Kaksi vahvaa helsinkiläistä kohtaavat Vaahteramalja XXXIII:ssa

jefumaster 23.8.2012 0:00 3 kommenttia

(10-1)

(8-3)

25.08.2012 klo 18:15 Helsinki

Lauantaina pelattavassa Vaahteramaljassa kohtaavat kaksi liigan hyökkäykseltään vaarallisinta joukkuetta. Finaalissa ottavat mittaa toisistaan liigan parhaat heitto- ja juoksuhyökkäykset.

Loppuotteluun yltäneet joukkueet lähtivät kauteen erilaisista asetelmista. Wolverines valmistautui puolustamaan mestaruuttaan tavoitellen samalla menestystä myös EFL-sarjassa. Roosters lähti kauteen palauttamaan mainettaan kaikkien aikojen parhaana kotimaisena jenkkifutisjoukkueena. Seuran pohjakosketus kaudella 2011 tuotti punakoneelle sen historian surkeimman sarjasijoituksen, seitsemännen sijan. Roosters onkin hävinnyt viimeisen kahden kauden aikana 12 kertaa finaalivastustaja Wolverinesin neljää vastaan.

Ennakkoasetelmat kertovat, että lauantaina Sonera Stadionilla tullaan näkemään hyökkäysten ilotulitusta. Joukkueiden kohdatessa edellisen kerran heinäkuussa nähtiin Velodromilla kauden runsasmaalisin ottelu Roostersin voittaessa vieraspelissään Wolverinesin lukemin 42-51. Palloa liikutettiin kentällä lähes tuhannen jaardin matka ja jännitys voittajasta säilyi ottelussa sen viime minuuteille saakka. Ennusmerkit kertovatkin finaalin arvoisesta kohtaamisesta, jossa molemmat joukkueet kohteliaasti sysäävät ennakkosuosikin viittaa naapurilleen.

Wolverines lähti liigakauteen kaikkien laji-ihmisten arvioimana ylivoimaisena suosikkina kokeneilla maajoukkuemiehillä vahvistuneen pelaajalistansa ansiosta. Joukkue on kuitenkin kompuroinut sarjan keskivaiheilla hieman selittämättömällä tavalla ennalta heikommaksi katsottuja vastustajia kohdatessaan. Sarjan piikkipaikasta joukkue saa kiittää mm. osaavaa potkaisijaansa Janne Kalpiota.

Jälkikäteen kauden ainoaksi jääneelle Roosters-tappiolle löytyy jälkikäteen käydyissä spekuloinneissa ymmärrettäviä selityksiä, mutta kunnian voitosta Wolverines-luotsi Janne Seppä antoi suoraan vastustajalleen Roostersille sekä joukueen taitavalle pelinrakentajalle, Robert Johnsonille Gridironin finaaliviikon haastattelussa:

– Robert Johnson repi puolustuksemme kappaleiksi, kun loukkaantumisten ja pelisuunnitelman vuoksi jouduttiin istuttamaan pelaajia eri paikoille kuin oli suunniteltu. Itse ottelussa kyllä pyrittiin kokeilemaan kaikkea mahdollista, mutta koko Roosters-hyökkäystä ei saatu pysähtymään riittävän usein.

Tappio joukkueiden edellisessä kohtaamisessa saattaakin olla Wolverines-perspektiivistä paras mahdollinen lähtöasetelma joukkueiden toiseen kohtaamiseen. Vaaraa vastustajan aliarvioimiseen ei ole ja motivaatio revanssiin tuntuu olevan kova.

Roostersin 1. tavoite saavutettu, mutta…

Kävi finaalissa miten tahansa, on toinen joukkueista onnistunut ainakin osin kauden tavoitteissaan. Roosters on noussut kohinalla takaisin Suomen jenkkifutiksen huipulle. Joukkueen täksi kaudeksi asettama – joidenkin mielestä jopa yltiöoptimistinen – tavoite välieräpaikasta tuli heittämällä. Joukkue onkin monella tapaa edellä kehitysaikataulustaan.

Suuri kiitos tästä kuuluu joukkueen pelinrakentaja Johnsonille, joka on henkilökohtaisella taidollaan dominoinut kenttää useimmissa kukonpoikien otteluissa. Runkosarjan viimeisen kierroksen merkityksettömässä ottelussa Roosters antoi peliaikaa kakkosmiehilleen mukaanlukien pelinrakentajat. Tulos jäi laihaksi ja näin alleviivasi Johnsonin elintärkeää roolia joukkueen pelisuunnitelmassa. Keskiviikkona Roosters julkaisikin solmineensa RoJo:n kanssa kaksivuotisen jatkosopimuksen.

Kukaan ei voi kuitenkaan väittää Roostersin olevan finaalipaikan saavuttamiseen kylläinen. Nuori joukkue janoaa voittoja ja on osoittanut kauden aikana tahtonsa vastustajien nujertamiseen. Iskuhampaana on Johnsonin johtama hyökkäys, mutta erityisesti puolustuksen puolella on astuttu harppauksin kohden liigan eliittiä. Roostersilla on sarjan toiseksi pitävin juoksupuolustus ja Wolverinesia vastaan tämä saattaa osoittautua ratkaisevaksi tekijäksi. Onnistuneet amerikkalaisvalinnat (Jaren Wilcox, Stephen Peyton sekä Antonio Harris) ovat luoneet erinomaisen perustan, jonka tukemana myös kotimaiset pelaajat ovat yltäneet huippusuorituksiin. Viimeisin punakantiseen sankareiden kirjaan taottu nimi on Lauri Vainio. Välieräpelissä Crocodilesia vastaan linjamies kirjautti itselleen peräti kaksi rähmäyksistä pohjaan saakka kannettua maalia. Vainion ohella kauden venyjiä ovat mm. Chris Mulumba, Pekka Rantala sekä Teppo Havo.

Näkyvin osa Roostersin menestystä kaudella 2012 ovat olleet Johnsonin ruokkimat laitahyökääjät. Lopullisen läpilyöntinsä tehneen Torsten Malmin ohella Markus Lievonen, Henri Jussila ja Julius Majander ovat vuorollaan ratkaiseet otteluita joukkueelleen nopeudellaan ja pallovarmuudellaan. Jussilan pääasiallinen pelipaikka on ollut keskushyökkääjänä eikä mies ole pettänyt kauden alla häneen kohdistettuja odotuksia. Tuloksena on liigan etenemiskuninkaan titteli 955 jaardilla. Finaalijoukkueiden edellisessä kohtaamisessa nimenomaan Jussilan näyttävät läpijuoksut ratkaisivat ottelun kukonpoikien hyväksi. Ottelun alla on herätelty keskusteluja Roostersin ykkösjuoksijan pelikunnosta. Mikäli Jussilaa ei kentällä nähdä joutuu punakoneen päävalmentaja Juha Hakala käyttämään kekseliäisyyttään, sekä mahdollisesti Stephen Peytonia riittävän juoksu-uhan luomiseksi. Hakala vetää kuitenkin maton spekuloijien ja huhujen alta kertoessaan tyytyväisenä miehistönsä terveystilasta Gridironille:

– Meillä on kaikki pelikunnossa ja saamme myös semifinaalista puuttuneet Tuomas Nurmen, Panu Porkan sekä Rasmus Andersonin näillä näkymin pelivahvuuteen takaisin.

Wolverines tyhjensi sairastupansa oikealla hetkellä

Mestarijoukkue Wolverines pääsee puolustamaan titteliaan lähes kauden terveimmällä kokoonpanollaan. Terveystilannetta kysyttäessä joukkueen manageri Peetja Mannila kertoo tytyväisenä tilanteesta:

– Tällä hetkellä pelaajatilanne on sellainen, että varmoja poissaolijoita ei ole kuin pitkäaikaissairaat: (Tatu) Tarkiainen, Sampsa (Salmela), Lari Andersson, Bam (Rick Hennessy) ja (Hannu) Abonce. Periaatteessa epävarmaksi voisi laittaa Timo Heikkisen, mutta muutoin kaikki ovat pukemassa.

Käytännössä Mannilan lausunto merkitsee sitä, että joukkueen puolustuksen keskustaa ovat tukkimassa edellisestä Roosters-ottelusta puuttuneet maajoukkuemiehet Efe Ewvaraye sekä Kalle da Silva. Edellisessä kohtaamisessaan ahmalauma kaatui juuri puolustuspelinsä epäonnistumiseen. Toista kertaa joukkue ei kuitenkaan anna Roostersin -ja erityisesti Robert Johnsonin ja Jussilan – yllättää itseään.

Wolvo-hyökkäyksen vahvistuminen kohdistuu lähinnä linjaan, jonne on edellisen kohtaamisen jälkeen tyrkyllä “uusina miehinä” yli 250 kiloa blokkausvoimaa Kamran Osmanin ja Janne Rantasen tuomana. Erinomaisia otteita välieräpelissä esittänyt Cedric Johnson säästyi joukkueiden edellisessä kohtaamisessa säkityksiltä, eikä linjan vahvistuminen ainakaan heikennä hänen suojaustaan finaalipelissä. Vuosi sitten Crocodilesia vastaan Johnson loukkasi polvensa ottelun kolmannella neljänneksellä. Jos jotain jäi tuolloin osaamisesta näyttämättä, on sen esille tuonnin paikka tulevana lauantaina Sonera Stadionilla.

Se joukkueista voittaa joka…

Kahden vahvan joukkueen kohdatessa magrinaalit ovat pienet ja se joukkueista yleensä voittaa, joka tekee vähemmän virheitä. Wolverinesin Seppä mainitsi yhdeksi pelin keskeisimmistä teemoista huolellisuuden pallon kanssa. Ainakin Wolverines onnistui tässä 100% välieräpelissään, jossa yhteenlaskettu turnovereiden, eli vastustajan aiheuttamien pallonmenetysten määrä oli 0. Omassa välieräpelissään Seinäjoella Roostersin Robert Johnsonin heitto katkaistiin kaksi kertaa. Pallon liikkuessa maata pitkin joukkue ei kuitenkaan luopunut siitä kertaakaan vastoin tahtoaan. Runkosarjan turnover-tilastoissa Roosters pärjäsi vastustajaansa Wolverinesia paremmin. Joukkueen ns. “turnover margin” oli positiivinen, eli joukkue sai pallon haltuunsa useammin vastustajiltaan kuin menetti sen. Wolverinesin suhdeluku on tasan 0 eli se aiheutti vastustajalle pallonmenetyksiä saman määrän kuin menetti niitä.

Wolverines tulee olemaan Vaahteramaljassa vahvoilla, mikäli joukkue onnistuu viemään ajan pois pelinrakentaja Johnsonilta heittopeleissä. Myös Roostersin menestysmahdollisuudet perustuvat Johnsonin pysäyttämiseen. Välieräpelin ratkaiseen pikkuveli-Cedricin liikkumatila täytyy rajoittaa aloituslinjan lähijaardeille, ettei nopeajalkainen pelinrakentaja pääse irtautumaan juoksuihin tai heittämään palloa ajan kanssa taitaville laitahyökkääjilleen. Molempien joukkueiden pelisuunnitelmat elävät tai kuolevat linjamiehistöjen onnistumisilla ja kyvyllä puolustaa tai metsästää kentällä vapaana riistana olevia Johnson nimisiä pelaajia.

Yksi Vaahteramaljan seuratuimpia aiheita lienee tämä Johnsonin veljesten kohtaaminen. Molemmat ovat pelanneet erinomaisen kauden ja olleet joukkueensa ratkaisupelaajien joukossa kaikissa pelaamissaan otteluissa. Gridiron on seurannut veljesten keskinäistä sotaa useaan otteeseen läpi kauden, sekä arvioinut miesten suorituksia tähtipelaajavalinnoissaan. Gridiron tähtien osalta voiton vei Robert, joka keräsi otteluissaan 16 Gridiron tähteä. Cedricin vastaava lukema oli 13. Vaikka pisteiden laskenta on tältä erää ohitse, kykenee Cedric nousemaan veljeksistä teoriassa ykköseksi saavuttamalla kierroksen kunkun aseman otteillaan Vaahteramalja XXXIII:ssa.

Vaahteramalja XXXIII pelataan lauantaina 25. elokuuta Sonera Stadionilla klo 18.00 alkaen. Ottelu on nähtävissä samanaikaisesti myös URHO-tv:n suorassa finaaliläheyksessä kautta maan.

Tutustu myös:

Avatar

jefumaster

Yli kolmekymmentä vuotta suomalaisen jenkkifutiksen äärellä, sisällä ja ulkona, sisäpiirissä ja oppositiossa, kentällä, laidalla ja raitapaidassa. Tuolla perspektiivillä tarkastelen kotimaisen jenkkifutiksen ilmiöitä.

Muita kirjoituksia samalta kirjoittajalta:

Kommentoi

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *