69ersin rollaattoriosasto ylpeä imagostaan

jefumaster 23.4.2013 8:00 2 kommenttia

Myytit, jotka ovat liitetty joukkueeseen nimeltä 69ers, ovat totta. Tämän myöntää joukkueen TV-julkkis Janne Ponko kertoessaan, että nykyään tilanne on toinen.

Helsinki 69ers aloittaa toukokuussa ensimmäisen kautensa ylimmällä sarjatasolla Vaahteraliigassa. Vuonna 1991 perustetun joukkueen alkuvuosista on jäänyt teoriassa paljon kerrottavaa, mutta ainakaan Gridironin haastattelema Janne Ponko (OL) ei aio kertoa noista ajoista juuri mitään ns. jälkipolvelle. Tänään joukkueessa puhaltaa uudet tuulet. Sixtarit aikovat yllättää vastustajansa ja suomalaisen yleisön pelaamalla tasokasta jenkkifutista kentällä. Kaikki tehdään kuitenkin edelleen juuri niin kuin itse hyväksi katsotaan muista turhia piittaamatta.

Janne Ponko on tullut suomalaiselle TV-yleisölle tutuksi MTV3:n menestyssarjasta Suomen Selviytyjät. Sixtareissa pelannut Janne venyi 16 hengen strategia- ja kestävyysmittelössä heikolta vaikuttaneen alun jälkeen aina voittajan valinnasta vastaavaan juryyn, tai suomalaisittain tuomaristoon. Urheilutermein hän sijoittui kisassa kahdeksanneksi. TV-yleisölle näytetyissä kommenteissa vastustajat pitivät Ponkoa yhtenä vaarallisimmista kilpailijoista linjamiehen strategisten kykyjen ja pelisilmän takia. TV-sarja Suomen Selviytyjät on edennyt finaaliviikkoonsa ja vielä tämän viikon ajan Janne on nähtävissä heimoneuvoston kokoontuessa tuomariston edessä.

Kohti liigadebyyttiä

Tavoitimme ensimmäiseen liigakauteen valmistautuvan Ponkon ja kysyimme häneltä missä mennään Helsinki 69ersin osalta valmistautumisessa. Yleensä rehvakkaasti tekemisistään kertova joukkue on ollut rosterinsa julkistusten jälkeen hiljaa ja keskimäärin se herättää yleisössä kiinnostuksen lisäksi erilaisia spekulaatioita.

Terve Janne, voit oikeastaan vastata ensimmäisenä niihin kysymyksiin joita en osaa kuitenkaan sinulta kysyä joten ole hyvä, sana on vapaa onko asioita joita haluat nostaa esille suomalaisesta jenkkifutiksesta:

– Tuomareihin panostaminen 1. ja 2. divareissa. Tiedän että tämä on ikuisuuskysymys mutta liigatason tuomareiden tietotaito pitäisi saada valutettua myös alempiin divareihin. Liian usein näkee matseissa ihan käsittämättömiä tuomioita eikä kysymyksessä ole pahansuopuus tai kotiinpäin veto, vaan ymmärtämättömyys ja tiedon puute.

– Alemmissa divareissa kuitenkin joukkueet treenavat jo lähes ammattimaisesti ja sitten pelejä tuomitsee joku jolla ei ole kompetenssia hommaan. Se ei ole lajin kannalta hyvä asia. Lisää koulutusta tuomareille ja kovemmat vaatimukset divaritason, varsinkin ykkösen, tuomarointiin. Jos se maksaa enemmän niin uskon kyllä että joukkueet ovat valmiita lisäpanostukseen jos tuloksena on se että kentällä on 5-6 ammattitaitoista tuomaria, jotka pitävät pelin käsissään ja joukkueet voivat keskittyä pelkästään pelaamiseen.

69ers Kuva Jari Turunen

Kulttijoukkueesta urheiluseuraksi

Ok, mutta siirrytään sitten nykypäivään. Miten joukkueen talviharjoittelu on sujunut? Onko se poikennut divisioonakauteen valmistautumisesta?

– Talviharjoittelu alkavaan kauteen on sujunut pitkälti muutaman edellisen vuoden mukaan. Toki olemme ottaneet oppia aikaisemmista kausista ja tehostaneet joitakin osa-alueita ja lisänneet harjoittelumääriä. Talviharjoitteluun osallistuvien määrä on myös noussut hurjasti verrattuna edellisiin vuosiin. Kaikki on tehty ammattimaisemmin ja on selvää että kaikki organisaatiossa ymmärtävät että nyt ollaan menossa isommalle hiekkalaatikolle ja hommat pitää tehdä sen mukaan.

“Ei kakkosdivarissakaan enää pärjää pelkkää Jallua juomalla”

Sixtarit on eräänlainen kulttijoukkue jonka maine perustuu kentän ulkopuolisiin aktiviteetteihin. Miten itse näet, mistä legenda on syntynyt ja onko vaara että liiganousun myötä joukkueen profiili on muuttumassa kilpaurheilulliseen suuntaan?

– Sixtareiden maine aikaisemmilta vuosilta on ollut täysin aiheellinen. Vanhat legendamme ovat aiheuttaneet hämmennystä sekä kentällä, että sen ulkopuolella. Itse muistan pelireissuja joista en koskaan tule kertomaan lapsilleni. Mutta kolikon toinen puoli on Sixtari- perheeseen kuuluminen. Meillä pidetään kaikista omista huolta, peliuran aikana ja sen jälkeen. Sixtareihin on helppo tulla sisälle ja harva haluaa lähteä pois.

– Joukkue jota kaikki rakastavat vihata -imago sopii meille ja haluamme pitää sen myös jatkossa. Meillä on aina ollut oma tapamme tehdä asioita eikä meitä rehellisesti sanottuna kiinnosta mitä muut ajattelevat. Samaan hengenvetoon pitää kuitenkin todeta että 2000- luvun puolivälin jälkeen Sixtareissa on määrätietoisesti siirrytty urheilullisempaan ja ammattimaisempaan suuntaan. Ja jos katsoo jenkkifudiksen tasoa Suomessa tänä päivänä, niin se on ollut pakkokin jos haluaa pärjätä. Ei kakkosdivarissakaan enää pärjää pelkkää Jallua juomalla.

– Viime kausi on hyvä esimerkki organisaation muutoksesta urheilullisempaan suuntaan. Sixtarit treenasi kovempaa ja laadukkaammin kuin yksikään toinen 1-divarin jengi koko talven läpi. Tämä näkyi tilastoissa selvästi kolmannen ja neljännen neljänneksen kohdalla jotka voitimme lähes joka ottelussa suvereenisti. Muut hyytyivät kun Sixtarien vanhukset jatkoivat painamistaan.

Mihin joukkueesi pelaajiin katsojien kannattaa kiinnittää huomio tulevalla kaudella?

– Ulkomaan vahvistukset tietenkin: Charles, Q, Donovan, Stadler jne. Mutta rehellisesti sanottuna meillä on ensimmäistä kertaa vuosiin tasapainoinen kokonaispaketti kasassa. Koko joukkueesta ei helpolla löydä heikkoa lenkkiä. Ja muutama yllätyskin vastustajille on luvassa mutta ei heistä sen enempää…

Joukkueen linjamiehistöä pidetään lajipiireissä iältään vanhana. Mitä mieltä olet väitteestä itsekin linjapelaajana?

“Eipä siellä viime vuonna vastustajien joukosta löytynyt ketään joka meidän semi-alkoholisoituneen pultsariporukan olisi pysäyttänyt”

– Sixtarien linjamiehistö, varsinkin OL, on aina ollut vanhusten miehittämä. Keski-ikä on huidellut jossain neljänkympin tietämillä =D. Totuushan on että meillä taitopelipaikat (=linjat) miehitetään aina iän mukaan. Ei sinne nuorilla ole asiaa. Valitettavasti viime vuonna sinne on uinut nuorempiakin kolleja joista muutama on käynyt jopa kolkuttelemassa maajoukkueen portteja. Ja jos tämä trendi jatkuu, niin vääjäämättömästi meidän rollaattoriosasto vaipunee pikku hiljaa unohduksiin.

– Mutta totta puhuen meillä on JD (Highlander – Kuolematon, joka on pelannut jo Sodoman ja Gomorran ajoista, ja pelaa vielä kun maan päällä ei ole muita kuin rottia ja torakoita), allekirjoittanut ja muutama muu jotka edustamme enää vanhempaa sotien aikaista sukupolvea. Me jatkamme niin kauan kun tulee nuorempi atleetti ja vie meiltä taidoillaan ja voimillaan pelipaikan. Niin yksinkertaista se on.

– Omista junioreistamme on tulossa muutaman vuoden sisällä uskomattoman hyviä pelaajia edariin ja kai tässä siihen asti pitää kituutella. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, niin eipä siellä viime vuonna vastustajien joukosta löytynyt ketään joka meidän semi alkoholisoituneen pultsariporukan olisi pysäyttänyt…

Selviytyjät Suomi MTV3

Ponkolle 8. sija Selviytyjissä

Osallistuit parhaillaan MTV3:lla pyörivään Selviytyjät Suomi ohjelmaan. Vietit 28 päivää luonnon armoilla ennen tuomaristoon siirtoasi. Milloin sarja todellisuudessa kuvattiin?

– Sarja kuvattiin viime vuoden touko-kesäkuussa Malesiassa. Henkilökohtaisesti se ei ollut fyysisesti eikä psyykkisesti mitenkään ylitsepääsemätön kokemus. Takana oli kuitenkin edellisestä syksystä alkanut treenikausi ja sarjan fanina tiesin tasan tarkkaan siihen sisältyvän pelin luonteen. Sarjaan mukaan pääsy oli erään unelman täyttymys ja lähdin sinne pitämään hauskaa ja tekemään hyvää showta.

Miten kova rääkki se oli sinulle fyysisesti? Kauanko palautumiseen meni?

“28 päivän aikana lähti 17 kiloa painosta josta 4 tuli ensimmäisen 3 päivän aikana takaisin”

– Ensimmäisen kolmen päivän aikana emme saaneet luotua tulta ja kroppa meni ketoosiin mutta sen jälkeen helpotti, loppuaikana en tuntenut enää nälkää. Tosin olihan mulla vararavintoakin mukana enemmän kuin muilla. Pienemmille kilpailijoille se otti koville ja pari joutuikin nesteytykseen kisan aikana.

-Palautumiseen ei ollut hirveämmin aikaa. Kauden ekat pelit olivat jo takana kun tulin suomeen ja viikon lepäsin tankaten ja kevyellä puntilla käyden ennenkuin aloitin taas lajitreenit. 28 päivän aikana lähti 17 kiloa painosta josta 4 tuli ensimmäisen 3 päivän aikana takaisin. Palautuminen tapahtui siis todella nopeasti ja sen minkä menetin painossa, voitin nopeudessa. Reissua edeltävän voimatason saavutin tosin vasta syksymmällä.

Kerroit muutamaan otteeseen sarjan aikana jenkkifutarin taustasi auttaneen sinua realityshown pelaamisessa. Mitä etuja koet saaneesi pelitaustastasi ympäristössä.

– Fyysinen kunto tietenkin ja henkinen kovuus jotka ovat tämän lajin perusedellytyksiä. Vaikkakaan suuri yleisö ei osaa arvostaa suomalaista jefua tai jefua ylipäätään, niin onhan tässä meidän lajissa sarjatasoa katsomatta ihan parhaat tyypit pelaamassa. Ei valiteta pienestä, treenataan ja pelataan olosuhteista huolimatta, isketään täysillä ja yritetään päästä toisten ihon alle pelissä, mutta pelin jälkeen kätellään, hymyillään ja lähdetään yhdessä bisselle.

– Ehkä se, että tämä on pieni laji, tuo meille myös yhteenkuuluvuuden tunnetta ja se on hyvä asia. Respect and Love the Game!

Gridiron Season Preview ulos 30.4.

Helsinki 69ers avaa liigakautensa Vantaan Taftin vieraana ISS Stadionilla lauantaina 25. toukokuuta klo 16.00. Helsinkiläisten ensimmäinen virallinen kotiottelu on vasta heinäkuussa joukkueen kohdatessa Jyväskylä Jaguaarit Velodromilla lauantaina 13.7. klo 17.00.

Gridiron kertoo enemmän joukkueiden ennakkotunnelmista kevään massiivisessa liigaennakossaan. Suomen kattavin katsaus kotimaisiin jenkkifutissarjoihin julkaistaan tiistaina 30.4.

Kuvat: MTV3, Jari Turunen

Avatar

jefumaster

Yli kolmekymmentä vuotta suomalaisen jenkkifutiksen äärellä, sisällä ja ulkona, sisäpiirissä ja oppositiossa, kentällä, laidalla ja raitapaidassa. Tuolla perspektiivillä tarkastelen kotimaisen jenkkifutiksen ilmiöitä.

Muita kirjoituksia samalta kirjoittajalta:

Kommentoi

  • Jos en ihan väärin muista niin taitaa tuo finaalissa oleva Janikin omata jenkkifutistaustaa. Muistelisin, että on pelannut rb:nä Roostersin junnuissa joskus 90-luvun alkupuolella.

  • “Mutta kolikon toinen puoli on Sixtari- perheeseen kuuluminen. Meillä pidetään kaikista omista huolta, peliuran aikana ja sen jälkeen. Sixtareihin on helppo tulla sisälle ja harva haluaa lähteä pois.”
    Niin totta! Muutaman pelin pelasin loppu kaudesta 2010. 2011 Steelersin paidassa hävityn matsin jälkeen sain velolla makkaran ja limsan käteen (lue Miller). Kyllä lihavaa poikaa hymyilytti. Hienoja miehiä, peukkua pidän!

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *