Aikamatkaajien sarjajärjestelmä

Wide Provider 11.9.2012 16:37 21 kommenttia

Gridironin kommenteissa on pohdittu silloin tällöin SAJL:n sarjatasoja. Miltä tämä kausi olisi näyttänyt vaihtoehtoisessa todellisuudessa?

Tehdään pieni ajatusleikki ja matkustetaan tämän kesän sarjataulukoiden kanssa viime tammikuuhun, jolloin sarjapaikat jaettiin. Otetaan samalla mukaan sellainen “Iso-kynä”, jolla saadaan kirjoitettua kaikki strategiat ja aiemmat päätökset uusiksi. Tästä eteen päin seikkailemme siis erilaisessa vaihtoehtoisesssa todellisuudessa, jossa meillä on etukäteen tieto tapahtuneesta, eikä monivuotisille strategioille ole tarvetta…

Seitsemän joukkueen Vaahteraliiga

Vaahteraliiga 2012 pelattiin seitsemän joukkueen voimin. Turku Trojans ei saanut liigalisenssiä, sillä sen urheilullinen taso arveltiin liian heikoksi. Sarjataulukon häntäpäähän jäi Oulu Northern Lights, joka pelasi alkukauden mainiosti, kunnes Aappo Saloranta loukaantui ja pelinrakentajaongelmat alkoivat. Näitä seikkoja tammikuussa käytetty kristallipallo ei ilmeisesti kuitenkaan paljastanut (tai jos paljasti, niin sitten Northern Lighs hankki eri ulkomaalaisvahvistukset ja pelasi sarjassa tasaväkisesti koko kauden.)

Helsinki Roosters
Helsinki Wolverines
Seinäjoki Crocodiles
Porvoo Butchers
Jyväskylä Jaguaarit
Vantaa TAFT
Oulu Northern Lights

Ykkösdivisioona kuudella joukkueella

Helsinki East City Giants ei saanut sarjapaikkaa ykkösdivisioonaan. Sen sijaa ilman taivaspaikkaa Vaahteraliigassa jäänyt Turku Trojans pelasi vuoden 2012 ykkösdivisioonassa. Sipoo Bulldogsille kausi oli raskas, mutta se taisteli varsinkin alkukaudesta hyvin mainioiden ulkomaalaisvahvistustensa tukemana. Kuitenkin Gridironin kommenttiketjuissa spekuloitiin paljon kuuluuko Sipoo ykkösdivisioonaan vai ei.

Turku Trojans
Helsinki 69ers
Kouvola Indians
Pori Bears
Nokia Ghosthunters
Sipoo Buldlogs

Uusi Kakkosdivisioona seitsemällä joukkueella

Kristallipalloon katsomalla liittohallitus tiesi, että nyt on olemassa tarve uudelle sarjaportaalle. Uuteen kakkosdivisioonaan valikoitui Helsinki East City Giants, Hyvinkää Falcons, Tampere Saints, Kuopio Steelers, Vaasa Vikings, Mikkeli Bouncers ja Helsinki Wolverines II. Sama kristallipallo kertoi myös, että Lappeenrannan nuorennusleikkaus on niin raju, ettei sitä kannata ottaa mukaan tälle uudelle sarjatasolle, sekä sen että toisin kuin aikaisempana vuonna, Saints ja Bouncers ovat selvästi vahvempia kuin esimerkiksi Pirates ja Wolves.

Helsinki East City Giants
Hyvinkää Falcons
Tampere Saints
Kuopio Steelers
Vaasa Vikings
Mikkeli Bouncers
Helsinki Wolverines II

Uusi kolmosdivisioona

Kolmosdivisioonan kohdalla mietittiin pitkään tulisiko sarja pelata 11 vs. 11-, 9 vs. 9-, vai 7 vs. 7- säännöillä. Lopulta päädyttiin 11 vs. 11 sääntöihin. Joukkueet jaettiin matkakulujen kohtuullistamisen vuoksi maantieteellisten sijaintiensa perusteella Länsi- ja Itä-lohkoon.

Salo Scorpions
Hämeenlinna Huskies
Raisio Oakmen
Hanko Sun City

Lappeenranta Rajaritarit
Jyväskylä Pirates
Päijät-Häme Panthers
Joensuu Wolves

Uusi nelosdivisioona

Nelosdivari pelattiin turnausmuotoisena niiden joukkueiden kesken, jotka eivät pystyneet saamaan tarpeeksi miehiä 11 vs. 11 -sarjoihin, tai katsoivat muuten sarjatason heille parhaiten sopivaksi. Sarjassa pelasivat Kiuruvesi sekä Roostersin, Nokian ja Oulun kakkosjoukkueet.

Paluu todellisuuteen…

Kuten yllä olevasta aikamatkasta kävi ilmi, tapahtui kausien 2011 ja 2012 välissä sekä aikana varsin monta vaikeasti ennustettavissa ollutta asiaa. Vaikka reagointi olisi vuosittain mahdollista ja uudesta sarjatasojaosta olisi viime tammikuussa päätetty, olisivat joukkueet jakautuneet kriteerien ja aikaisempien kausien urheilullisen menestyksen perusteella sarjoihin eri tavalla, eikä suurilta tasoeroilta sarjan kärki- ja tyvipään välillä olisi silloinkaan vältytty. Aikamatkoja ja kristallipalloja ei siis ole käytettävissä ja seurojen/liiton on tehtävä päätökset sen hetkisen tiedon ja parhaan harkintansa mukaisesti.

Alemmat- ja ylemmät loppusarjat saattaisivat tarjota tasaisempia otteluita kauden loppua kohti, mutta niistäkin on huonoja kokemuksia. Lisäksi ottelupäivät olisi saatava soviteltua niin, että joukkuiden loppukauden pelipäivät ovat samat siitä huolimatta, pelaavatko ne alemmassa vai ylemmässä loppusarjassa. Sekään ei ole aivan yksinkertaista.

Toteutuneet sarjataulukot kädessä on siis suhteellisen helppo piirrellä, miten joukkueet olisi kannattanut jakaa, mutta ilman kristallipalloja homma on hankalampaa. Lajin kasvaessa, kokemuksen ja tiedon karttuessa sekä uusia ideoita kehiin heittämällä (kuten Gridironin kommenttiketjuissa on tehty) laji ja sen sarjatasotkin varmasti kehittyvät. Toivottavasti tämä kirjoitus herätti ajatuksia ja valoitti joillekin ääneen pohtijoille hieman sitä, että: “Mikä siinä voi olla niin vaikeaa?”

Kommentoi

  • Lupaan, että tämä on viimeinen kommenttini tästä aiheesta, mutta kommentoin, kun minulta asiaa kysyttiin (“Mikä siinä voi olla niin vaikeaa” -kysymys on lainaus minun kommentistani). Saatan toistaa itseäni, mutta kommentoin silti ;)

    Ainoa ongelma minusta (penkkiurheilijana) on, etten tiedä kauden päättyessä, missä suosikkijoukkueeni (tässä tapauksessa Trojans) pelaa seuraavalla kaudella. Se on niin suuri ongelma, että sen ratkaisemiseksi on syytä käyttää paljon resursseja.

    Epätasaisia otteluita tulee aina olemaan joka sarjatasolla. Siitä todisteena on jääkiekon SM-liiga.

  • Hyvä juttu ja herätti ajatuksia.
    Alla yksi niistä
    Kristallipallolla tai ilman, niin ensi vuoden II-divarin reaalitodellisuuden optioista pitäisi poistaa mahdollisuus 6 ottelun runkosarjaan.

  • Juuri tänään ilmaisin treeneissä kannatukseni sille, että II divari jaettaisiin kahteen osaan menestyksen perusteella, aivan kuten rinnakkaistodellisuudessa oli tapahtunut. Nyt kakkosessa on todella eri tasoisia jengejä, mutta harppaus ykköseen on todella kova taloudellisesti, urheilullisesti ja kilpasarjan vaatimusten suhteen. Väliporras matkalla harrasteporukasta ykköseen olisi tervetullut.

  • Itse en ole koskaan ymmärtänyt miksi sarjojen pitää olla mahdollisen pieniä, ehkä paremmin tietävät kertovat.. Huono idea ei ole että sarja on jaettu menestyksen mukaan, mutta henkilökohtaisesti olen aina pitänyt hienona että esim. 2. divarissa on niinkin monta joukkuetta kuin on. Siinä on enemmän mielenkiintoa. Ykkös divariin mahtuis useampikin joukkue, mutta joka kerta kuulen rahan olevan este. Kysymykseni onkin. Kenen kuuluu väistää? Kovien joukkueiden mentävä ylöspäin, vai tehdäänkö vieläkin alempia sarjoja jotta kenenkään ei tarvitse nousta? kiitos :)

  • Olen kyllä samaa mieltä, että nykymuotoinen II-D on mielenkiintoinen seurata, mutta hainkin sitä vaatimusero kakkosen ja ykkösen välillä on aika suuri. Ehkä liian suuri. Suurinpana mörkönä jenkkien aiheuttama taloudellinen rasite seuralle. Ei se laske kenenkään tasoa jos laitettaisiin portaisiin yksi askelma lisää, että ne eivät olisi liian jyrkät.

  • Mahdollisimman laaja sarjahan on tosiaan vain positiivinen juttu mutta omasta mielestäni vain silloin kun joukkueet ovat suhteellisen tasaiset. Se että on paljon joukkueita ei pelkästään lisää mielenkiintoa.

    Tällä hetkellä tilanne on vain aika paha kun Hyvinkään kaltainen joukkue pelaa joutuu pelaamaan aivan vasta perustettua joukkuetta vastaan…tai sitten toisinpäin eli vasta perustettu joukkue joutuu pelaamaan Hyvinkäätä vastaan. 80-0 tappion en usko opettavan paljoa muutakuin sen että joukkueet pelaavat väärillä sarjatasoilla.

    Parasta itse tässä kuitenkin näen sen että nyt on suhteellisen hyvä foorumi missä asioista voi keskustella avoimesti. Muistetaan kuitenkin että liittokokoukset ovat se foorumi missä asioista keskustellaan virallisesti ja niistä myös tehdään päätöksiä. Toivonkin että ei mahdollisimman moni
    vaan KAIKKI II divisioonan joukkueista osallistuu näihin ja ilmaisevat kantansa.

  • I-div. ensi vuonna 8 joukkuetta jotka pelaavat alkusarjan toisiaan vastaan. Jatkosarja 4 parasta pelaa Div. voitosta 4 viimeistä karsinta II-div. pelejä tulee siis runkosarja 7+3=10. Lisäksi Voittaja ja viimeinen pelaavat karsintapelit. (Vaahtera ja II-div.). Jos jenkit saa temmeltää jatkossa I-div. niin pääsääntöisesti sitten ne 4 parasta joukkuetta ovat jenkkipitoisia. Tuleepahan sitten kovia pelejä loppusarjassa 4:lle parhaalle. (kynnys mennä Vaahteraankin alenee). 4-alempaa mittaavat sitten tasonsa ja karsintapelit tuovat sitten oman mausteensa… II-div. onkin sitten eri juttu. Kompppaan edellistä kommentoijaa että KAIKKI II-div. joukkueet osallistuisivat liittokokoukseen jotta sarjajärjestelmästä tulee mahdollisimman hyvä ja joukkueita kehittävä.

  • Yritin kyllä, mutta en voi olla kastamatta omaakin lusikkaani tähän keitokseen.
    Tuossa aiemmin on tullut esille että I-D on taloudellisesti haasteellinen – ensisijaisesti siksi, että pärjätäkseen on sijoitettava jenkkeihin. Oletettavaa on, että mitä kalliimmat (kovemmat) vahvistukset pystyy hankkimaan, sitä paremmin sarjassa pärjää. Ja sitten voivotellaan eri foorumeissa lähes kilpalauluna ykkösen ja kakkosen tasoeroa… Eikös olisi järkevintä perustaa divisioonatason pelaaminen puhtaaasti kotimaisiin voimiin?? Kassa ei välttämättä olisikaan se voimavara jolla I-divisioonassa menestytään, vaan se, miten pitkäjänteinen seuroissa tehty työ kantaa hedelmää? Jos kassaa vaativat vahvistukset puretaan pois, niin I-divisioonaa voidaan hyvinkin laajentaa parilla-kolmellakin joukkueella. Tällöin kummassakin divisioonassa nähdyt rökäletappiotkin luultavasti tasoittuvat. Uusien joukkueiden kasvupaikan pitäisi ilman muuta olla II-divisioona, tai jopa III-divisioona jos pelaajamäärä ei riitä. Ykköseen nousun pitäisi tapahtua puhtaasti urheilullisin perustein, täydennettynä kenties nykyistä hieman lievemmillä vaatimuksilla seuran muusta toiminnasta.

    Niinpä niin…Nyt joku pohtii tietysti millaiseksi muodostuu nousun jyrkkyys I-D:stä liigaan . Sekin on loivennettavissa kokolailla samoilla lääkkeillä. Liigassakin voi vähentää ison veden takaa hankittavia vahvistuksia, vaikkapa samalle tasolle kuin joskus 80/90-luvuilla. Ei pelillinen taso siitä romahtaisi, vaikkakin jonkinlainen notkahdus olisikin odotettavissa – vai olisiko sittenkään?
    Kiteytyksenä vielä: Tavoitteena pitäisi siis olla eri sarjatasojen joukkuemäärien tasaaminen ja löytää joukkueille oikeat paikkansa, kunkin seuran kassan vahvuudesta riippumatta. Ei ihan helppoa, mutta jos tahtoa on, niin mikään ei ole mahdotonta.

  • Jaska on aika oikeassa tuossa asiassa.

  • Pakko kai itsekin taas kommentoida… Olen samaa mieltä Jaskan kanssa, jenkkivahvistusten määrää pienemmäksi. Divareista vahvistukset pois ja vaahterassa yksi tai max kaksi, jotka eivät ole yhtäaikaa kentällä.

    Aikaisemmissa viesteissä otettiin tasoeroja esiin usein II-divarin kautta. Haluaisin muistuttaa, että jokaisella sarjatasolla oli noita 80-0 pelejä, myös vaahterassa. Vahvistusten vähentämisen myötä tasoerotkin pikkuhiljaa pienenevät ja ehkä saamme saman kierron aikaan kuin 90-luvulla. Silloin vaahterasta tippui viimeinen suoraan ja toiseksi viimeinen karsi divarin kakkosen kanssa.

  • Pakko heti alkuun todeta, että myönnän näkökulmani olevan toki ihan omista/ edustamani seuran silmin tarkasteltu ja siten lähinnä II ja III -divarin tulevaisuuteen keskittyvä, mutta muutama pointti kuitenkin.

    Ongelma noissa uusissa sarjatasoissa tai joukkueiden jakamisessa niihin on se, että Vaahteraliiga ja I-divisioona ovat nykyisellään valtakunnallisia, ja II-divisioona sarja, jossa joukkueet on jaettu lohkoihin maantieteen, ei minkään urheilullisen mittarin perusteella. Siitä taas seuraa väistämättä se, että lohkojen tasoerot voivat olla melkoisia, ja joukkueiden menestys eri vuosina hyvin voimakkaasti “arpaonnesta” kiinni.

    Menikö nyt tosiaan niin, että esimerkiksi vuosi sitten ECG:n kanssa samassa lohkossa tasapäisesti vääntänyt Sun City oli jumbosijansa arvoinen? Vai kävikö Hangolla huonompi tsägä lohkojaossa, kun päätyivät lohkoon jossa kaikki Tamperetta lukuunottamatta olivat hyvin tasaväkisiä ja pelasivat tasaisesti ristiin? Tamperekaan ei muuten millään murskanumeroilla otteluita voittanut, vaan joutui tekemään töitä pisteidensä eteen.

    Oman mausteensa soppaan tuovat vielä joukkueiden (tai liiton) vuosittaiset päätökset pudottaa tai nostaa joukkueita eri sarjoihin. Esimerkkinä taannoinen Steelersin pudottaminen Vaahteraliigan kynnykseltä 2. divariin tai vaikkapa Porin sahaaminen 1. ja 2. divarin väliä. Kristallipallosta löytyy varmasti myös paljon mielenkiintoisia spekulaatioita vuoden 2013 sarjoihin.

    Pointtini: jakoperusteet sarjoihin pitää olla läpinäkyvästi ja riittävän pitkällä aikavälillä tiedossa. Lisäksi sarjoihin pitäisi nousta tai niistä pudota urheilullisin perustein, esimerkiksi ylempi-/ alempi jatkosarja -tyyppisen menettelyn kautta.

    Niin, ja kyllä sen II-divarin voisi nykyisessä laajuudessaankin pitää. Se on sitten joukkueiden oma asia miettiä, riittävätkö rahkeet (lue: pelaajamäärä ja talous) II-divarin läpivientiin. Tukkaan voi tulla, välillä kovastikin (Terveisiä vain Imatra Flashille ja paikalliselle aluesairaalalle vuosimallia 2000), mutta jostain on lähdettävä liikkeelle. III-divariin pakottaminen olisi nykyisellään kuolinisku monelle eteenpäin pyrkivälle ja kehityskelpoiselle joukkueelle.

    Kokonaan toinen juttu on I-divisioona. On jotenkin kieroa, että II-divarissa pyörii joukkueita, joiden urheilullisten perusteiden mukaan pitäisi olla sarjaporrasta ylempänä, ja samalla I-divarissa on joukkueita, joiden taso saattaisi olla hyvinkin porrasta alempana. Nykyisellään I-divari näyttää olevan sarja, jossa pari joukkuetta pyrkii tosissaan nousuun, ja loput käyvät kokeilemassa, kestääkö pyrstö tulta.

  • Hyviä pointteja tullut. Omia ajatuksia:

    Jenkkejä voidaan rajoittaa, mutta entäs kahden passin miehet ja europelaajat? Ymmärtääkseni on vaikea rajoittaa, vaikka haluttaisiinkin.

    Jos meillä olisi todella kirjoituksen mukainen sarjajärjestelmä, pitäisi liikkuminen alasarjojen välillä olla joustavaa. Jos pääsisi vaikka kakkosessa välieriin, pitäisi pystyä hyvin perustein nousemaan ykköseen seuraavaksi kaudeksi sopivan tilaisuuden tullen. Perusteita voisivat olla esim. kehittynyt toiminta tai hyvät kotimaiset vahvistukset tjsp, joiden tiedetään parantavan joukkueen iskukykyä kesäksi.

    Tärkeimpänä asiana mun näkökulmasta on se, että joka joukkueella olisi mahdollista ilmoittautua sellaiseen sarjaan, jossa pelaa muita oletettavasti samantasoisia tiimejä. Isot tasoerot sarjojen sisällä ei palvele ketään.

  • Itse kun tarkastelen lajia ja lajin kehitystä (omasta muistista) nimenomaan jenkki kysymyksen kannalta minulle on jäänyt sellainen kuva 90-luvulta ja ehkä vielä 2000-luvun alusta että jenkkejä pääosin käytettiin vain yhdellä peli paikalla.

    Ennen esim. jenkki RB pelasi pelkästään runningbackiä eikä sitten mitään muuta. Sääntönä vielä vissiin oli että joka joukkueessa sai olla vain tuo 2 jenkkiä. Yleensä se olikin konfiguraatio jenkki RB ja QB.
    Silloin 22 aloittavasta pelaajasta (11 H/11 P) korvattiin 2 suomalaista jenkki pelaajan turvin. Kentälle jäi vielä 20 aloittavaa suomalaista pelaajaa. Sitten kun siirryttiin 3 jenkin formaattiin alkoi moni joukkue hankkia ns. yleismiehiä jotka sitten tahkosivat molempiin suuntiin eri pelipaikoilla. Yhtäkkiä 22 aloittavasta pelaajasta olikin suomalaisia enää 16 (8 H/ 8 P) eli periaatteessa oli vain 3 jenkkiä mutta käytännössä he korvasivat 6 suomalaisen pelipaikan.

    Juuri päättyneellä kaudella sääntöähän rukattiin uudelleen eli rosterissa saa olla 3 mutta kentällä samaan aikaan 2. Tämä vähensi jenkkien vaikutusta peliin joissain otteluissa joissain joukkueiden kesken. Mutta toiset joukkueet kiersivät säännön hankkimalla USA/Canadan passin lisäksi jonkin euromaan passin omaavan pelaajan joka oli sitten käytännössä = Jenkki.

    Oliko se nyt niin että Bosman päätöksen myötä ei periaatteessa saa rajoittaa eurooppalaisen työvoiman liikkumista? Yksi vaihtoehto voisi olla ns. “herramies sopimus” missä liiga joukkueet lupaavat olla käyttämättä kahden passin miehiä.

  • Herrasmies-sopimuksissa on se ongelma että kaikki meistä eivät ole herrasmiehiä. Tämän vuoden jenkkisääntö oli huomattavasti parempi kuin aikaisempien vuosien sääntö jossa jenkit pelasivat palloa keskenään ja suomalaiset toimivat lähinnä statisteina. Rukkaisin tuota sääntöä vielä kuitenkin siten että jos joukkueella on jenkki-QB ei muita jenkkejä saa olla kentällä tai sitten toisen jenkin on oltava linjamies. Kahden passin miehille ei oikein mitään voida, mutta ainakin perinteistä kilpavarustelua voitaisiin hillitä merkittävästi.

    Sarjatasoista: Jokaisella sarjatasolla pitäisi olla 8 tai 10 joukkuetta. Niners ja Kouvola olisivat hyvin mahtuneet tämän vuoden liigaan ja uskoisin että tämän vuoden kakkosen neljän kärki olisi pystynyt pelaamaan uskottavia pelejä ykkösessä.

  • Tässä vielä kontrastiksi 2010-2013 sarjajärjestelmän raamit:
    http://www.sajl.fi/@Bin/640340/Sarjaj%C3%A4rjestelm%C3%A4_Miesten_2010_2013.pdf

  • Itse muistelisin, että sääntö kielsi 90-luvulla toisen jenkin jos vahvistus pelasi pelinrakentajana. Täysin varma en ole, sen jälkeen on tullut aika monta tälliä päähän.

    Tuo kommenttorin heittämä ehdotus on erittäin hyvä. Jos vahvistus on QB, niin vain yksi jenkki ja muuten saa olla kaksi. Ehkä tämä kannustaisi antamaan kotimaisille pelinrakentajille enemmän tilaa liigassa.

  • Ja sitten aletaan tuomaan maahan jenkki running backeja, jotka osaa heittää palloa hyvin… Tai miksei palloa hyvin heittäviä rissuja, niitähän tänne on jo ainaki pari kappaletta tuotu.

  • Olen täsmälleen samoilla linjoilla Kommenttorin, Solen ja EPKUn kanssa, viimemainitun kanssa jopa kahteenkin kertaan.
    Mitä muuten tulee niihin “kahdenpassinkanadalaisiin”, niin mikään ei estä rajoittamasta edes yhden passin kanadalaisia. Bosman-päätös koskee käsittääkseni eurooppalaisella passilla olevia henkilöitä – ja jos joku tällaisia onnistuu haalimaan kovan työn kautta ja hyvällä urheilullisella omatunnolla, niin siitä sitten vaan. (Voimme varmaan itse kukin katsella sellaista seuraa/joukkuetta paheksuvasti nenänvartta pitkin ja tuhahdella halveksivasti.) EU-alueeltakin varmasti löytyy kovia pelimiehiä, mutta tasoero lajin alkukotiin on kuitenkin vielä merkittävä, joten en katsoisi eurooppakortin olevan ihan niin vakava tasapainoa vääristävä tekijä.

    En tiedä kenen tarkoitusperiä palvelee se, että sarjatasolta toiselle siirtyminen tehdään vaikeaksi ja kalliiksi. Tietääkö joku muu? Wide Provider taisi jossain kirjoituksessaan peräänkuuluttaa Vaahteraliigan profiilin nostamista ja lajin nostamista “suurten” lajien joukkoon, ainakin medianäkyvyydeltään. Kysymys kuuluukin: mitä sillä medianäkyvyydellä saavutetaan? Lisää sponsorirahaa että voitaisiin hommata aina vain kovempia (lue: kalliimpia) jenkkejä? Mikä olisi pitkäaikaisvaikutus suomalaisen pelin tasoon? Tässäkin tapauksessa hommassa taitaa käydä, kaikesta medianäkyvyydestä huolimatta niin, että parhaat sponsoridiilit tehneet jengit hommaavat kalliit jenkit ja vievät pytyn…
    Pelaajien määrään ei hypetyksellä ole niin suurta merkitystä. Pelaajien rekrytoinnista voi kysellä neuvoja vaikka ECG:n, Lahden, Hämeenlinnan ja Hangon suunnasta. Samoilla eväillä kuin noilla paikkakunnilla on nautittu luulisi muidenkin jengien saavan lisää ryhmää.

    Nyt kun tuli mieleen, niin taisipa Wide Provider muuten siinä samaisessa mainitsemassani kirjoituksessaan jakaa Suomen jefu-pelaajat kahteen kastiin; urheilijat ja harrastajat. Sain kuvan, että varsinkin kakkosessa vaan harrastellaan eikä urheilla ollenkaan, ykkösessä alkaa jo olla yritystä, mutta että ainoat urheilujoukkueet ovat liigassa. Nice attitude, dude!
    Jos tuollainen ajattelu on levinnyt laajemmallekin, niin ei taida mennä kauaakaan kunnes Suomeen syntyy uusi harrastelajiliitto…

    Tästähän on syntymässä kaikkiaan ihan mielenkiintoinen keskustelu. Anteeksi ja hyvää yötä.

  • Tässä (tai viime tekstissä) en ottanut lainkaan kantaa ulkomaalaispelaajien määrään. Yhtälailla jätin esim. liiga- ja divisioonakriteerit hyvin pitkälti huomioimatta, ja matkasin viime tammikuuhun vain toteutuneet sarjataulukot mukanani. Mielikuvitukseni ja kirjoitustaitoni ei riitä spekuloimaan miten minkäkin joukkueen pelaajahankintoihin ja pelimenestykseen olisi vaikuttanut tiukemmat rajoitukset ulkomaalaishankintojen suhteen.

    Jos oma suhtautumiseni ulkomaalaisten määrään joukkueissa/kentällä kiinnostaa jotakuta, niin olen asiasta varsin samaa mieltä Seppo Evwarayen kanssa.

    Jaska kirjoitti:

    “Kysymys kuuluukin: mitä sillä medianäkyvyydellä saavutetaan? Lisää sponsorirahaa että voitaisiin hommata aina vain kovempia (lue: kalliimpia) jenkkejä? Mikä olisi pitkäaikaisvaikutus suomalaisen pelin tasoon? ”

    Uskoisin kyllä medianäkyvyydellä saavutetaan hieman muutakin kuin sponsorirahoja, kuten uusia harrastajia ja katsojia. Myös niistä sponsorirahoista olisi varmasti apua, niin liitolle kuin seuroille, moneen muuhinkin rahareikään, kuin ulkomaalaispelaajiin. Uskoisin siis em. vaikutuksen olevan erittäin positiivinen pitkällä tähtäimellä suomalaisen pelin tasoon.

    Jaska kirjoitti:

    “Sain kuvan, että varsinkin kakkosessa vaan harrastellaan eikä urheilla ollenkaan, ykkösessä alkaa jo olla yritystä, mutta että ainoat urheilujoukkueet ovat liigassa. Nice attitude, dude!”

    Tähän en oikein muuta osaa sanoa, kuin että aivan sellaista kuvaa ei ollut tarkoitus antaa. Yksilöt jaoin kyllä harrastelijoihin ja urheilijoihin. (Tosin sillä liennytyksellä, että monesti sama pelaaja saattaa olla yhtenä vuonna urheilija, seuraavana harrastelija ja kohta taas urheilija.) Kiitos joka tapauksessa palautteesta. Painan sen sydämeeni.

  • Hieno vaihtoehtoinen todellisuus miten sarjataulukot olis menneet. Myös muutaman päivän ajan ollu gridiron sivuston parasta antia tulla katsomaan teidän keskusteluja.

    Itellä kokemusta Crocojen ja Vikings muutamasta vieraspelistä ja monista kotipeleistä viimeiseltä kahdelta vuodelta. En siis ole kokenut seuraaja mutta ihan maallikkonakin ihmettelin miten suuri ero voi ykkös ja kakkos divarin siirymisessä olla verrattuna liigaan siirtymiseen. Suurin vaikute taitaa siis olla näistä kommenteistakin lukien liigan ja ykkös divarin identtinen usa pelaajien sääntö.

  • Asiallista kommentointia ja hyviä näkemyksiä paljon. Mielestäni isoin ongelma on ykkösen rooli nykyisellään. Sarja johon joutuu jos ei liigassa pärjää tai ei ole “kriteereitä”. Nousu ykköseen ei kiinnosta eikä sinne haluta kun sarjana on niin tynkä ja kallis. Sepon kommentit jenkkien vaikutuksesta pelipaikkojen syömisestä suomalaisilta on täysin totta ja nakertaa pikku hiljaa kokemuspohjaa suomalaisilta. EU pelaajia vastaan ei ole mitään, sillä näin lain mukaan on toimittava eikä herrasmiessopimuksilla toisin voida toimia.

    Liigaan ei saada uskottavuutta ilman kotimaisia tähtiä. Kotimaisia tähtiä ei saada jos ei heille saada peliaikaa. Kotimaisia tähtiä kehittyy vain pitkän työn tuloksena kaikkien niiden toimesta jotka mahdollistavat nuorten siirtymisen koulusarjoihin jenkkeihin ja sitä kautta jopa ammattikenttiä kolkuttamaan. Mutta tätä ei saavuteta sillä että haetaan joukkueelle rahalla voittajajoukkuetta. Sillä ei ole kestävää pohjaa. Tämän tien tulos näkyy jo maajoukkueessa kaikilla taitopaikoilla. Erityisesti pelinrakentajapuolella on hyvin ohkaista kansainvälinen taso euroopan mittakaavalla katsottuna. Ei riitä että liigassa seisoo varapelinrakentajana kentän reunalla kausia kun pitäisi olla johtamassa orkesteria kentällä. Vain harvalla on kotimainen pelinrakentaja käytössään ja niillä ei saada aikaiseksi leveää ryhmää maajoukkueelle.

    Ykkösestä on ehdottomasti poistettava jenkkit tai minimoitava se korkeintaan 0,5 / joukkue vanhushoitajien määrävaatimusten tyyliin (Voidaan pyöristää tasalukuun ylöspäin). Joukkueen on ehdottomasti kyettävä nousemaan liigaan kotimaisin voimin. Muutoin ei ole urheilullista pohjaa pysyä liigassa ameriikan vahvistuksin tuettuna. Ykkösen tulisi olla jopa kaksi kertaa laajempi kuin liiga, eli kahdessa alueellisessa lohkossa. Ykkösen voittaminen tulee olla vaikeaa ja kova urheilullinen suoritus. Nyt riittää että ostat hyvät jenkit ja löydät muutaman luomupelaajan tontille, niin homma on siinä. Sitten käykin kylmät liigassa ja tiputtaudutaan alas kakkoseen. Ykkösen voitto tulee aina johtaa liigaan ja liigasta tippuu aina heikoin lenkki alas. Liigasta ei koskaan tiputeta kakkoseen ketään mistään syystä, vaan aina sarjatasoa alaspäin. Näin ei sotketa kakkosen dynamiikkaa kehittyvien joukkueiden sarjana.

    Kakkosen tulee olla myöskin hyvin laaja kilpailusarja kahdessa tai useammassa lohkossa. Nykyinen laaja kolmilohkoinen sarja on ollut mielenkiintoinen vaikkakin lokojen välisiä taso-eroja ei sitten ole kyennyt arvioimaan. Kakkosen rooli junnupelaajien aikuisten sarjojen aloituspaikkana tulisi korostaa. Siksi seurojen välisiä siirtosääntöjä junnujen pelaamiselle eri seuroissa junnu ja miesten sarjojen aikan saman kauden aikan tulisi tarkentaa siten ettei esteitä ole. Monelle A/B junnulle kauden täydentäminen 2/3-Divarin joukkueissa olisi vain erittäin hyvää kokemusta tulevaa liigauraa varten.

    Mutta tässä pitäisi tehdä rohkeita päätöksiä eikä niistä kaikki tule mielissään olemaan. Aloittaisin ykkösen laajentamisella. En olisi huolissani isonumeroisista tappioista – ne kuuluvat urheiluun eikä niiden aina tarvitsekkaan opettaa ketään. Tietääpähän vain että tasoeroa on liikaa tällä kertaa. Silti ykkönen laajaksi ja kakkonen saa hieman kärsiä aluksi kun joukkueita nousee tuonne. Kakkonen tulee tiivistymään ja sitä kautta kulutaso nousee kun matka-otteluiden pituuden kasvavat alueellisista jopa koko maan kattaviin matkoihin. Mutta mielummin maksan bussimatkaa matsiin kuin UrhoTV:stä “näkyvyysmaksua”, josta kakkosen seurana en saa yhtikäs mitään.

    Mutta tämähän oli aika matka ja fiktiota. Toivon että tähän suuntaan mentäisiin jossakin määrin. Ekalla!

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *