Seppä takoi ahmoista yhtenäisen finaalijoukkueen

jefumaster 21.8.2012 10:08 Ei kommentteja

Wolverines valmistautui keväällä EFL-sarjaan nelihenkisen valmennustiimin johdolla. Tappiopeli Churissa muutti kaiken. Gridiron haastatteli Wolvojen Seppää kauden haasteista.

Nelikymppinen Janne Seppä peri “pää-ahman” tehtävän tappiollisen Chur-ottelun jälkilöylyissä valmennusvastuustaan vapautetulta Kari Leivojalta. Leivoja ilmoitti potkujensa jälkeen välittämästi Butchers-sopimuksestaan. Kokeneen päävalmentajan ohella joukkue menetti yhden apuvalmentajan sekä osan tuoreista pelaajarekrytoinneistaan Leivojan sopimuksen purkuehdoissa neuvoteltujen pykälien mukaisesti. Edessä oli EFL-sarjan kotipeli, sekä koko Vaahteraliiga, jossa Wolverines puolusti mestaruutta. Sekava tilanne – eikä välttämättä helpoin asetelma uran ensimmäisen liigajoukkueen päävalmentajan tehtävien vastaanottamiseen.

Wolverines-päävalmentaja ”Rändi” on rauhallinen mies, eikä hän kavahtanutkaan vastuuta sellaista hänelle tarjottaessa. Lineman Clubin rehtorina takavuosina toimineella ex-linjamiehellä on kokemusta jenkkifutiksesta vaikka muille jakaa. Rändin palkintokaapista löytyy mm. kolme EM-kultaa ja yksi hopeinen EM-mitali. Seppä on yksi niistä harvoista suomalaisista pelaajista, jotka ovat aloittaneet EM-finaalin molemmin puolin palloa.

Grigironin haastatelussa Sepältä kysyttiin Wolvo-manageri Peetja Mannilan kanssa käydyistä neuvotteluista. Oliko kyseessä tiukka vääntö? Asettiko Seppä ehtoja vastapainoksi pikakomennukselle? Näin Rändi kertoo toukokuun hektisistä hetkistä:

– Päätös oli nopea, koska käytännössä olin ainut, joka paikan olisi voinut EFL-pelien väliin ottaa. En asettanut tuossa vaiheessa ehtoja, vaan tein suunnitelman, jolla saatiin tilanne hallintaan ja joukkue valmiiksi seuraavaan peliin. Suunnitelmaan tosin kuului pelin jälkeinen evaluointi valmennuksen suhteen. EFL-pelin jälkeen tehtiin päätös puolustuksen koordinaattorin rekrytoinnista. Target oli saada koordinaattori hankittua viimeistään juhannustaukoon mennessä.

Apuna Ahonen ja Garza

Aloititte liigakauden kapealla valmennusmiehityksellä, eli kahdestaan apuvalmentaja Mika Ahosen kanssa. Kolmannen miehen, amerikkalaisen koordinaattorin, saapuessa maahan näytti ainakin katsomoon siltä, että koko sivuraja ryhdistäytyi kerta rysäyksellä. Millainen rooli ja panos kauden kolmanteen peliin mennessä hankitulla amerikkalaisella Mark Garzalla on ollut päävalmentajan tukena?

– Etsimme ensisijaisesti valmentajaa, jolla oli kokemusta eurooppalaisten valmentamisesta. Jeremy Hendersonin kontaktien kautta päädyttiin Garzan rekrytointiin. Koordinaattori saatiin siis pari viikkoa suunniteltua nopeammin, mikä oleellisesti pudotti omaa taakkaani harjoittelun organisoinnista sekä scouttauksesta.

Itselläni on ollut mahdollisuus tehdä tämäkin kesä pelkkää valmentamista, joten Garzan kanssa saatoin viettää tarvittavan ajan, jotta sain hänet sinuiksi niin joukkueen kuin haluamani systeemin kanssa. Ensimmäiset kaksi peliä pysyimme Garzan kanssa aivan perusasioissa. Juhannustauon jälkeen hänellä oli suunnitelma, miten ja mihin peleihin alettiin ajaa systeemiä laajemmin sisään. Yhteistyö on toiminut erittäin hyvin niin itseni kuin joukkueen suuntaan – juurikaan parempaa hankintaa ei tuolla aikajänteellä olisi voinut toivoa.

Se edellinen Roosters-peli…

Ennen kauden alkua Wolverinesia pidettiin voittamattomana kokoonpanona Suomessa. EFL-otteluiden tappiot ja joukkueesta lohjenneet muut palaset loivat pieniä säröjä maineeseen, mutta alkukauden pelit sujuivat varsin suvereeneissa merkeissä. Sitten vastaan asettui Roosters. Rändi, löydätkö näin jälkiviisaana joitain virheitä tuon tappioon päättyneen ottelun valinnoista?

– Puolustuksen suurin ongelma tähän otteluun lähdettäessä oli Efe Evwarayen alle vuorakautta ennen ottelua tulehtunut polvi. Garza oli tehnyt pelisuunnitelman pitkälti Efen ympärille ja sen muuttaminen pelipäivän aamuna oli toivoton urakka. Myös Da Silva oli poissa tästä ottelusta. Robert Johnson repi puolustuksemme kappaleiksi, kun pelisuunnitelman vuoksi jouduttiin istuttamaan pelaajia eri paikoille kuin oli suunniteltu. Itse ottelussa kyllä pyrittiin kokeilemaan kaikkea mahdollista, mutta koko Roosters-hyökkäystä ei saatu pysähtymään riittävän usein.

Hyökkäyksen osalta meiltä hidas startti, ja vaikka toisella puoliajalla momentum oli vahvasti puolellamme, ei kolmen pisteen takaa-ajo-asemassa saatu riittävästi onnistumisia. En jaksa muistaa olisiko tuolla ollut joitain yksittäisiä pelivalintoja, joita olisi ollut syytä tehdä toisin.

Entä ne suuret egot ?

Yksi alkukauden puheenaiheista oli joukkueen suuriksi egoiksi kutsuttujen maajoukkuemiesten sekä tuoreen valmennuksen voimasuhteet. Kuka kertoo mihin suuntaan laivaa käännetään? Nimekäs rosteri aiheuttaa päävalmentajalle varmasti tavanomaista enemmän paineita, koska kokeneilla pelaajilla on vahvoja näkemyksiä pelistä. Millaisia valmennettavia nämä maajoukkuemiehet ovat olleet?

“Rosterissamme voisi siis lukea Stokesin ja Johnsonin kohdalla pelaajavalmentaja”

– Valmentajana noita voimakkaitakin mielipiteitä on osattava kuunnella ja suodattaa niistä mahdollisen kritiikin ydin. Tämän jälkeen on osattava tehdä päätös joidenkin asioiden muuttamisesta tai muuttamatta jättämisestä. Tärkeintä on, että tätä prosessia tehdään johdonmukaisesti ja osoitetaan, että tarvittaessa muutoksia tehdään.

Joukkue on harjoitellut alaisuudessani kurinalaisesti. Paria loukkaantumisten riivaamaan peliviikkoa lukuun ottamatta harjoitukset ovat olleet laadukkaita ja niissä on saatu tehtyä asioita, jotka ovat vieneet meitä pelillisesti eteenpäin. En ole nähnyt kertaakaan sormella osoittelua tai tiuskimista. Kovat pelaajat nauttivat, kun saavat treenissäkin laadukkaita toistoja.

Entäpä nämä ”siniveriset” amerikkalaiset? Välillä näyttää, että kentän ja laidan välillä on erimielisyyksiä erityisesti neljännen yrityksen pelivalinnoissa. Millaisia keskusteluja käyt Stephen Stokesin ja Cedric Johnsonin kanssa aiheesta sivurajalla?

– Jossain 90-luvun aikana muistaakseni Eti Karkulahti kyseli Touchdown-lehdessä, pelataanko täällä amerikkalaista jalkapalloa vai suomalaista jenkkifudista. Tuolloin tuli itsekin hymähdettyä asialle, mutta jälkeenpäin olen ymmärtänyt Etin pointtia paremmin. Oma ideologiani ei lähde siitä, että kaikki asiat jenkeistä on kopioitava Vaahteraliigan sivurajoille. Haluan tehdä päävalmentajan työn omalla tavallani. Seuraavassa avaan hieman miten työnjako joukkueeni hyökkäyksessä toteutetaan.

Toimiessani talvella vielä hyökkäyksen koordinaattorin tehtävissä sovimme Cedricin kanssa, että hän vastaa koko Wolverines-heittohyökkäyksestä niin pelisuunnittelun kuin treenauttamisenkin suhteen. Cedric on tehnyt laitahyökkääjien kanssa erinomaista työtä läpi talven. Minulle pelinrakentaja esittää asiat, joita treenauttaa ja toteuttaa, tarvittaessa näistä ratkaisuista keskustellaan. Tämä työnjako on toiminut erinomaisesti.

Juoksupelin ja screenien osalta teen yhteistyötä Stokesin kanssa ja huolehdin, että hyökkäyslinjamme tietää mitä tekee. Stokes vastaa keskushyökkääjien treenauttamisesta. Tässäkään yhteistyössä ei ole ollut valitettavaa, vaikkakin talven aikana väännettiin muutamista peleistä jonkin verran. Kaikki siis panostavat niihin asioihin, joissa omaavat parhaan tietotaidon ja tulos on mielestäni ollut tällä kaudella vähintäänkin kohtuullinen. Rosterissamme voisi siis lukea Stokesin ja Johnsonin kohdalla pelaajavalmentaja.

Pelisuunnitelmat peleihin teen edellä mainitun amerikkalaiskaksikon kanssa ja sitä viilataan drive-kohtaisesti pelitilanteessa. Yleensä tiedossa on milloin pelataan ja milloin potkaistaan. Muutamat internet-foorumeita puhuttaneet tilanteet on ratkottu joko demokraattisesti tai sitten ihan normaalia hierarkista käskytysvaltaa käyttäen. Crocodiles-pelissä muistelen sanoneeni Cedricille, että sivurajalle ei ole tulemista ilman ensimmäistä yritystä.

Luottomiehet ja yllättäjät

“Crocodiles-pelissä muistelen sanoneeni Cedricille, että sivurajalle ei ole tulemista ilman ensimmäistä yritystä”

Tähtipitoisessa rosterissa kovimmat odotukset kohdistuvat yleensä niihin nimekkäimpiin pelimiehiin. Tällä kaudella loukkaantumissuma Wolverinesissa kohdistui juuri näihin valmentajien luottopelaajiksi laskettaviin miehiin. Ketkä ovat valmentajan näkökulmasta olleet tähän mennessä Wolvo-joukkueen positiiviset yllättäjät kaudella 2012?

– EFL-pelien jälkeen menetin kolme hyökkäyksen guardia. Tomi Pennasen siirtyminen hyökkäyslinjaan on ollut siirto, josta voi olla vain hyvillään. Pennanen on pelannut loistavaa kautta vaikka, viimeiset vuodet ovatkin olleet aika puhtaasti DL-painotteisia tai menneet loukkaantumisten vuoksi pilalle.

Sami Toivonen tuli talvella kesken treenikauden mukaan haastamaan silloista LB-ryhmää (mm. Da Silva, Evwaraye, Äyräväinen, Sjöblom) ja osoitti nopeasti olevansa haasteeseen valmis. Kun LB toisensa jälkeen lakosi edestä, Toivonen otti vastuun puolustuksen keskustassa ja jälki on ollut hienoa.

Oma tavoitteeni tälle kaudelle oli saada hyökkäyksen vaarallisuutta nostettua hyvillä sisemmillä laitahyökkääjillä. Voin sanoa, että tässä on onnistuttu. Tommi Pinta on ollut todella tehokas ja tuonut lisää blokkausvoimaa linjan päätyyn. Teemu Kuusisto on monipuolisuudellaan auttanut hyökkäystä siellä missä milloinkin tarvetta on ollut.

Millä eväillä finaaliin

Wolverinesin kausi alkoi jo huhtikuussa EFL-pelissä. Pitkä kausi alkaa olla huipennustaan vaille valmis. Vastassa finaalipelissä on se ainoa suomalainen joukkue, joka on Wolverinesin tällä kaudella onnistunut voittamaan – Roosters. Millaisia huomioita olette valmennustiimissä tehneet tulevasta finaalivastustajastanne loppukauden aikana? Mitä asioita panostatte omille joukoillenne?

– Runkosarjan viimeinen ja sunnuntainen playoff-peli näyttivät, että Roosters elää ja kuolee Robert Johnsonin mukana. RoJo on murhaavan tarkka jos saa yhtään aikaa. Heikki Kuusela on tehnyt hyvää työtä hyökkäyslinjan kanssa ja vaikka linjan peli aika yksinkertaista onkin, niin niissä asioissa mitä esim. Crocodilesia vastaan tekivät, se on tehokasta.

Puolustuksen osalta Stephen Peyton on ollut hyvä korvaaja loukkaantuneelle Harrisille ja elintärkeä osa Roostersin boksipelaamista ja lentopotkunpalautuksia. Puolustus on kokonaisuudessaan liikkuva ja nopea, kuten myös aloitus- ja lentopotkujoukkueet.

Hyökkäyksen osalta Roostersia vastaan on oltava fyysinen ja pysyttävä blokeissa. Puolustamisen avain on paine Robertiin – ja mikäli Jussila on täysin pelikuntoinen, häneen on päästävä kiinni mahdollisimman nopeasti aloituslinjassa. Erikoispeleissä lentopotkujen palautusmahdollisuudet on minimoitava.

“He got Velodromed” (Seppä Alexander Hoadista)

Puolustuksenne on näyttänyt suorastaan murhaavan tehokkaalta kahdessa viimeisessä pelissä. Frontin luoma paine on se näkyvin osa pelistä, mutta myös heittopuolustus on kohentunut mm. kanadalais-brittiläisen Alexander Hoadin myötä. Butchers-pelissä Hoad nilkutti vaihtoon viimeisellä neljänneksellä. Sattuiko hänelle jotain vakavampaa?

– Hoad pelaa varmuudella lauantaina. Erästä toista pelaajaamme lainaten “He got Velodromed”.

Päävalmentajan kolme teesiä Vaahteramaljaan

Kerro vielä lopuksi mitkä ovat ne kolme tekijää jotka ratkaisevat Vaahteramaljan voiton lauantaina Wolverinesille?

  1. Systemaattinen paine Robertille
  2. Oman hyökkäyksemme fyysinen dominointi boksissa
  3. Huolellisuus pallon kanssa

Kiitos haastattelusta ja onnea lauantain kamppailuun !

Avatar

jefumaster

Yli kolmekymmentä vuotta suomalaisen jenkkifutiksen äärellä, sisällä ja ulkona, sisäpiirissä ja oppositiossa, kentällä, laidalla ja raitapaidassa. Tuolla perspektiivillä tarkastelen kotimaisen jenkkifutiksen ilmiöitä.

Muita kirjoituksia samalta kirjoittajalta:

Kommentoi

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *