Kyselytutkimus sarjajärjestelmästä

Mielenkiintoinen aihe ja olisi todella kiinnostava tietää kyselyn tulos muttaekaa kysymystä voisi hieman parantaa:
– mahdollisuus valita vain yhteen välttävä tai hyvä jne
– sarjataso I:n ja kakkosen väliin ?? otetaanko I-div 3 ja II-div 3 joukkuetta? joten I-div jää 3 joukkuetta? Div 1½ .. don’t get it.. vai onko tässä kyse siitä että lisätään yksi divisioona lisää eli III-div joka pelataan sarjamuodossa.
– Vaihtoehtoja voisi olla enemmän tai vaihtoehtoisesti muutama lisäkysymys: Vaahtera 6,8,10 joukkueella? I div 6,8,10 joukkueella? sama II div tai lisätä uusi sarjataso alimmalle tasolle (III div) ?

Nyt olevilla kysymyksillä ei voi vetää mielestäni mitään johtopäätöksiä muuta kuin amerikkalaispelaajien määrästä ja että onko rumat lukemat ongelma.

“Itse näkisin asian tämän kyselyn osalta siten, että se parempi pitää suhteellisen yksinkertaisena. Perustelut: Otanta jäänee kuitenkin suhteellisen kapeaksi (alle sata vastausta), jos mahdollisia lopullisia vastauksia muodostuu vaihtoehdoista eri ”nyansseineen” liian paljon, niin vastausten hajonta kasvaa ja mahdollisen selkeän ”voittajan” valinta vaikeutuu. Samoin, jos malli on liian tarkkaan kuvattu, saattaa sen valitseminen jäädä tekemättä, jonkin ”turhan” yksityiskohdan takia.

Pitäisihän niitä kai hieman avata, jotta kaikki käsittäisivät mitä milläkin vaihtoehdolla tarkoitetaan ja osaisivat siten valita sen minkä kannalla oikeasti on (koitin tuossa hiukan pohtia mietin niitä kuvaisi (yksinkertaisesti), mutta aika mahdottomalta tuntuu kun Gridironinkin kommenteissa on esillä, vaikka kuinka paljon detaljeja, ja koskien lähinnä kakkosta, mutta sarjajärjestelmää pitänee kuitenkin tarkastella kokonaisuutena).”

Tässä oma näkemykseni ko. kyselystä ennen kuin se julkaistiin (olin mukana kyselyä ideoimassa). Gridironin julkaisema versio on jälkikäteen katsottuna juuri sellainen kuin sen mielestäni kannaattaakin olla (ja muutenkin iso kiitos asian toteuttamisesta). Täytyy muistaa, että tavoitteena on saada suuntaa kentän mielipiteistä sarjajärjestelmää koskien, ei tuottaa valmista yksityiskohtaista sarjajärjestelmää, josta väkisinin tulee isopaketti kun kaikki palaset ja vaihtoehdot (esim. joukkuemäärissä) pyritään määrittelemään. Nykyinen pakettihan on 21 sivua pitkä ja löytyy muistin virkistämiseksi osoitteesta http://www.sajl.fi/@Bin/640340/Sarjaj%C3%A4rjestelm%C3%A4_Miesten_2010_2013.pdf

Mikko kommentoi käsitellen EU- ja USA-pelaajia yhteisellä termillä ulkomaalaiset. Eikö Suomen rajojen ulkopuolelta tehtävät pelaajahankinnat voitaisi rajoittaa yksinkertaisemmin kuin nykytilanteessa? Esim 2-3 ULKOMAALAISTA pelaajaa per joukkue? Kyselyn tuloksen mukaan moni vähentäisi tuontipelaajien määrää. Voisi tehdä hyvää myös seurojen kassoille nykyisessä taloustilanteessa. Muutos myös tasoittaisi joukkueiden välisiä pelillisiä tasoeroja vaikuttaen näin kyselyn kohtaan 7, johon reilu kolmannes haluaa muutosta. Ulkomaalaisten pelaajien lukumäärän rajoittaminen olisi tarpeen vain Vaahteraliigassa. Muilla sarjatasoilla pitäisi mielestäni pelata puhtaasti kotimaisin rosterein.

Taidat olla oikeassa, jefumaster. Seurojen välistä herrasmiessopimusta odotellessa.

Kyllä käytännössä EU-pelaajien määrää rajoittaa melkoisesti nykyiset siirtosäännöksetkin.

Voidaanko kuitenkin ajatella, että nämä eu-pelaajat ovat tasoltaan ja lähtökohdiltaan hieman lähempänä kotimaista tasoa, kuin emämaan pelurit vai ovatko kaikki käytännössä kahdenpassin miehiä eli jenkkejä tai kanukkeja (asiaan enemmän käytännössä perehtyneet tietänee, minä en)? Kilpailua pelipaikoistakaan ei kuitenkaan kannattane, lajin piirissä kuulututetun kehityksen nimissä, kokonaan poistaa tai jättää vain kotimaansisäiseksi. Mahdollisuus (kotimaisille) päästä ns. glorypaikoillekin (vaikkakin vain kovan työn kautta) kannattanee kuitenkin säilyttää.

Mielestäni kannattaa siis vaikuttaa siihen mihin voi (EU-lainsäädäännön muuttaminen lajimme edun nimissä on suo mitä minäkään en lähde sotkemaan;) ja siihen mihin ei voi vaikuttaa, antaa olla. Eli ei EU:n ulkopuolisia vahvistuksia I-divariin, jolloin sen kokoakin voisi kasvattaa tai jos siellä “jenkit” sallitaan niin uusi sarjaporras, I-divarin ja II-divarin väliin, mikä pelataan sitten ilman niitä EU:n ulkopuolisia pelaajia.

Mielestäni on virhe tehdä oletus että kieltämällä EU-pelaajat, ohjautuisi heidän palkkaukseen käytetyt varat merkittävästi muunlaiseen toimintaan kuin pelaajahankintaan. Itse uskoisin että silloin sellaiset seurat joilla on talouspuoli kunnossa alkaisivat kilpailemaan entistä kovemmin kotimaisista pelaajista. Tämä olisi tietysti hyvä asia niiden suomalaisten jenkkifutarien kannalta jotka siirtyisivät maksumiehen roolista saajan rooliin, mutta en sitten tiedä miten se auttaisi budjettikurilla olevia joukkueita jos heiltä ostettaisiin avainpelaajat pois.

Ei sarjasääntöjen tarkoituksena saisi olla pyrkimys seurojen tasapäistämiseen. Eri seurat ovat valinneet erilaisia strategioita kilpailukyvyn ylläpitämiseen ja mielestäni näin pitääkin olla. Kilpailua pitää voida käydä muuallakin kuin siellä pelikentällä, jossa kuitenkin mestaruudet lopulta ratkaistaan. Voittottomat ja tappiottomat kaudet kuuluvat lajiin jossa vastustajia ei kohdata kuin kerran tai kaksi runkosarjassa. Tänäkin vuonna kauden aikana tapahtui suuria tason muutoksia alku- ja loppukausien välillä.

Nykyisen strategian onnistumista kuvaa se että näin strategiakauden viimeisen kauden koittaessa käsissä on positiivinen ongelma, eli kilpailukykyisiä joukkueita on enemmän kuin sarjapaikkoja. Tasoerot eivät oikeasti ole niin suuria että uusia sarjaportaita pitäisi alkaa pystyttämään. Spagettimaljan voittaja on kyllä järjestäen ollut kilpailukykyinen verrattuna vaahteraliigan playoffeista karsiutuneisiin joukkueisiin ja vastaavasti I divarin häntä ja II divarin kärki on kyllä pelillisellä tasolla hyvin lähellä toisiaan.

Oma näkemykseni seuraavalle strategiakauden tavoitteeksi olisi ensisijaisesti I divisioonan joukkuemäärän kasvattaminen. Liigan joukkuemäärän kasvattminen ei ehkä ihan vielä ole ajankohtaista sillä vuosittaiset vaihtelut joukkueiden tasossa ovat olleet niin suuria, mutta sen voisi sisällyttää strategiaan optiona. II divisionaan osalta voisi sitten miettiä pelijärjestelmää uusiksi siten että suurelakin joukkuemäärällä saataisiin saataisiin joukkueille enemmä mielenkiintoisia pelejä samantasoisten joukkueiden kesken. En näe uutta sarjaporrasta ratkaisuna koska tällä tasolla vuosittainen vaihtelu on kuitenkin niin suurta.

Muutaman vuoden seuratoiminnan ulkopuolella olleena, mutta itsekin oppirahat aikoinaan maksaneena ehdottelen ja kyselen nyt “tyhmiä”. Kun kohtuullisen selvää on se, että seurat (edelleen, vuosikymmenestä toiseen) kilpavarustelevat itsensä hengiltä lukuunottamatta paria Vaahteran suurseuraa, niin miksei aseteta selkeää kattoa pelaajahankintojen kustannuksille. Vaikka kyseessä onkin amatööritoiminta verrattuna esim. NFL, NHL tai NBA organisaatioihin, niin miksei voisi olla samankaltaista säännöstöä? Kun SAJL:n seurat nyt käsittääkseni joutuvat esittämään budettinsa ja toimintasuunnitelmansa saadakseen oikeuden pelata eri sarjoissa (elleivät, niin sitten sekin pitää läpinäkyvyyden parantamiseksi kirjata sääntöihin), niin ei varmastikaan olisi kohtuuttoman vaikeaa luoda järjestelmaa valvomaan seurojen rahankäyttöä tällä saralla. Nyt yltiöpositiivisilla budjeteilla uskotellaan (myös seurojen toimijat itselleen) rahanhankinnan tuottojen riittävän em. kilpavarusteluun. Rajoittamalla hankintojen kustannuksia tervehdytettäisiin seurojen taloutta, kotimaiset pelaajat saisivat niitä kaivattuja peliminuutteja myös “ns. taitopelipaikoilla” (käsittämätön sana muuten – eiköhän jokainen pelipaikka vaadi pelaajalta taitoa…), tämä myös muuten auttaisi myös maajoukkuetta, joka tällä hetkellä kulkee ihan sumussa. Viime kesän pelajä jonkin verran seuranneena ja tilastoja vilkuilleena näen palatun Glory Days aikoihin, jolloin jenkki heitti, toinen otti kiinni ja ECG voitti aina :)… Samalta se näyttää tänään, esimerkkinä jenkki-QB ja RB sekä EU-RB yhtä aikaa kentällä – ei juuri kehitä kotimaisia pelaajia… Vielä käsittämättömämpää on divarin jenkit! Entistä vähemmän rahaa ja resursseja seuroilla – silti kustannuksia säästämättä panostetaan pelaajiin, jotka toki pelillisesti antavat useimmiten nostetta seuralle – talous vain tuppaa kovin usein kaatumaan. Siis – sarjatasokohtainen kustannuskatto kaikille sarjatasoille pelaajahankintoihin sekä Vaahterassa max. kaksi (2) jenkkiä tai EU-pelaajaa/joukkue, joista yksi (1) kerrallaan kentällä – saa valita kumpia käyttää… Divariin totaalinen jenkki/EU-pelaajakielto. Kulut kuriin ja suomipelaajat oppimaan pelaamista muutenkin kuin pelipaikan vieneen jenkkivahvistuksen “treeneissä antaman hyvän valmennuksen” kautta…

Tiedän näiden ehdotusten närästävän kohtuudella useita jefu-toimijoita, mutta ainoa tie suomijefun uuteen nousuun on jo nyt tehtävän junnutyön lisäksi seurojen talouskuri ja suomipelaajien kehittäminen. Kaikki muu – sarjaohjelmat, sarjaportaiden määrä jne. on sittenkin vain kakun kuorrutetta.

Hei Tuomas,

ei ehdotuksesi herätä närästystä. Se on vain osin mahdoton ja osin järjetön toteuttaa. Ensinnäkin noita määrärajoitteita pystytään asettamaan ainoastaan EU:n ulkopuolisiin pelaajiin koska olemme yhtä ja iloista EU/Shengen-perhettä. Tämä asia on loppuun kaluttu moneen kertaan eikä johda mihinkään positiiviseen ellei Timo Soini & co joskus onnistu erottamaan maatamme EU:sta. Mutta siis jenkkejä saa rajoittaa.

Ehdotat budjettikattoa. Edustat tyypillistä suomalaissosialidemokraattista tasapäistämisen kulttuuria jossa kaikki tapahtuu ketjun heikoimman lenkin ehdoilla. Itse ehdotan paremminkin budjettiminimiä, sekä takuutalletuksia liiton tilille. Laji kehittyy pääsarjatasolla vain ja ainoastaan taloudellisiä resursseja parantamalla. Lisäksi ehdotuksesi rajoitteineen pelaajarakenteen sekä budjettien osalta tekee osallistumisen esim euro-sarjoihin käytännössä turhaksi. Nämä oman-kylän-pojat-mentaliteetilla toimivat seurat saattavat parhaimmillaan yltää jopa vaahteraliigaan, mutta ei yhtään sitä pitemmälle.

“Suuret seurat” kuten Roosters, Crocodiles ja jopa Wolverines kehittävät kukin lajikulttuuria parempaan suuntaan panostamalla jokainen omalla tavallaan korkeatasoisempaan jefuun. Jos tuota tekisi velkarahalla, se olisi tuomittavaa, mutta pojilla on budjetti kunnossa muin menetelmin joten antaa palaa vaan. Voitko hyvällä omallatunnolla väittää, että esim maajoukkueen pelit ovat mielekästä katsottavaa 100% kotimaisin voimin nuhjailtuna? Minusta ne ovat aiva hllvetin tylsää katsottavaa eikä samaa tuubaa toivo tarjolle lajin pääsarjaan kesäisin.

Suomalainen jefu ei tarvitse tasapäistämistä, rajoituksia ja toiminnan kehittämistä estäviä kattoja. Enemmänkin laji tarvitsisi omia Hjalliksia tai Valavuoria panostamaan entistä enemmän jenkkifutiksen nousuun ja kasvuun sekä toiminnallisesti, mutta myös taloudellisesti.