Aikamatkaajien sarjajärjestelmä

Lupaan, että tämä on viimeinen kommenttini tästä aiheesta, mutta kommentoin, kun minulta asiaa kysyttiin (“Mikä siinä voi olla niin vaikeaa” -kysymys on lainaus minun kommentistani). Saatan toistaa itseäni, mutta kommentoin silti ;)

Ainoa ongelma minusta (penkkiurheilijana) on, etten tiedä kauden päättyessä, missä suosikkijoukkueeni (tässä tapauksessa Trojans) pelaa seuraavalla kaudella. Se on niin suuri ongelma, että sen ratkaisemiseksi on syytä käyttää paljon resursseja.

Epätasaisia otteluita tulee aina olemaan joka sarjatasolla. Siitä todisteena on jääkiekon SM-liiga.

Hyvä juttu ja herätti ajatuksia.
Alla yksi niistä
Kristallipallolla tai ilman, niin ensi vuoden II-divarin reaalitodellisuuden optioista pitäisi poistaa mahdollisuus 6 ottelun runkosarjaan.

I-div. ensi vuonna 8 joukkuetta jotka pelaavat alkusarjan toisiaan vastaan. Jatkosarja 4 parasta pelaa Div. voitosta 4 viimeistä karsinta II-div. pelejä tulee siis runkosarja 7+3=10. Lisäksi Voittaja ja viimeinen pelaavat karsintapelit. (Vaahtera ja II-div.). Jos jenkit saa temmeltää jatkossa I-div. niin pääsääntöisesti sitten ne 4 parasta joukkuetta ovat jenkkipitoisia. Tuleepahan sitten kovia pelejä loppusarjassa 4:lle parhaalle. (kynnys mennä Vaahteraankin alenee). 4-alempaa mittaavat sitten tasonsa ja karsintapelit tuovat sitten oman mausteensa… II-div. onkin sitten eri juttu. Kompppaan edellistä kommentoijaa että KAIKKI II-div. joukkueet osallistuisivat liittokokoukseen jotta sarjajärjestelmästä tulee mahdollisimman hyvä ja joukkueita kehittävä.

Yritin kyllä, mutta en voi olla kastamatta omaakin lusikkaani tähän keitokseen.
Tuossa aiemmin on tullut esille että I-D on taloudellisesti haasteellinen – ensisijaisesti siksi, että pärjätäkseen on sijoitettava jenkkeihin. Oletettavaa on, että mitä kalliimmat (kovemmat) vahvistukset pystyy hankkimaan, sitä paremmin sarjassa pärjää. Ja sitten voivotellaan eri foorumeissa lähes kilpalauluna ykkösen ja kakkosen tasoeroa… Eikös olisi järkevintä perustaa divisioonatason pelaaminen puhtaaasti kotimaisiin voimiin?? Kassa ei välttämättä olisikaan se voimavara jolla I-divisioonassa menestytään, vaan se, miten pitkäjänteinen seuroissa tehty työ kantaa hedelmää? Jos kassaa vaativat vahvistukset puretaan pois, niin I-divisioonaa voidaan hyvinkin laajentaa parilla-kolmellakin joukkueella. Tällöin kummassakin divisioonassa nähdyt rökäletappiotkin luultavasti tasoittuvat. Uusien joukkueiden kasvupaikan pitäisi ilman muuta olla II-divisioona, tai jopa III-divisioona jos pelaajamäärä ei riitä. Ykköseen nousun pitäisi tapahtua puhtaasti urheilullisin perustein, täydennettynä kenties nykyistä hieman lievemmillä vaatimuksilla seuran muusta toiminnasta.

Niinpä niin…Nyt joku pohtii tietysti millaiseksi muodostuu nousun jyrkkyys I-D:stä liigaan . Sekin on loivennettavissa kokolailla samoilla lääkkeillä. Liigassakin voi vähentää ison veden takaa hankittavia vahvistuksia, vaikkapa samalle tasolle kuin joskus 80/90-luvuilla. Ei pelillinen taso siitä romahtaisi, vaikkakin jonkinlainen notkahdus olisikin odotettavissa – vai olisiko sittenkään?
Kiteytyksenä vielä: Tavoitteena pitäisi siis olla eri sarjatasojen joukkuemäärien tasaaminen ja löytää joukkueille oikeat paikkansa, kunkin seuran kassan vahvuudesta riippumatta. Ei ihan helppoa, mutta jos tahtoa on, niin mikään ei ole mahdotonta.

Pakko kai itsekin taas kommentoida… Olen samaa mieltä Jaskan kanssa, jenkkivahvistusten määrää pienemmäksi. Divareista vahvistukset pois ja vaahterassa yksi tai max kaksi, jotka eivät ole yhtäaikaa kentällä.

Aikaisemmissa viesteissä otettiin tasoeroja esiin usein II-divarin kautta. Haluaisin muistuttaa, että jokaisella sarjatasolla oli noita 80-0 pelejä, myös vaahterassa. Vahvistusten vähentämisen myötä tasoerotkin pikkuhiljaa pienenevät ja ehkä saamme saman kierron aikaan kuin 90-luvulla. Silloin vaahterasta tippui viimeinen suoraan ja toiseksi viimeinen karsi divarin kakkosen kanssa.

Pakko heti alkuun todeta, että myönnän näkökulmani olevan toki ihan omista/ edustamani seuran silmin tarkasteltu ja siten lähinnä II ja III -divarin tulevaisuuteen keskittyvä, mutta muutama pointti kuitenkin.

Ongelma noissa uusissa sarjatasoissa tai joukkueiden jakamisessa niihin on se, että Vaahteraliiga ja I-divisioona ovat nykyisellään valtakunnallisia, ja II-divisioona sarja, jossa joukkueet on jaettu lohkoihin maantieteen, ei minkään urheilullisen mittarin perusteella. Siitä taas seuraa väistämättä se, että lohkojen tasoerot voivat olla melkoisia, ja joukkueiden menestys eri vuosina hyvin voimakkaasti “arpaonnesta” kiinni.

Menikö nyt tosiaan niin, että esimerkiksi vuosi sitten ECG:n kanssa samassa lohkossa tasapäisesti vääntänyt Sun City oli jumbosijansa arvoinen? Vai kävikö Hangolla huonompi tsägä lohkojaossa, kun päätyivät lohkoon jossa kaikki Tamperetta lukuunottamatta olivat hyvin tasaväkisiä ja pelasivat tasaisesti ristiin? Tamperekaan ei muuten millään murskanumeroilla otteluita voittanut, vaan joutui tekemään töitä pisteidensä eteen.

Oman mausteensa soppaan tuovat vielä joukkueiden (tai liiton) vuosittaiset päätökset pudottaa tai nostaa joukkueita eri sarjoihin. Esimerkkinä taannoinen Steelersin pudottaminen Vaahteraliigan kynnykseltä 2. divariin tai vaikkapa Porin sahaaminen 1. ja 2. divarin väliä. Kristallipallosta löytyy varmasti myös paljon mielenkiintoisia spekulaatioita vuoden 2013 sarjoihin.

Pointtini: jakoperusteet sarjoihin pitää olla läpinäkyvästi ja riittävän pitkällä aikavälillä tiedossa. Lisäksi sarjoihin pitäisi nousta tai niistä pudota urheilullisin perustein, esimerkiksi ylempi-/ alempi jatkosarja -tyyppisen menettelyn kautta.

Niin, ja kyllä sen II-divarin voisi nykyisessä laajuudessaankin pitää. Se on sitten joukkueiden oma asia miettiä, riittävätkö rahkeet (lue: pelaajamäärä ja talous) II-divarin läpivientiin. Tukkaan voi tulla, välillä kovastikin (Terveisiä vain Imatra Flashille ja paikalliselle aluesairaalalle vuosimallia 2000), mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. III-divariin pakottaminen olisi nykyisellään kuolinisku monelle eteenpäin pyrkivälle ja kehityskelpoiselle joukkueelle.

Kokonaan toinen juttu on I-divisioona. On jotenkin kieroa, että II-divarissa pyörii joukkueita, joiden urheilullisten perusteiden mukaan pitäisi olla sarjaporrasta ylempänä, ja samalla I-divarissa on joukkueita, joiden taso saattaisi olla hyvinkin porrasta alempana. Nykyisellään I-divari näyttää olevan sarja, jossa pari joukkuetta pyrkii tosissaan nousuun, ja loput käyvät kokeilemassa, kestääkö pyrstö tulta.

Herrasmies-sopimuksissa on se ongelma että kaikki meistä eivät ole herrasmiehiä. Tämän vuoden jenkkisääntö oli huomattavasti parempi kuin aikaisempien vuosien sääntö jossa jenkit pelasivat palloa keskenään ja suomalaiset toimivat lähinnä statisteina. Rukkaisin tuota sääntöä vielä kuitenkin siten että jos joukkueella on jenkki-QB ei muita jenkkejä saa olla kentällä tai sitten toisen jenkin on oltava linjamies. Kahden passin miehille ei oikein mitään voida, mutta ainakin perinteistä kilpavarustelua voitaisiin hillitä merkittävästi.

Sarjatasoista: Jokaisella sarjatasolla pitäisi olla 8 tai 10 joukkuetta. Niners ja Kouvola olisivat hyvin mahtuneet tämän vuoden liigaan ja uskoisin että tämän vuoden kakkosen neljän kärki olisi pystynyt pelaamaan uskottavia pelejä ykkösessä.

Itse muistelisin, että sääntö kielsi 90-luvulla toisen jenkin jos vahvistus pelasi pelinrakentajana. Täysin varma en ole, sen jälkeen on tullut aika monta tälliä päähän.

Tuo kommenttorin heittämä ehdotus on erittäin hyvä. Jos vahvistus on QB, niin vain yksi jenkki ja muuten saa olla kaksi. Ehkä tämä kannustaisi antamaan kotimaisille pelinrakentajille enemmän tilaa liigassa.

Olen täsmälleen samoilla linjoilla Kommenttorin, Solen ja EPKUn kanssa, viimemainitun kanssa jopa kahteenkin kertaan.
Mitä muuten tulee niihin “kahdenpassinkanadalaisiin”, niin mikään ei estä rajoittamasta edes yhden passin kanadalaisia. Bosman-päätös koskee käsittääkseni eurooppalaisella passilla olevia henkilöitä – ja jos joku tällaisia onnistuu haalimaan kovan työn kautta ja hyvällä urheilullisella omatunnolla, niin siitä sitten vaan. (Voimme varmaan itse kukin katsella sellaista seuraa/joukkuetta paheksuvasti nenänvartta pitkin ja tuhahdella halveksivasti.) EU-alueeltakin varmasti löytyy kovia pelimiehiä, mutta tasoero lajin alkukotiin on kuitenkin vielä merkittävä, joten en katsoisi eurooppakortin olevan ihan niin vakava tasapainoa vääristävä tekijä.

En tiedä kenen tarkoitusperiä palvelee se, että sarjatasolta toiselle siirtyminen tehdään vaikeaksi ja kalliiksi. Tietääkö joku muu? Wide Provider taisi jossain kirjoituksessaan peräänkuuluttaa Vaahteraliigan profiilin nostamista ja lajin nostamista “suurten” lajien joukkoon, ainakin medianäkyvyydeltään. Kysymys kuuluukin: mitä sillä medianäkyvyydellä saavutetaan? Lisää sponsorirahaa että voitaisiin hommata aina vain kovempia (lue: kalliimpia) jenkkejä? Mikä olisi pitkäaikaisvaikutus suomalaisen pelin tasoon? Tässäkin tapauksessa hommassa taitaa käydä, kaikesta medianäkyvyydestä huolimatta niin, että parhaat sponsoridiilit tehneet jengit hommaavat kalliit jenkit ja vievät pytyn…
Pelaajien määrään ei hypetyksellä ole niin suurta merkitystä. Pelaajien rekrytoinnista voi kysellä neuvoja vaikka ECG:n, Lahden, Hämeenlinnan ja Hangon suunnasta. Samoilla eväillä kuin noilla paikkakunnilla on nautittu luulisi muidenkin jengien saavan lisää ryhmää.

Nyt kun tuli mieleen, niin taisipa Wide Provider muuten siinä samaisessa mainitsemassani kirjoituksessaan jakaa Suomen jefu-pelaajat kahteen kastiin; urheilijat ja harrastajat. Sain kuvan, että varsinkin kakkosessa vaan harrastellaan eikä urheilla ollenkaan, ykkösessä alkaa jo olla yritystä, mutta että ainoat urheilujoukkueet ovat liigassa. Nice attitude, dude!
Jos tuollainen ajattelu on levinnyt laajemmallekin, niin ei taida mennä kauaakaan kunnes Suomeen syntyy uusi harrastelajiliitto…

Tästähän on syntymässä kaikkiaan ihan mielenkiintoinen keskustelu. Anteeksi ja hyvää yötä.

Hieno vaihtoehtoinen todellisuus miten sarjataulukot olis menneet. Myös muutaman päivän ajan ollu gridiron sivuston parasta antia tulla katsomaan teidän keskusteluja.

Itellä kokemusta Crocojen ja Vikings muutamasta vieraspelistä ja monista kotipeleistä viimeiseltä kahdelta vuodelta. En siis ole kokenut seuraaja mutta ihan maallikkonakin ihmettelin miten suuri ero voi ykkös ja kakkos divarin siirymisessä olla verrattuna liigaan siirtymiseen. Suurin vaikute taitaa siis olla näistä kommenteistakin lukien liigan ja ykkös divarin identtinen usa pelaajien sääntö.

Asiallista kommentointia ja hyviä näkemyksiä paljon. Mielestäni isoin ongelma on ykkösen rooli nykyisellään. Sarja johon joutuu jos ei liigassa pärjää tai ei ole “kriteereitä”. Nousu ykköseen ei kiinnosta eikä sinne haluta kun sarjana on niin tynkä ja kallis. Sepon kommentit jenkkien vaikutuksesta pelipaikkojen syömisestä suomalaisilta on täysin totta ja nakertaa pikku hiljaa kokemuspohjaa suomalaisilta. EU pelaajia vastaan ei ole mitään, sillä näin lain mukaan on toimittava eikä herrasmiessopimuksilla toisin voida toimia.

Liigaan ei saada uskottavuutta ilman kotimaisia tähtiä. Kotimaisia tähtiä ei saada jos ei heille saada peliaikaa. Kotimaisia tähtiä kehittyy vain pitkän työn tuloksena kaikkien niiden toimesta jotka mahdollistavat nuorten siirtymisen koulusarjoihin jenkkeihin ja sitä kautta jopa ammattikenttiä kolkuttamaan. Mutta tätä ei saavuteta sillä että haetaan joukkueelle rahalla voittajajoukkuetta. Sillä ei ole kestävää pohjaa. Tämän tien tulos näkyy jo maajoukkueessa kaikilla taitopaikoilla. Erityisesti pelinrakentajapuolella on hyvin ohkaista kansainvälinen taso euroopan mittakaavalla katsottuna. Ei riitä että liigassa seisoo varapelinrakentajana kentän reunalla kausia kun pitäisi olla johtamassa orkesteria kentällä. Vain harvalla on kotimainen pelinrakentaja käytössään ja niillä ei saada aikaiseksi leveää ryhmää maajoukkueelle.

Ykkösestä on ehdottomasti poistettava jenkkit tai minimoitava se korkeintaan 0,5 / joukkue vanhushoitajien määrävaatimusten tyyliin (Voidaan pyöristää tasalukuun ylöspäin). Joukkueen on ehdottomasti kyettävä nousemaan liigaan kotimaisin voimin. Muutoin ei ole urheilullista pohjaa pysyä liigassa ameriikan vahvistuksin tuettuna. Ykkösen tulisi olla jopa kaksi kertaa laajempi kuin liiga, eli kahdessa alueellisessa lohkossa. Ykkösen voittaminen tulee olla vaikeaa ja kova urheilullinen suoritus. Nyt riittää että ostat hyvät jenkit ja löydät muutaman luomupelaajan tontille, niin homma on siinä. Sitten käykin kylmät liigassa ja tiputtaudutaan alas kakkoseen. Ykkösen voitto tulee aina johtaa liigaan ja liigasta tippuu aina heikoin lenkki alas. Liigasta ei koskaan tiputeta kakkoseen ketään mistään syystä, vaan aina sarjatasoa alaspäin. Näin ei sotketa kakkosen dynamiikkaa kehittyvien joukkueiden sarjana.

Kakkosen tulee olla myöskin hyvin laaja kilpailusarja kahdessa tai useammassa lohkossa. Nykyinen laaja kolmilohkoinen sarja on ollut mielenkiintoinen vaikkakin lokojen välisiä taso-eroja ei sitten ole kyennyt arvioimaan. Kakkosen rooli junnupelaajien aikuisten sarjojen aloituspaikkana tulisi korostaa. Siksi seurojen välisiä siirtosääntöjä junnujen pelaamiselle eri seuroissa junnu ja miesten sarjojen aikan saman kauden aikan tulisi tarkentaa siten ettei esteitä ole. Monelle A/B junnulle kauden täydentäminen 2/3-Divarin joukkueissa olisi vain erittäin hyvää kokemusta tulevaa liigauraa varten.

Mutta tässä pitäisi tehdä rohkeita päätöksiä eikä niistä kaikki tule mielissään olemaan. Aloittaisin ykkösen laajentamisella. En olisi huolissani isonumeroisista tappioista – ne kuuluvat urheiluun eikä niiden aina tarvitsekkaan opettaa ketään. Tietääpähän vain että tasoeroa on liikaa tällä kertaa. Silti ykkönen laajaksi ja kakkonen saa hieman kärsiä aluksi kun joukkueita nousee tuonne. Kakkonen tulee tiivistymään ja sitä kautta kulutaso nousee kun matka-otteluiden pituuden kasvavat alueellisista jopa koko maan kattaviin matkoihin. Mutta mielummin maksan bussimatkaa matsiin kuin UrhoTV:stä “näkyvyysmaksua”, josta kakkosen seurana en saa yhtikäs mitään.

Mutta tämähän oli aika matka ja fiktiota. Toivon että tähän suuntaan mentäisiin jossakin määrin. Ekalla!