Liigakauden kouluarvosanat

jefumaster 28.8.2012 9:39 2 kommenttia

Vaahteraliigakausi 2012 on takanapäin ja edessä pitkä syksy sekä talven harjoittelukausi. Millaisen kouluarvosanan joukkueet ansaitsevat tekemisistään?

Lokakuussa pelataan Suomi-Ruotsi maaottelu, joten liigahuippujen osalta vireyttä täytyy vielä hetken pitää yllä isänmaan puolesta taistelemiseen. Sitä odotellessa on paikallaan tarkastella, miten liigajoukkueet selviytyivät kaudestaan. Analyyseja tehdään varmasti syksyn aikana syvällisemmässäkin muodossa useampiakin, mutta isken pöytään niistä ensimmäisen keskustelunavauksena. Mikä on joukkueiden suorituskyvyn kouluarvosana vuodelta 2012 – ja onko horisontissa näkyvissä jatkuvuutta kauden 2013 näkökulmasta?

Tässä vaiheessa kautta kaiken A&O on organisaatio. Pitkän kauden väsymys painaa päälle ja menestyskään ei kaikilla (Roostersia lukuunottamatta) välttämättä ole mieluinen – mutta juuri nyt pitäisi jaksaa painaa päälle taustatyössä täydellä höyryllä. Ohessa näkemystä asiasta.

Helsinki Roosters (9,5)

Helsinki Roosters on kauden suurin yllättäjä ja paras joukkue. Roostersin mestaruus on positiivinen signaali kaikille amerikkalaista jalkapalloa pelaaville seuroille. Organisaatioon panostaminen on kaiken kehittymisen perusta ja Roostersin mestaruus on osoitus kovan työn tuloksista. Joukkueen rakentaminen pitkän tähtäimen perspektiivillä antaa uskoa koko pelaajalaumalle, varsinkin kun kyseessä on keski-iältään nuori ryhmä. Yksi Roostersin menestyksen taustatekijöistä on suuri pelaajarinki. Roosters on onnistunut houkuttelemaan seuran eri joukkueisiin laajan pelaajamateriaalin, josta hyvällä valmennuksella koulitaan menestyviä jefu-pelaajia. Kauden kokonaisarvosanaksi annan 9,5. Tuon puolikkaan vähennän lähinnä sen runkosarjan viimeisen läpsyttelyn takia. Se ei ollut pääsarjatasolla sopivaa touhua, vaikkakin taktisesti perusteltavissa. Tärkein pelaaja ja suurin muutoksentuoja joukkueessa oli pelinrakentaja Robert Johnson. Menestyäkseen myös jatkossa Johnsonin on laitettava juoksupelinsä piirun verran parempaan kuosiin. Roostersilla on nyt harkinnan paikka mennäkö vai eikö mennä ensi kevään EFL-sarjaan. Asiaa kannattaa harkita ihan vakavissaan peilaten sitä seuran pitkän tähtäimen strategiaan. “Haluttaa, mutta pelottaa“… vanha sanonta joka laittaa ajattelemaan…

Maajoukkuerinkiin Roostersista: Aleksi Aitala (DL), Otso Flinckman (QB), Henri Jussila (RB), Aleksi Kaasalainen (OL), Aku-Teppo Kelo (DB), Pekka Rantala (DB) ja Ville Tanskanen (DL)

Helsinki Wolverines (9-)

Suurin mestarisuosikki ei löytänyt koko kauden aikana riittävää lääkettä tehokkaan heittopelin pysäyttämiseen. EFL-sarjassa Calanda Broncos ja Vaahteraliigassa Roosters onnistuivat heittoruletillaan rikkomaan vahvan juoksupuolustuksen rytmin tehokkaasti. Hyökkäyksessään joukkueella oli mestaruuteen asti vaadittavat eväät, mutta loppujen lopuksi pelivalinnoissa sorruttiin liikaan kikkailuun. Aina kun mielikuvitus alkaa millä tahansa valmennuksella karata käsistä, kannattaisi katsoa Roostersin Eurobowl-video vuodelta 1988. Tylsää, mutta niin tehokasta. Wolverinesin suuri haaste tulee olemaan jatkuvuus. Juniorikantaa löytyy jonkin verran ja kakkosjoukkueestakin riittää leveyttä, mutta onko vielä tarvittavat valmiudet seuraavaan sukupolvenvaihdokseen, joka tällaisessa tilanteessa usein on edessä? Trojansin kohtalo (Mestaruus -> Hopea -> Romahdus) takavuosilta on vältettävissä, mutta edellyttää tämän syksyn aikana fiksuja toimenpiteitä seuran johdolta. Ensimmäinen tulevaisuuteen tähtäävä julkistus oli finaalin jälkeisenä päivänä uutisoitu Mark Garzan ”ylennys” seuraavan kauden päävalmentajaksi. Joukkueen tärkein pelaaja oli jälleen kerran Stephen Stokes, jonka ympärille pystytään jatkossakin rakentamaan voittava joukkue. Wolverines on kerran aikaisemmin ponkaissut hopeajoukkueena EFL-sarjaan mukaan. Tätä päätöstä ei kannata tehdä, ellei samalla ole pöydällä laajempi tulevaisuuden hahmotus kirkkaana.

Maajoukkuerinkiin Wolverinesista: Kalle da Silva (LB), Aaro Eliasson (DL), Efe Evwaraye (LB), Karri Kuuttila (OL), Tomi Pennanen (OL), Tommi Pinta (TE), Jarmo Rintanen (OL), Anssi Saari (LB), Victor Sarvi (DL) ja Arno Sjöblom (LB)

Seinäjoki Crocodiles (9-)

Seinäjoella lähdettiin kauteen vanhoilla tutuilla eväillä. Pelisysteemiäkin pyrittiin pitämään edellisten kausien kaltaisena, vaikka pelaajavalinnoilla panostettiin laajempaan liikkuvuuteen. Tuttuun reseptiin kuuluu myös kahden passin miehet, sekä vahva rypistys kotiotteluissa. Pitkä kotivoittojen sarja katkesi kriittisellä hetkellä Roostersin heittäessä itsensä Vaahteramaljaan. Pelillisesti Crocodiles kaatui todennäköisesti pitkälti kotimaisten keskushyökkääjiensä loukkaantumiseen, jos syytä pitää hakea siitä omasta pelivalmiudesta.

Seurana Crocodilesilla on lupaava tulevaisuus. Päätoimisen henkilökuntansa turvin horisontissa häämöttää mm. maan parhaat harjoitteluolosuhteet. Junioritoiminnassakin on virtaa. Omaa pelaajatuotantoa pitäisi tehostaa kuitenkin entisestään, koska Seinäjoki ei ole niitä houkuttelevimpia paikkakuntia kotimaisen pelaajaimuroinnin näkökulmasta, vaikka pohojalaisittain kyse onkin maailman keskipisteestä. Joukkueen tärkein pelaaja oli kliseisesti pelinrakentaja Dominic Kegel, joka henkilökohtaisin ratkaisuin keräsi joukkueelleen pisteitä silloin, kun vastustajat olivat terävimmillään. Joukkueella on edessään materiaalihaasteita, mutta malttinsa säilyttämällä tulevaisuus näyttää valoisalta.

Maajoukkuerinkiin Crocodilesista: Riku Alakoskela (OL), Hannes Jokinen (DL), Ville Järviö (RB), Lasse Kankaanpää (DL), Ilkka Laitinen (WR), Veikka Lehtonen (RB) ja Tuomas Leinonen (DB)

Porvoo Butchers (7-)

Butchersin kohokohta kaudella 2012 oli toukokuinen Wolvojen valmennustragedia. Toisen epäonni on toisen onni… Mikäli joukkue ei olisi saanut viimehetken vahvistuksia Kari Leivojan peesissä, olisi joukkueen sarjasijoitus ollut aivan toinen. Kauden alku meni pelisysteemin sisäänajossa, sekä jenkkisekoiluiden merkeissä, mutta loppua kohden joukkue alkoi näyttää entiseltään. Edelleen nuorena pidetty joukkue omaa potentiaalia myös tulevaisuuden näkökulmasta, mutta olisiko välillä paikka uudelleenryhmittymiselle ja rauhallisemmalle strategialle?

Kuuden mestaruuden putki on takanapäin ja lahjakkaille junioripelaajille tulisi antaa tilaa kasvaa uusiksi tähdiksi. Joukkueen kausi oli varsin kaksijakoinen, joten kokonaisuutta arvioitaessa kauden arvosana jää tyydyttävän puolelle. Tulevaisuuden haasteet liittyvät materiaaliin. Rosterille olisi saatava ainakin leveyttä off-season vaiheessa, jotta alkukauden kaltainen taaperrus vältettäisiin vuonna 2013. Nuorissa se on Porvoonkin tulevaisuus, mutta lopulta menneen kauden paras pelaaja löytyy konkariosaston puolelta. Toukokuussa mukaan loikannut Santtu Äyräväinen paransi peliään kauden loppua kohden ja osoitti olevansa liigan vaarallisin pallonryöstäjä ahtaissa paikoissa.

Butchersista maajoukkuerinkiin: Toni Haukkamaa (DB), Tero Kontiainen (LB), Ville Kurvinen (WR), Micky Kyei (RB), Pasi Lautala (OL), Niko Pennanen (DB), Niko Roiko (DB), Arttu Tennberg (OL) ja Santtu Äyräväinen (LB)

Jyväskylä Jaguaarit (7+)

Jyväskyläläisten kausi 2012 mureni Velodromin lempeän turffin pinnalle jo kauden 2011 päätöspelissä. Luja usko pelinrakentaja Santeri Supin toipumiseen aivotärähdyksestään johdatteli seuran tekemän tilanteeseensa nähden vääriä päätöksiä vahvistustensa valinnassa. Supin paikan hyökkäyksen johtajana ottanut tukimies Daniel Smithwick pelasi kauden, josta hänen voidaan katsoa selvinneen kuivin jaloin, mutta joukkueensa pelastajaksi miehestä ei ollut. Vaahteraliiga alkaa olla pelillisesti sellaisella tasolla, jossa pelinrakentajalta, erityisesti amerikkalaiselta, odotetaan kovaa ja tasaista suorityskykyä.

Jaguaarien rosteriin toi leveyttä armeijan urheilukouluun päässeet jenkkifutarit, mutta ainakaan linjamiehiä joukkueella ei ollut pitkän kauden edellyttämää määrää. Jatkuuko epävirallinen yhteistyö urheilukoulun kanssa, tai jatkuuko urheilukoulun toiminta ylipäätänsä Lahdessa? Yliopistokaupungin kannattaa jatkossa panostaa rinnakkaisen divisioonajoukkueen ja juniorien ohella edelleen korkeakoulu-jefun kehittämiseen pysyäkseen pelaajatuotannossa suurempien seurojen peesissä mukana. Lisäksi Jaguaarien voimavaroilla operoiva joukkue tarvitsee play off-joukkueeksi noustakseen lähes täydellisen onnistuneet jenkkipelaajien valinnat tukijalakseen. Tänä vuonna tässä onnistuttiin vain auttavasti, eikä esimerkiksi keskushyökkääjäksi värvätty Scott Perlin täyttänyt saappaitaan odotetulla tavalla. Joukkueen arvokkain pelaaja oli loukkaantumistensa kanssa tuskaillut Perttu Ahila, joka nopeudellaan aiheutti hämminkiä vastustajien riveissä useampaan kertaan.

Maajoukkuerinkiin Jaguaareista: Perttu Ahila (WR), William Lahti (WR), Kimmo Pasanen (DB), Joonas Raatikainen (DL) ja Ville-Valtteri Suojanen (DB).

Vantaa Taft (8+)

Sarjanousija Vantaalta pelasi onnistuneen liigakauden, vaikka kokemus ja tuuri eivät aivan riittäneetkään play off-peleihin saakka. Vähämaalisia otteluita pelannut tarkan puolustuksen joukkue voi ehkä kaikista eniten liigajoukkueista jossitella kauden jälkimainingeissa menestyksestään. Mitalipeleihin pääsy ei ollut loppujen lopuksi kaukana. Miro Kadmiry oli se niistä kahdesta kotimaisesta pelinrakentajasta, joka pelasi kohtuullisesti onnistuneen kauden. Matka on kuitenkin pitkä vielä tasolle, jossa kotimainen pelinrakentaja veisi joukkueensa Vaahteramaljaan taistelemaan mestaruudesta.

Päävalmentaja Rami Lilja onnistui korostamaan kentällä joukkueensa vahvuuksia, mutta heikkoudet olivat toistaiseksi liian suuria parempaan liigasijoitukseen pääsemiseksi. Joukkueen johdolla tulee olemaan kova työ Liljan jättämän aukon paikkaamiseen. Taft 2011 ja 2012 oli Rami Liljan näköinen joukkue. Kauden avainpelaajaksi nousi puolustuspelillään Donovan Williams. Seuraavalla kaudella Taft tulee kohtaamaan suuria haasteita. Uutuuden into on poissa pelaajien silmistä, eikä vastustajiakaan pääse yllättämään samalla tavalla kuin nousukaudella.

Maajoukkuerinkiin Taftista:  Tapio Jääskeläinen (OL), Miro Kadmiry (QB), Akseli Olin (K) ja Okko Outinen (DL)

Oulu Northern Lights (6-)

Oululaiset lähtivät erinomaisen nousijakautensa jälkeen taistelemaan tosissaan välieräpaikasta, mutta pohjoisen kone sakkasi pahaan mahalaskuun kauden puolivälissä. Vaahteraliigapaikan tuoma huuma kannusti Lightsit panostamaan toimintansa laajentamiseen mm. II-joukkueen muodossa, mutta loppujen lopuksi liigajoukkueellakin oli vaikeuksia kasata uskottavaa rosteria kaikkiin otteluihinsa. Joukkueen iskukyky murentui pala palalta ensin Aappo Salorannan loukkaantumiseen ja seuraavaksi pelinrakentaja Brent Rauschin koti-ikävään. Tasokkaat puolustuksen jenkit eivät kyenneet omalla esimerkillään piiskaamaan kapean rosterin Lightsia parhaaseen vauhtiin kauden, jolloin play off-paikka oli matemaattisesti jopa todennäköinen Lighsin perspektiivistä.

Loppukausi olikin enemmän eloonjäämistaistelua, jonka aikana oululaiset saivat kyseenalaisen kunnian päättää Trojansin 18-ottelua kestäneen tappioputken. Pohjoinen Suomi, jos Oulu voidaan siihen maantieteelliseen positioon oikeasti sijoittaa, ansaitsee liigajoukkueen ja materiaaliakin pitäisi löytyä ainakin yhden joukkueen raamien täyttämiseen. Toivottavasti seuran taustavoimien taistelutahto ei huvennut kauden vastoinkäymisiin ja uutta nousua ruvetaan määrätietoisesti piirtämään papereille jo syksyn aikana. Joukkueen arvokkain pelaaja oli liigan yksi ilkeimmistä puolustajista, Stacey Thomas.

Maajoukkuerinkiin Lightsista: Ei pelaajia

Turku Trojans (5+)

Trojans lähti liigakauteen Turun linnan kokoinen taakka harteillaan. Tappioita oli takana liikaa ja edessä häämötti haastava kausi, joka oli seuran järjestyksessään 30. Ääneen lausuttu tavoite oli play off-pelit, mutta rivien välistä oli aihetta ymmärtää, että tappioputken katkaiseminen oli joukkueelle elämän ja kuoleman asia. Tappiokierre katkesi tasonsa romahduttaneen Northern Lightsin kustannuksella, mutta missään riemusaatossa mustapaitoja ei Yläkentältään torille kyyditetty. Joukkueen puolustus kykeni ajoittain pelaamaan Vaahteraliiga-tason peliä, mutta hyökkäys ei löytänyt keinoja pallon liikutteluun kauden aikana.

Trojans on antanut Joonas Anderssonille mahdollisuuden johdattaa joukkonsa pois sarjan pohjalta, mutta yritys ei ole tuottanut tulosta. Kauden amerikkalaiset pysyivät sinnikkäästi maassa koko kauden, mutta eivät osoittautuneet sateentekijöiksi. Nyt sitten odotellaan kabinettipäätöksiä ja jännitetään sarjapaikan puolesta. Olen itse kallistumassa sen kannalle, että Turussa kannattaisi oikeasti ja oma-alotteellisesti hakea vauhtia I-divisioonasta. Varsinkin, jos seura uskoo Anderssonin taitoihin pelinrakentajana. Joukkueelle ja pelinrakentajalle on saatava selkärankamuistiin onnistumisia ja voittoja ja se ei nähdyillä eväillä ole mahdollista kilpavarustellussa Vaahteraliigassa. Nuoremmissa junioreissa löytyy tasoa, mutta heidän aikansa on muutaman vuoden päässä edessäpäin. Joukkueen pelaajista kauden onnistujiin voidaan laskea kahdesta viimeisestä ottelusta pois jäänyt tukimies Ilja Redin.

Maajoukkuerinkiin Trojansista: Joonas Andersson (QB), Seikko Vennelä (DB) ja Miko Ylikoski (RB)

Keskusteluun:

Tämä kirjoitus on rakennettu yhden henkilön subjektiiviseen näkemykseen perustuen. Kirjoittaja sijoittui SAJL:n tulosveikkauskisassa sijalle 124, joten sillä perspektiivillä käytän syvää asiantuntijan rintaääntä suvereenisti. Erästä talouselämässämme ansioitunutta vaikuttajaa lainaten: “This is my intuition but you can consider it as a fact”.

Kaiken yllämainitun voit haastaa kommenteillasi tuohon alle. Ole hyvä ja ota kantaa, mutta mieluummin perustele jonkun paremmuutta kuin naapurin huonoutta…

Kyselytutkimus

Olemme kiinnostuneita mielipiteestäsi myös kyselytutkimuksen kautta. Kommentoinnin lisäksi voit antaa tutkimuksen avulla jokaiselle joukkueelle oman kouluarvosanasi. Tulokset julkaistaan myöhemmin Gridironissa.

Kyselytutkimus on päättynyt. Kiitokset kaikille vastanneille! Tulokset näkyvät tämän sivun ylälaidassa.

Avatar

jefumaster

Yli kolmekymmentä vuotta suomalaisen jenkkifutiksen äärellä, sisällä ja ulkona, sisäpiirissä ja oppositiossa, kentällä, laidalla ja raitapaidassa. Tuolla perspektiivillä tarkastelen kotimaisen jenkkifutiksen ilmiöitä.

Muita kirjoituksia samalta kirjoittajalta:

Kommentoi

  • hyvin kirjoitettu. Rajan takaa on helppo huudella…mutta heittelenpä puolueettomasti muutaman kommentin :)
    A) Ei kai nyt oikeasti Jagujen ja puolustuvoimien välillä ole yhteistyötä…kuulostaa aika erikoiselta :)
    B) Ei Turulla liene seuna ongelmia, ja rosteria lukiessa, ei näytä edes kamalan huonolta. Olisiko aika koittaa uutta miestä pää vastuusa?
    C) TAFTille olisin kyllä antanut melkein 10:n, jos roosters sai 9,5 :).
    Olihan kausi kuitenkin nousijalta suorastaan erinomainen. rimaa hipoen ulos pleijareista
    D) Wolvot signasi Garzan HC:ksi ? eikö Seppä halunnut jatkaa? sitä en tiedä, mutta Sepälle olisin ainakin tarjonnut jatkoa
    E) Olussa olisi varmaan hyvä lopettaa noi 2-joukkue sekoilut. nimin. sitä on koeiltu ennenkin ja muualla.
    F) Roostersista voi sanoa kuin että 10:n suoritus, koutsit ja pelaajat tehneet kovasti töitä. “Hard work works!”

  • Kyselytutkimukseen on tullut jo aika mukavasti kannanottoja! Käy vielä kertomassa mielipiteesi, jos et sitä vielä ole tehnyt :) Tulokset tulevat julki keskiviikkoaamuna.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *