo, että uusi rooli sopii seuralle kuitenkin hyvin.

– Haastajan asema sopii Butchersille todella hyvin, Vento kommentoi.

– Saamme rauhassa keskittyä omaan tekemiseen ja toiminnan kehittämiseen. Viime vuosien kehitys suomalaisessa jenkkifudiksessa on ollut hyvää, joten liigassa on useita joukkueita, joilla on mahdollisuuksia mestaruuteen. En kuitenkaan koe että Butchers olisi jäänyt jälkeen kehityksestä, vaikka mestaruuksia ei ole kahteen vuoteen tullutkaan.

Butchersin tavoitteena on luonnollisesti palata mestaruuskantaan oman junioritoiminnan avulla. Butchersin 90-luvun alun ikäluokat ovat menestyneet juniorisarjoissa erinomaisesti, joten seura keskittyy nyt nostamaan nuoret miesten tasolle ja myös menestymään siellä.

– Se voi viedä aikaa, mutta Butchers on valmis antamaan omille junioreille mahdollisuuden kasvaa edustusjoukkueen pelaajaksi rauhassa, Vento toteaa.

Butchersin uusi päävalmentaja Pertti Lautala on tehny Porvoossa koko talvikauden töitä liikoja hötkyilemättä. Perusasioihin ja niiden suoritustasoon vakaasti uskova päävalmentaja ei halua nostaa yksittäisiä pelaajia erityisasemaan, vaan korostaa joukkueen merkitystä. Pelaajaurallaan mestaruuksia kahminut entinen puolustuksen linjamies aloitti itse peliuransa juuri Porvoossa vuonna 1998.

Päävalmentajan vaihtuminen on näkynyt Porvoossa jonkin verran toimintatavoissa, vaikka mitään mullistavaa uudistusta ei olekaan nähty. Valmentajan vaihtuminen ei ole Butchersille uusi asia mestaruusvuosiltakaan, joten uusi mies puikoissa ei ole vaikeuttanut joukkueen valmistautumista. Porvoossa pidetään valmennuksen uudistumista pääosin hyvänä asiana – tuovathan uudet kasvot mukanaan aina uusia tapoja ja ideoita, jotka pitävät joukkueen vireystilan korkealla.

Lautalan apuna nähdään valmennuksessa myös muita Butchersin kultavuosien vakiokasvoja. Butchersin mestaruusvuosien lisäksi myös Roostersin 90-luvun dynastiajoukkueissa pelannut Ville Palikainen johtaa nyt Butchersin hyökkäystä hyökkäyksen koordinaattorin paikalta. Myös Palikainen uskoo, että nykytilanne sopii Butchersille joukkueen rungon kehittyessä.

– Hyökkäyksemme vahvuus on meidän osin lapsellisen nuori hyökkäyksen linja. Puolustuksen puolella taas kaikki nuorekkaat veteraanit, Palikainen hymyilee.

Suurlupaus Micky Kyein päätös jäädä täksi kaudeksi Porvooseen on epäilemättä joukkueelle erittäin tärkeä asia. Koordinaattori Palikainen kuitenkin korostaa, että Butchersissa kaikki lähtevät samalta viivalta, ikään tai kokemukseen katsomatta. Jokaisen pelaajan tehtävä on Palikaisen mukaan osoittaa tärkeytensä kauden edetessä.

– Uskon, että Mickyllä on halua osoittaa tärkeytensä Butchersille, Palikainen toteaa.

Myös keskushyökkääjiä valmentava moninkertainen SM-kultamitalisti Tommi Padatsu on Palikaisen kanssa samoilla linjoilla.

– Micky Kyei on yhtä tärkeä pelaaja siinä missä muutkin pelaajat. Hieno juttu, että Micky haluaa edustaa ja pelata kotikaupungissa.

Kyei on osa Butchers-joukkuetta, joka hyödyntää nuoria tärkeillä pelipaikoilla monin paikoin. Vaikka kokemustakin toki löytyy, Butchersista huokuu kokonaisuutena nuoruuden into. Puheenjohtaja Vento korostaa, että vaikka moni pelaaja onkin nuori iältään, liki kaikilla on pitkä ura junioreista takana. Puheenjohtaja uskoo, että joukkueen vahvuus tänä vuonna on nuorten pelaajien kehittyminen kauden aikana sekä kontrolloiva hyökkäyspeli.

– Uskon, että hyvällä pallon hallinnalla hyökkäyksessä ja agressiivisella puolustuksella Butchers tulee olemaan vaikea vastus kesän aikana mille tahansa joukkueelle, Vento kertoo.

Butchersin amerikkalaiskolmikko on tänä vuonna ennalta varsin laadukas. Tukimies Rafael Pineda on tuttu porvoolaisille jo viime vuodelta. Uusina kasvoina nähdään suuressa Louisvillen yliopistossa varapelinrakentajana palvellut Bill Ashburn sekä erittäin mielenkiintoinen, pitkään Euroopassa pelannut keskushyökkääjä Clinton Graham. Hiljattain 32 vuotta täyttänyt Graham on kaksinkertainen Eurobowl-voittaja, joka on edustanut urallaan Vienna Vikingsia sekä joukkueita Italiassa, Tsekissä ja Sveitsissä. Gridironin aiemmin keväällä haastattelema Graham paljastuu varsin määrätietoiseksi mieheksi, joka ei todellakaan ole tulossa Porvooseen ”kikkailemaan”.

– Missä tahansa amerikkalaista jalkapalloa pelaakin, kyseessä on muustakin kuin vain pelistä, Graham avaa.

– Puhutaan siitä, kuka todella olet. Fyysisten ominaisuuksien lisäksi piirteet kuten halu, työmoraali, kuri, persoonallisuus ja asenne peliä kohtaan soveltuvat kuvaamaan sitä, millainen henkilö olet kentän ulkopuolella.

– Tällä kaudella otamme selvää siitä, kellä on se, ja kenen tulee tehdä töitä kovempaa saavuttaaksen sen2013 – challenge accepted.

Grahamin meriittilista on Euroopan mittapuulla vaikuttava. Miehestä odotetaan Porvooseen johtajatyyppiä, joka voi jo omalla olemuksellaan vaikuttaa positiivisesti joukkueen nuoren kaartin kehitykseen. Clinton Graham on käynyt vuorenhuipulla, ja hän on täällä kertomassa siitä kaikille.

Vaikka joukkue kokonaisuutena onkin nuori, sieltä täältä löytyy myös kotimaista kokemusta. Santtu ÄyräväinenAntti Martikka ja Pasi Lautala johtavat kokeneiden karjujen osastoa, jolla on epäilemättä vielä sanansa sanottavana nuorison esiinmarssista huolimatta.

Viime kausi oli mm. kehnosta pelinrakentajavalinnasta johtuen Porvoolle vaikea, kun joukkue joutui taistelemaan tiensä sarjan jumbosijalta takaisin pudotustaisteluun. Jos pelinrakentaja Ashburn on tekijämiehiä, Butchers ilmoittautuu ilman muuta jälleen taisteluun pudotuspelipaikoista.

Seuraa näitä:

Clinton Graham (RB)

Keskushyökkääjä Graham ei malta odottaa liigakauden alkua. Avausottelussa Crocodilesia vastaan tuskin nähdään viime kauden toisintoa, jos se lainkaan Grahamista riippuu.

Micky Kyei (RB/WR)

Kyei ratkaisi pelejä jo viime kaudella, mutta pelimiehen parasta ei missään tapauksessa ole vielä nähty.

Santtu Äyräväinen (LB)

Santtu Äyräväistä kannattaa aina seurata.

Kommentoi

  • Jutun otsikko kuvasta oli jäänyt rokotiilit pois.Mutta sitten huomasin,että niitähän onkin kaksi siinä kuvassa,hieno kuva:)

  • Kiitos taas tästäkin jutusta! Hienoa että pystyy netistä seuraamaan näin kattavasti jefu meininkiä suomessa!

  • Onko joukkueet siinä järjestyksessä miltä toimitus uskoo runkosarjan jälkeen taulukon näyttävän?

  • Jupe, ihan liian aikaista sanoa! Jossain järjestyksessä joukkueiden on kuitenkin pakko olla – vaikka sitten näin.

    Voin varmaan puhua koko toimituksen puolesta kun sanon, että tänä vuonna sarjan keskikastista odotetaan tosi tasaista. Varsinaisia heittopusseja tuskin nähdään.

    GM ja Max: kiitokset kehuista :)

  • Kiitokset artikkelista! Mahtavaa paneutumista!

  • Hienoa kerrontaa! Jos saisi vielä toimituksen power-rankingin niin se auttaisi paljon.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *