Ennätysmiehen paluu, Rocky II

jefumaster 15.2.2013 7:08 Ei kommentteja

Italialais-yhdysvaltalainen laitahyökkääjä Ciasulli pelasi maagisen kauden Jaguaareissa 2008. Nyt Rocky palaa Vaahteraliigaan Roostersin paidassa.

Jyväskylä Jaguaarit on yltänyt 2000-luvulla kahdesti mitaleille Vaahteraliigassa. Joukkueen menestyksen ehdottomana ykkösnimenä toimi pelinrakentaja Ryan Rufener, joka nosti keskinkertaisena pidetyn joukkueen mukaan mitalitaisteluihin kahdesti. Vuonna 2008 Rufenerin aisaparina toimi italialais-kanadalainen Rocky Ciasulli, joka pelasi ensimmäistä kauttaan Euroopassa. Neljän Keski-Euroopan vuoden jälkeen Ciasulli palaa Suomeen kaudelle 2013. Tällä kertaa hän pukee päälle Roostersin punaisen paidan.

Ciasullin ensimmäinen kotiottelu Jyväskylässä on ikimuistoinen kaikille paikalla olleille. Harjun kentällä vastaan asettui Helsinki Roosters. Vaikka jyväskyläläiset hävisivät kamppailunsa Robert Johnsonin johtamalle kukonpoikalaumalle, kirjautti Ciasulli tilastoihin viisi touchdownia – kaikki joukkueensa maalisuoritukset. Täysosumakin oli Jaguaareille ja Ciasulille tarjolla saman kauden ratkaisupeleissä. Roosters ohitti Jaguaarit välieräpelissä dramaattisesti sekunti ennen päätösvihellystä vieden ottelun ja finaalipaikan lukemin 53-50. Rockylle kirjattiin ottelussa kaksi maalia tilastoihin.

Rufener-Ciasulli akseli hakee yhä vertaistaan suomalaisessa jenkkifutiksessa. Yhteispelin jäljiltä Vaahteraliigan ennätyskirjoista löytyy edelleen useita merkintöjä. Joukkueena Jaguaarit pitää hallussaan yhden kauden piste- ja TD-ennätyksiä, jotka saavutettiin juuri vuonna 2008 pitkälti Rufener-Ciasulli yhteistyön hedelminä. Kumpi oli aisaparissa taikuri ja kumpi apulainen?

Lähes sata kiinniottoa kaudessa

Henkilökohtaisella tasolla Ciasullin nimi löytyy ennätyskirjoista kahdesta kohdasta. Rocky otti kaudella 2008 pallon kiinni yhteensä 93 kertaa ja kirjautti kiinniotoillaan 29 touchdownia. Vastaaviin suorituksiin ei ole yltänyt kukaan ennen eikä jälkeen Ciasullin debyyttikauden. Myös pelinrakentaja Rufenerin nimi löytyy edelleen liigan ennätystenkirjasta. Kaudelta 2008 pelinrakentajatilastoissa kärkinimi ei ole kuitenkaan Rufener. Robert Johnsonin debyyttikausi Roostersissa yltää tilastollisesti Ciasullin rinnalle vertailussa. Nyt kaudella 2013 miehet pelaavat ensimmäistä kertaa yhdessä. Gridiron tavoitti kauteen valmistautuvan Ciasullin ja kyseli mieheltä tunnelmia ennen Suomeen saapumista.

Terve Rocky, olet pelannut useissa Euroopan liigoissa urasi aikana. Millaisia eroja niiden välillä löydät?

– Sarjojen välillä on todellakin paljon eroja, mutta myös yhtäläisyyksiä. Jos alkaisin analysoimaan niitä yksityiskohtaisesti siihen menisi tunteja. Mutta tiivistetään.

– Saksan liiga on tasoltaan syvin. 16 laadukasta joukkuetta jotka voivat otella toisiaan vastaan tasapäisesti joka päivä. Saksassa myös jenkkifutis stadionit ovat tasokkaimmat. Tähän on ehkä syynä NFL Europen esimerkki.

– Italian liiga on kaikista ennalta-arvaamattomin. Varmuus saada pelaajia harjoituksiin ja peleihin vaihteli suuresti, samoin joukkueiden suoritustasot heittelivät paljon pelistä toiseen puhumattakaan tuomaritoiminnasta, jossa tuomioita jaettiin epäjohdonmukaisesti. Erikoista ovat myös otteluajat. Pelit pelataan illalla klo 21.30 alkaen jotta ei ole liian kuuma juosta kentällä täysissä varusteissa. Vierasotteluiden osalta tämä merkitsi eksoottisia kotiinpaluuaikoja.

Jos onnistuin maalinteossa he soittivat Rocky-elokuvan tunnuskappaletta ”Gonna Fly Now”

– Sveitsi on pinta-alaltaan sen verran pieni maa, että siellä ottelumatkat olivat miellyttävimmät. Myös näkymät matkoilla olivat näkemisen arvoisia.

– Myös faneissa on eroja. Siinä missä saksalaisilla joukkueilla on ehdottomasti suurimmat fanilaumat, olivat vähät kannattajat Suomessa intohimoisimpia. Saatan olla tässä arviossa hieman puolueellinen koska Jyväskylässä fanit (The Hooligans) saapuivat otteluihin rumpujen, torvien ja erilaisten muiden insrumenttien kera. Mieleeni on jäänyt se, että aina jos onnistuin maalinteossa he soittivat Rocky-elokuvan tunnuskappaletta ”Gonna Fly Now” , se tuntui uskomattomalta.

Pelasit Jyväskylässä sensaatiomaisen kauden 2008. Sinun ja Ryan Rufenerin välisessä yhteistyössä oli jotain maagista. Mitä muita muistoja sinulla on tallella tuosta kesästä?

– Kiitoksia, olimme todellakin samalla kartalla Ryanin kanssa tuona kesänä. Ei se kuitenkaan aluksi sujunut kuin tanssi. Muistan kauden avausottelun joka oli minulle samalla ensikosketukseni eurooppalaiseen jenkkifutikseen. Se pelattiin Sonera Stadionilla, jota taidettiin silloin kutsua Finnair Stadioniksi. Wolverinesia vastaan sain tilastoihin yhden kiinnioton ja kuusi jaardia. Se ei ollut aivan sellainen uran avaus Euroopassa kuin olin kuvitellut. Onneksi seuraava ottelu Roostersia vastaan tuotti 13 kiinniottoa, 224 jaardia ja viisi maalia. Tunnelma muuttui nopeasti laidasta toiseen.

– Useimmat tuolla kaudelle tekemäni maalit syntyivät samalla fade kuviolla red zonella tai goal line-tilanteissa. Muutama vuosi tuon jälkeen olin yhteydessä Jaguaareihin ja olin yllättynyt kuullessani, että itse asiassa Jaguaarien pelikirjassa löytyi edelleen peli nimeltä ”Rocky Fade”

– Pelikentän ulkopuolellakin Jaguaareissa ja Jyväskylässä kaikki toimi. Olen usein verrannut tunnelmaa yliopistoaikoihini. Molemmissa joukkueissa ihmiset panostivat kaikkensa pelaamiseen ja itsensä haastamiseen ja tämä kaikki vain rakkaudesta lajiin. Positiiviset ja negatiiviset kokemukset jaettiin yhdessä joukkueena. En koskaan tule unohtamaan sitä miten hauskaa minulla oli joukkuekavereitteni kanssa kentällä ja sen ulkopuolella. Siinä oli sitä maagista meininkiä.

Pelaat tulevalla kaudella Robert Johnsonin kanssa samassa joukkueessa. Pelasit häntä vastaan useampaankin kertaan kaudella 2008, joten jonkinlainen kuva sinulla on hänen pelityylistään. Miten vertaisit Johnsonia Rufeneriin.

– Yhteistä Robertilla ja Ryanilla on se, että he ovat kiistattomia johtajia ja voittajatyyppejä. Vuonna 2008 Roosters oli ainoa joukkue jota emme voittaneet kertaakaan kaudella. Pelasimme itse asiassa kolmesti heitä vastaan. Jokainen ottelu oli jännitysnäytelmä, jossa johtoasema vaihtui edes takas aina viime minuuteille saakka. Kaikissa ottelussa juuri silloin kun luulimme saaneemme ottelun hallintaamme ja voitto tuntui mahdolliselta, Robert otti koko joukkueensa harteilleen ja murskasi toiveemme voitosta. Olen iloinen, että minulla on etuoikeus olla kiinniottajana kahden Vaahteraliigan historian parhaan pelinrakentajan heitoissa.

– Suurin ero kavereiden välillä on varmaan heidän liikkumisessa. Ryan poistui pocketistaan vasta ääritilanteissa välttääkseen säkitykset keräten kuitenkin tarvittavat jaardit jaloillaan. Robertille jalat ovat osa joukkueen hyökkäysarsenaalia ja hän tuntuu nauttivan välillä siitä kun pääsee rankaisemaan taklaajiaan iskuillaan.

Onko tässä vuosien saatossa muut suomalaiset seurat olleet sinuun yhteydessä ennen Roostersia?

– Vuoden 2008 jälkeen olen pyrkinyt pelaamaan liigoissa ja joukkueissa joiden sarjakausi on päättynyt tarpeeksi aikaisin ehtiäkseni valmentamaan Occidental Collegen joukkuetta. Joitain keskusteluja on ollut, mutta koska Vaahteraliiga kestää pitkälle Elokuuhun en ole katsonut mielekkääksi jättää tehtävääni college-valmentajana. Niin hyvää tarjousta ei ole tullut että se olisi kannattanut. Kauteni Saksan liigassa olivat kyllä poikkeus tämän suhteen.

– Yksi alkuperäisiä tavoitteitani on ollut päästä testaamaan omia kykyjä Euroopan korkeimmalla tasolla. Olen jo pelannut Saksan liigassa ja tänä kautena pääsen pelaamaan Roostersin kanssa EFL-sarjassa. Tämän jälkeen myös nuo tavoitteeni on saavutettu.

Viimeiset kesäsi olet viettänyt Euroopassa. Miten vietät talvikauden?

– Kolmen ensimmäisen Eurooppa-kesäni jälkeen olen palannut Occidental Collegeen jossa toimin laitahyökkääjien valmentajana. Viimeisen kahden vuoden aikana pelattuani Saksassa, kausi on venynyt liian pitkäksi lokakuulle saakka, eikä valmennuspositiota ole pidetty vapaana minulle. Olen kuitenkin palannut OXY:n organisaation ja auttanut siellä talvi- ja kevätkauden rekrytointiurakassa, sekä joissain erityisprojekteissa.

Kerron itse mielelläni olevani 50% italialainen ja 100% amerikkalainen.

– Muutoin asun talvella Los Angelesin esikaupunkialueella Manhattan Beachilla ja keskityn auringon ottamiseen mahdollisimman paljon ennen paluuta Eurooppaan. Talvi Los Angelesissa on säiltään huikeasti parempi kuin paraskin kesä Euroopassa, joten otan kaiken mahdollisen irti auringosta talvisin.

Asteikolla ykkösestä kymppiin, kuinka italialaisena pidät itseäsi?

– Tuolla skaalauksella sanoisin että olen vitonen. Isäni puolelta on 100% italialainen. Isovanhempani tulivat Yhdysvaltoihin laivalla Napolista vuonna 1910. Kerron itse mielelläni olevani 50% italialainen ja 100% amerikkalainen. Italiaksi osaan ainoastaan joitain sanontoja jotka opin Ancona-kaudellani 2009. Itse asiassa sama koskee tuntemustani italialaisesta kulttuurista. Olen kuitenkin haaveillut, että jonain päivänä voisin sulautua Italiassa kansan joukkoon siten, ettei minua pidettäisi ulkomaalaisena. Se ei onnistu juuri nyt. Toivon, että mahdolliset tulevat lapseni kykenisivät siihen.

Kiitos haastattelusta, milloin muuten saavut Helsinkiin?

– Saavun Helsinkiin huhtikuun ensimmäisenä ja tällä hetkellä lasken vain päiviä siihen.

Rufener jakaa kunnian koko rosterille

We played very well together as a team, which made it difficult to focus on one person. (Ryan Rufener)

Ryan Rufener on vahvasti eri mieltä siitä, että Jaguaarit vuosimallia 2008 olisi ollut keskivertojoukkue, jonka menestys olisi ollut kiinni yksinomaan akselista Rufener-Ciasulli. Gridironin tavoittama pelinrakentaja jakaa kunnian menestyksestä koko Jaguaari-miehitykselle:

– On totta, että Rockyn ja minun kemiat kohtasivat kentällä lähes täydellisesti vuonna 2008. Mutta kuitenkin yksi syy yhden laitahyökkääjän onnistumiselle oli se, että Jaguaareilla oli kuusi erinomaista laitahyökkääjää, jotka pakottivat vastustajien takakentän huomioimaan koko kalusto uhkana. Kenelläkään ei ollut varaa laittaa Rockyä kahden miehen vartiointiin. Pelasimme siis erinomaisesti joukkueena ja se tekee yhden miehen vartioimisen lähes mahdottomaksi.

Joukkueellinen korkeatasoisia laitahyökkääjiä

Roosters-hyökkäys menestyi viime kaudella pitkälti Robert Johnsonin ja tasokkaan laitahyökkääjäkaartin onnistumisilla. Juoksupelit olivat harvemmassa yllättäen vastustajien puolustukset muutamaan kertaan oikein kuninkaallisesti. Laitahyökkääjät Torsten Malm, Julius Majander, Henri Jussila ja Markus Lievonen näyttelivät kuitenkin pääosaa etenemisillään Stephen Payton säestäessä kvartettia finaalin onnistumisillaan. Joukkueeseen on liittynyt kauden jälkeen saksalainen TE Yves Dollinger sekä Bulldgsin Ville Roitto ja viime kaudella kentille palannut Henri Myöhänenkin jatkaa. Mihin ihmeeseen tuossa tarvitaan vielä Ciasullia? Tätä kysyimme Roostersin päävalmentaja Juha Hakalalta.

Olette rekrytoineen Rocky Ciasullin rosteriinne, jossa löytyy jo ennestään runsaasti maan parhaita käsipareja. Kerrotko vähän taustaa tälle.

Ryhmästä puuttui selkeästi isokokoinen laitahyökkääjä, joka pystyy tekemään pelejä hyppypallotilanteissa

– Oma kotimainen laitahyökkääjä osastomme on jo valmiiksi erittäin taitava ja jopa kansainvälisesti korkeatasoinen, mutta ryhmästä puuttui selkeästi isokokoinen laitahyökkääjä, joka pystyy tekemään pelejä hyppypallotilanteissa.

Onko Rockylla siis joku erityinen rooli joukkueessa?

-Hyökkäyksemme tavoitteena on saada palloa mahdollisimman usealle vastaanottajalle jolloin kenttä pysyy leveänä. Sen puolesta Ciasulille ei ole luvassa mitään erityistä erikoisroolitusta vaan hän täydentää jo valmiiksi korkealaatuista laitahyökkääjä osastoamme omilla vahvuuksillaan.

-Ciasulli omaa myös kyvyn palauttaa lentopotkuja sekä antaa long snäppejä ja koskaan joukkueessa ei ole myöskään liikaa special teams osaamista, eli hänen tuomat taidot sillä saralla ovat erittäin tervetullut lisä.

Olet tainnut itsekin pelata kentällä Ciasullia vastaan kaudella 2008 jolloin Rocky onnistui kahdeksan kertaa maaliteossa Roostersia vastaan. Ensikohtaamisen viisi maalia muistuivat vielä helposti hänen mieleensä haastattelun yhteydessä. Millaisena pelimiehenä itse muistat Rockyn kentän perspektiivistä katsottuna?

– Kaudella 2008 Jaguaarien ja meidän heittohyökkäykset järjestivät melkoisia heitto ilotulituksia ja mitä tuosta kauden 2008 ensi kohtaamisesta jäi itselle mieleen oli, että se sisälsi hurjan määrän isoja pelejä. Myöskin Ciasulli oli erittäin vaarallinen 1vs1 tilanteissa joissa hänellä oli kyky voittaa hyppypallot lähes poikkeuksetta.

Rocky II ensi-ilta toukokuussa

Roosters aloittaa kautensa huhtikuussa vierasottelulla tanskalaista Søllerød Gold Diggersia vastaan. Ensimmäisen kerran Rocky II show esiintyy suomalaisyleisölle EFL-ottelussa Wolverinesia vastaan toukokuun 4. päivänä. On mielenkiintoista nähdä marssittaako Roosters-fanit katsomoon orkesterin, joka osaa soittaa talvisin Jokerien jääkiekko-otteluissa soitettavan ”Gonna Fly Now´n”.

Avatar

jefumaster

Yli kolmekymmentä vuotta suomalaisen jenkkifutiksen äärellä, sisällä ja ulkona, sisäpiirissä ja oppositiossa, kentällä, laidalla ja raitapaidassa. Tuolla perspektiivillä tarkastelen kotimaisen jenkkifutiksen ilmiöitä.

Muita kirjoituksia samalta kirjoittajalta:

Kommentoi

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *