Vaahteraliigan “all time biggest loosers”

Ensinnäkin toivon, että kukaan tai ketkään eivät loukkaannu kirjoituksestani. Käsittelen historiaa objektiivisesti ja vain todellisiin tapahtumiin sekä faktoihin perustuen. Jos seuran nimi löytyy listalta, on se aivan itse aiheutettua. Inspiraationi olen saanut esillä olleista pohdinnoista Trojansin ja jopa Butchersin tappioputkista (Oikeasti haloo, Butchers hävisi ainoastaan 4 perättäistä ottelua kun välierä 2011 lasketaan mukaan ).

Viime kausilla nähdyt alisuoritukset kalpenevat kuitenkin historian lehdiltä luettavien epäonnistumisten rinnalla. Lähteenäni toimivat SAJL:n maratontaulukko, sekä liiton nettisivuilta löytyvä otteluhistoria vuodesta 1998 lähtien. Ikäväkseni vuosien 1979-1997 välisten kausien otteluhistoria ei ollut käytössäni kuin repaleina. Aivan kaikista pohjanoteerauksista en siis pääse revittelemään. Puuttuvia murusia saa tallentaa tuonne palautelaatikkoon kirjoituksen perään. Tämä teksti sopii luettavaksi vaikkapa juhannuskokkojen tuhkia ripoteltaessa kasvimaalle juhlan jälkeisenä aamuna. En suosittele tätä liian tiukkapipoisille tai seurapatrioottisille faneille.

Huonoimmat voittoprosentit

Vaahteraliigan 32-vuotisen historian huonoimmat tilastot löytyvät nykyisin I-divisioonassa pelaavalta Bulldogsilta, sekä jo kauan sitten edesmenneeltä Espoon Tapiolassa vaikuttaneelta Bonebreakersilta. Joukkueiden voittoprosentti liigassa on tasan 0. Keravalla tuolloin pelanneen Bulldogsin tilastoa voidaan pitää huonoimpana (9 tappiota – 0 voittoa) , koska joukkueen tuskien taival kesti kolme ottelua pitempään kuin Bonebreakersin ja ajoittuu lähemmäs amerikkalaisen jalkapallon ns. glory days-aikaa.

2000-luvun huonoin voittoprosentti löytyy raumalaiselta Sea City Stormilta, joka onnistui kolmen liigakautensa aikana häviämään 30 pelaamastaan 32 ottelusta. Surkean voittoprosentin ohella raumalaiset ovat kirjoittaneet historiankirjoihin yhden surullisen ennätyksenkin. Joukkueen piste-ero oli kaudella 2006 huikean murheellinen -700 (12 ottelun runkosarja). Edellä mainittujen joukkueiden lisäksi historiankirjat tunnistavat neljännen sarjassa pelanneen kokoonpanon, jonka voitoprosentti on alle kymmenen. Tampereen Saints onnistui voittamaan liigataipaleensa aikana ainoastaan 2 ottelua.

Nykyisistä liigajoukkueista huonoin voittoprosentti on Vantaan Taftilla joukkue on onnistunut voittamaan pelaamistaan 123 liigaottelusta “ainoastaan” 38 kpl. Koska tilastoa rasittaa myös kolme pelattua tasapelia, jää voittoprosentiksi näin 30,9%.

Koko kausi ilman voittoa

Liigahistoriaan on kirjattu Bulldogsin ja Bonebreakersin ohella useampiakin sarjakauden kaikki ottelunsa hävinnyttä joukkuetta. Yllä mainittu Sea City Storm hävisi kausina 2006 ja 2007 kaikki pelaamansa 22 ottelua. Samaan kahteen voitottomaan kauteen on yltänyt myös Helsinki Wolverines legendaarisen tappioputkensa aikana. Kausilla 2003 ja 2004 joukkue ei voittanut ainuttakaan pelaamistaan 20 ottelusta. Muita voitotta koko kauden taapertaneita joukkueita ovat mm. Kannelmäki Whips vuonna 1993, Vantaan TAFT vuonna 1998, Tampereen Saints vuosina 2008 & 2010, sekä Turun Trojans kaudella 2011. Nollan voiton kausia pelanneita saattaa löytyä analogisen kauden arkistoista näiden lisäsi vielä muitakin, mutta vasta tiedostojen digitalisoitumisen myötä olemme päässeet nauttimaan näistä jälkiviisasteluista hieman paremmin.

Intohimoja herättävät tappioputket

Vaahteraliigan historian pisimmän tappioputkien kunnian jakavat edellä mainittu Sea City Storm, sekä viime kauden mestarijoukkue Wolverines. Ahmat pelasivat valmentajansa Anthony De Carvalhon johdolla 22 ottelua ilman voiton voittoa. Joukkueen tappioputki alkoi elokuun 5. vuonna 2002 ja päättyi 6. kesäkuuta 2005 Rajaritarien kustannuksella. Pitkän rämpimisen pohjakosketuksena lienee liigahistorian suurinumeroisin tappio 100-0, elokuun 11. 2003 pelatussa Roosters – Wolverines ottelussa. Nykyisen mestaruustahtiin yltäneen vireensä joukkue myöntääkin saavuttaneensa vasta sen jälkeen, kun se onnistui saavuttamaan revanssin paikallisvastustajastaan kauden 2005 avausottelussa. Wolverines kausijulkaisu 2012 muistelee kompasteluaan näin:

-Uuden päävalmentajan (Carvalho) johdolla joukkue uusi pelifilosofiaansa, ja se osoittautui erittäin vaikeaksi johtaen vuosien 2003-2004 aikana täydelliseen epäonnistumiseen… 2005 Wolverines onnistui kaatamaan ensimmäisen kerran moninkertaisen Suomen mestarin ja kotikaupungin arkkivihollisen Helsinki Roostersin. Tätä ottelua pidetään yleisesti käännekohtana Ahmojen ”katovuosien” kääntyessä hiljalleen kohti menestystä

Jaettua kärkisijaa tappioputkien pituudessa pitää hallussaan Sea City Storm, joka 2006-2007 hävisi 22 perättäistä otteluaan. Kolmannen sijan putkissa on onnistunut pelaamaan itselleen Tampereen Saints. Joukkue hävisi kausien 2008-2009 aikana 17 perättäistä ottelua. Wolverines lienee halunnut pitää kiinni kyseenalaisesta ennätyksestään, koska nimenomaan Ahmat olivat joukkue, joka auttoi tamperelaisia katkaisemaan tappiokierteensä. Wolvojen ja Saintsin tappioputkilla on myös toinen yhteinen nimittäjä. Molempia joukkueita luotsasi samainen A. De Carvalho.

Tämän päivän liigassa pisintä tappioputkea pitää hallussaan Turku Trojans. Joukkue on voittanut viimeksi vaahteraliigassa 14.8.2010, jolloin Rajaritarit taipuivat lukemin 27-24. Yhteensä perättäisiä tappioita on ehtinyt kasaantua mustapaitaisille troijalaisille jo 15. Tällä kaudella voitto on ollut lähellä, mutta jatkoaikavoitto Jaguaareista jäi muutaman sentin päähän blokatun lisäpisteyrityksen myötä. Trojansin tiedottaja Kari Toivonen tiedosti historiatilastot kauteen lähdettäessä:

-Kannattaa kuitenkin muistaa, että hallitseva mestari Wolverines pelasi kausina 2002-2005 peräti 22 perättäistä ottelua ilman voittoa. Trojansin tappioputki on vasta puolet tuosta. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Joskus juhlitaan mestaruutta, joskus kynnetään syvällä. Niin se urheilu vain menee ja hyvä niin. Draama ja tuhkimotarinat ovat urheilun ikiaikainen käyttövoima”.

Pisimmät putket

Nykyinen liigalisenssiin perustuva sarjamalli tarjoaa nykyjoukkueille paremman mahdollisuuden pärjätä tässä tappioputkien taistelussa historiassa aiemmin ryömineisiin joukkueisiin verrattuna. Järjestelmä jossa taulukon viimeinen tipahti suoraan divariin katkaisi lupaavatkin putken alut tehokkaasti. Toinen tappioputki-faneja hellivä säänöt on tasapelien poistaminen hyökkäyskilpailuin. Esimerkiksi Trojans olisi saanut edelleen jatkuvan putkensa poikki 12 tappion kohdalla, mikäli tasapeli olisi 80-90 lukujen tapaan hyväksyttävä tulos sarjataulukkoon. (Jaguaarit – Trojans 0 -0 kesäkuun 2. 2012)

Kaikki putket alkavat ja päättyvät aikanaan. Niin kävi Porvoon Butchersin kuuden vuoden mestaruusputkelle ja niin tulee käymään myös Trojansin tappioputkelle. Gridironin subjektiivisen arvion mukaan turkulaisten kohtalon paikka on seuraavaksi 9. heinäkuuta, jolloin joukkue kohtaa alkukauden vaikeuksissa tarponeen Butchersin.

Yhdestä tappioihin liittyvästä tilastosta Trojans ei tule kuitenkaan pääsemään eroon vuosikausiin. Vaahteraliigan maratontaulukossa joukkue on kerännyt tililleen absoluuttisesti eniten tappioita. Kunnioitettavan 30 liigakauden aikana tuskaa on onnistuttu tuntemaan turkulaisfanien keskuudessa jo 124 kertaa 290 ottelussa. Vastapainoksi sanottakoon, että Trojans on myös ehtinyt voittamaan pelejä Vaahteraliigassa. Muhkealla 147 voitollaan joukkue on Suomen toiseksi eniten liigavoittoja saavuttanut jenkkifutisjoukkue.

Ensi viikolla keskikesän tauon jälkeen jatketaankin sitten positiivisemmilla tuotoksilla…

Hyvää juhannusta

Lähde:

Vaahteraligan maratontaulukko

jefumaster

Yli kolmekymmentä vuotta suomalaisen jenkkifutiksen äärellä, sisällä ja ulkona, sisäpiirissä ja oppositiossa, kentällä, laidalla ja raitapaidassa. Tuolla perspektiivillä tarkastelen kotimaisen jenkkifutiksen ilmiöitä.

Muita kirjoituksia samalta kirjoittajalta:

• Ykkösdivarin pistetehtailu nostaa tunteita pintaan
• Hellekelit eduksi Vaahteraliigan lipunmyynnille
• Odotettavissa tasokas ykkösdivisioona
• Vaahteraliiga vauhtiin torstaina
• Vaahteraliigan alkuun seitsemän viikkoa