Jenkkifutista Ruotsissa

Kolmen viikon työmatka vei jefumiehen Länsinaapuriin ja mitäpä sitä muuta tekemistä vapaaviikonloppuna keksisi kuin Ruotsin Superserienin saloihin tutustumista. Pienen nettiselailun tuloksena löytyikin Tukholmassa Lauantaina 2.6. pelattava ottelu paikallisen Mean Machinesin ja Tyresö Crown Royalsin ottelu. Tässä kohtaa on pakko todeta, että kotoisen SAJL:n nettisivut on ehdottomasti parempi laatuiset kuin Ruotsin vastaavat. Tieto tulevista otteluista kyllä löytyi sivuilta, mutta aikamoisen etsimisen jälkeen.

Ottelu pelattiin Tukholman keskustan läheisyydessä sijaitsevassa Zinkensdammsin urheilupyhätössä. Keskustasta paikalle pääsi erittäin näppärästi paikallisella tuneelbanalla. En tiedä johtuiko ottelun vähäinen katsojaluku sitten erittäin huonosta säästä (+4 astetta, vesisadetta ja kohtuullinen puhuri) vai kotijoukkueen huonosta menestyksestä, mutta katsojia otteluun oli vaivautunut noin satakunta. Lipulla oli hintaa sata kruunua eli noin 12 euroa.

Lippuluukulla jaettiin Mean Machinesin ottelujulkaisu. Julkaisusta löytyi hyvää taustatietoa tulevasta ottelusta ja kotijoukkueen surkeasti sujuneesta alkukaudesta. Puuttumaan jäi kuitenkin tyystin joukkueiden pelaajaluettelot mikä tietysti hieman haittasi ottelun seuraamista. Puoliajalla yritin tietysti linjamiehenä etsiä makkarakiskaa tai jotain vastaavaa establishmenttia, mutta turhaan. Toista puoliaikaa joutui seuraamaan siis tyhjin vatsoin.

Puoliajalla yritin tietysti linjamiehenä etsiä makkarakiskaa tai jotain vastaavaa establishmenttia, mutta turhaan.

Pelialusta oli hyvin samankaltainen Helsingin velodromin pinnoitteen kanssa ja näin ollen sateisessa kelissä hyvin hyvin liukas. Eteläpäädyn maalihaarukka oli lisäksi ottanut jossain vaiheessa sen verran itseensä, että tolpat nököttivät alakuloisesti hieman sivulle kallistuneena.Tätä vierasjoukkueen valmennusjohto ja tuomaristo hieman ennen aloituspotkua yhdessä ihmettelivätkin.

Ottelun lähtökohdat olivat joukkueilla hyvin erilaiset. Tyresö, joka sijaitsee Tukholmasta noin puolen tunnin junamatkan päässä, oli aloittanut kautensa erittäin hyvin (5-1), kun taas kotijoukkue ei ollut vielä saavuttanut yhtään voittoa kaudella 2012. Kauden ensimmäisen keskinäisen ottelun Tyresö oli voittanut Huhtikuussa kotonaan 49-12. Kaiken kaikkiaan tämä ottelu oli 32. joukkueiden välillä. Vuosien 2003 ja 2010 välillä Mean Machines oli voittanut kaikki 12 joukkueiden välistä kohtaamista, mutta viimeisimmästä 5 ottelusta Tyresö oli kuitenkin voittanut neljä. Tyresöä pidetäänkin Carlstad Crusadersin ohella suurimpana mestariehdokkaana Ruotsin Superserienissä.

Ottelu alkoi Tyresön osalta erittäin vahvasti. Pienikokoinen jenkkikeskushyökkääjä Aaron Winchester kantoi palloa erittäin vahvasti liukkaalla kentällä. Mean Machinesin puolustus taittuikin useasti, mutta ei katkennut. Mean Machinesin tukimiesosastolla pelannut numero 19 (nimi valitettavasti ei tiedossa) oli erityisesti hyvällä pelipäällä ja kirjautti itselleen ottelussa varmasti hyvät tilastot. Kertaalleen Winchester pääsi kuitenki ensimmäisen neljänneksen lopussa murtautumaan Mean Machines-puolustukselta ja nosti vieraat 0-6 johtoon.

Mean Machinesin hyökkäys oli ottelussa erittäin vaisu. Tukholmalaisjoukkueen jenkkipelinrakentaja Jacob Caronilla (Pomona-Pitzer College, NCAA Div. III) oli suuria vaikeuksia saada joukkueen hyökkäystä käyntiin. Tyresön puolustuksen linja antoi Caronille myös jatkuvasti kovaa painetta ja pakotti hänet huonoihin ratkaisuihin. Erityisesti Tyresön sisempi puolustuksen linjamies Jermaine Guynn suorastaan rääkkäsi Mean Machinesin hyökkäyksen linjaa ja oli käytännössä tuplablokeista huolimatta aina takakentällä tekemässä pahojaan. Miehen historiaa tutkimalla selviääkin, että mies on pelannut erittäin kovatasoisessa Purduen yliopistossa division I -tasolla. Boilermakerssissa Guynn pelasi puolustuksen linjassa ja maalilinja tilanteissa myös blokkaavana keskushyökkääjänä.

Pallon kimmottua laitahyökkääjän säärestä ilmaan se osui kotijoukkueen pelaajan kypärään mistä se kimposi jo selällään retkottaneen laitahyökkääjän syliin.

Mean Machinesin hyökkäysyritykset ensimmäisellä puoliajalla päättyivät usein kolmeen yritykseen ja pallosta luopumiseen. Ainoastaan puolustuksen hyvät otteet estivät ottelun repeämisen Tyresölle. Ensimmäisen puoliajan lopussa pallonhallinta vaihtuikin useaan kertaan ja Mean Machines näyttikin pääsevän toiselle puoliajalle heille varsin positiivisessa tilanteessa. Jokainen tilanne on kuitenkin pelattava loppuun asti ja sen Tyresö todisti puoliajan viimeisessä heittopelissä. Kellossa oli jäljellä enään muutamia sekunteja ja pallo oli noin keskiviivalla. Tyresön hyvin pelannut ruotsalaistunut kanadalaispelinrakentaja ”roiskaisi” Hail Mary heiton Mean Machinesin maalialueelle. Kolmen takakentän pelaajan välissä ollut laitahyökkääjä ei kuitenkaan saanut heittoa kiinni vaan se pomppasi hänen säärestään taivaalle. Neiti Fortuna päätti kuitenkin tässä kohtaa nostaa hamettaan ja lorottaa aimoannoksen Mean Machinesin palautusjuomaan. Pallon kimmottua laitahyökkääjän säärestä ilmaan se osui kotijoukkueen pelaajan kypärään mistä se kimposi jo selällään retkottaneen laitahyökkääjän syliin. Hetken tilannetta pohdittuaan päätuomari nosti hanskat kohti taivasta ja onnistuneen lisäpisteyrityksen jälkeen Tyresö oli noussut 0-13 puoliaikajohtoon.

Toiselle puoliajalle saapui sisuuntunut Mean Machines, joka alussa saikin luotua hyviä hyökkäysvuoroja. Kerta kerran jälkeen kuninkaallisten kruunujen puolustus kuitenkin onnistui pakottamaan Tukholmalaishyökkäyksen neljänteen yritykseen lähellä omaa maalialuettaan. Huonosta säästä tai potkaisijan puuttumisesta johtuen kotijoukkue ei kuitenkaan kertaakaan yrittänyt potkumaalia vaan yritti aina huonolla tuloksella pelata tilanteen. Toinen puoliaika ei kummankaan joukkueen hyökkäyksen osalta tuonut onnistumisia pisteiden merkeissä ja ottelu päättyi ensimmäisellä puoliajalla tahkottuihin numeroihin. Tunteet ottelussa kuumenivat kertaalleen kolmannen neljänneksen loppupuolella ja sen seurauksena yksi Tyresön hyökkäyksen linjamies sai lähteä pukuhuoneen puolelle. Mielenkiintoisena yksityiskohtana voidaan tässä pitää tapaa, miten poissulkemisen jälkeen pelaaja joutui kävelemään pukuhuoneen puolelle katsomon ja kotijoukkueen keskeltä. Taidettiin siinä vaihtaa vielä tulikivenkatkuisia ”kuulumisiakin”, mutta näitä huuteluita ja tunteenpurkauksia ei allekirjoittanut omalla virkamiesruotsillaan ymmärtänyt.

Paluumatkalla törmäsin vielä ottelusta kotimatkalla olleeseen Tyresön laitahyökkääjään. Tunnistaminen oli helppoa miehen kantaessa tunnelbanassa kotimaastakin tuttua kypärä-harttariyhdistelmää. Mies kertoi ottelun olleen oman joukkueensa huonoin tällä kaudella ja valittelikin huonoa keliä ja kentän liukkautta. Ottelun voiton myötä ”rissu” ilmoitti joukkueensa siirtyneen sarjakärkeen kun kovin kilpakumppani Carlstad oli kokenut aiemmin viikolla yllätystappion STU Northside Bullsille. Myöhemmin pelattava Tyresön ja Carlstadin välinen ottelu tuleekin kuulemma määrittämään runkosarjanvoittajan. Mies uskoi mestaruuden olevan kahden kauppa ja nykykunnossa heidän heiniään. Pientä huolta aiheutti kuinka heidän erittäin hyvin pelannut 37-vuotias pelinrakentajansa kestää kauden loppuun asti.

Huomionarvoista ottelussa oli erikoisjoukkuepelaamisen heikkous.

Huomionarvoista ottelussa oli erikoisjoukkuepelaamisen heikkous. Aloituspotkut ja niiden palautukset sujuivat kyllä mallikkaasti, mutta siihen se sitten jäikin. Puntit olivat molemmilta joukkueilta suoraan sanottuna luokattomia. Tilastoja en ole ottelusta nähnyt, mutta jos arvauksia pitäisi lähteä tekemään niin keskiarvo jää varmasti molemmilla joukkueilla alle 20 jaardin. Kotijoukkueen puntit suoritti pelinrakentaja Caron ja niistä suurin osa lähti korkealle ja kovaa, mutta yleensä myös suoraan ylöspäin pudoten yleensä lähes aloituslinjaan. Vierasjoukkueen puntteri taas suuntasi omat potkunsa ”tarkoituksella” sivurajasta yli ja suurimmassa vaarassa oli näissä potkuissa yleensä vain ketjujengi ja tuomaristo. Kenttäpotkumaaleja ei kumpikaan joukkue yrittänyt vaikka usein neljäs yritys pelattiin hyökkäyspään 15-25 jaardin tuntumasta. Näihin ratkaisuihin saattoi toki myös vaikuttaa erittäin huono sää. Pallonmenetyksiä ja syötönkatkoja ottelussa nähtiin useita, mutta tarkkoihin määriin en pysty menemään, koska etsinnöistä huolimatta en ole löytänyt ottelun tilastoja.

Kokonaisuutena voidaan sanoa, että molempien joukkueiden puolustukset esittivät ottelussa kohtuullisen hyviä otteita. Tyresön hyökkäys muutamista virheistä huolimatta antoi omalle puolustukselle riittävästi aikaa palautua ja teki myös tarvittavat pisteet ottelun voittamiseen. Kotijoukkueen hyökkäys taasen oli sanalla sanottuna todella heikko. Ajoittaisia hyviä hetkiä suorasi todella heikko jakso ja pallo vaihtoi omistajaa aivan liian tiuhaan tahtiin. Ruotsissa on kanssakatsojien kanssa käymieni keskustelujen perusteella voimassa sääntö, jonka mukaan joukkueessa saa olla kaksi ”importtia” ja kentällä ainoastaan yksi per joukkue.

Kotimaisen Vaahteraliigan tason vertaaminen Ruotsin Superserieniin on vaikeaa vain yhden ottelun perusteella. Lisäksi ulkomaalaiskiintiöiden eroavaisuudet sarjojen välillä tuovat peliin tiettyjä muuttujia. Uskallan kuitenkin sanoa, että en usko kotimaisten Vaahteraliiga joukkueiden jäävän Superserienin joukkueiden kelkasta vaan päinvastoin. Näkemieni joukkueiden puolustukset olisivat mahdollisesti aiheuttaneet hetkellistä päänvaivaa kotimaisille hyökkäyksille, mutta Vaahteraliigan puolustuksilla ei olisi ollut suurikaan työ tukkia näiden joukkueiden hyökkäysyrityksiä. Molemmilla joukkueilla oli ottelussa pukeissa noin 25 pelaajaa. Valmennusjohtoa ja huoltajia löytyi molemmilta joukkueilta runsaasti. Routsissa ei pelaajilla ollut selkeästikkään minkäänlaisia peliasusääntöjä. Pelipaitojen ja -housujen alta pilkotti mitä kirjavin kaarti erivärisiä aluspaitoja ja housuja. Ja ainakin minun silmiini se näytti hieman harrastajamaiselta. Tämän lausunnon mukaan kannatan siis Vaahteraliigassa käytössä olevaa pukeutumiskoodistoa. Vaikkakin se tarkoitti, että sain pikatilanteessa repiä uuden UA:ni hihat irti. No paistoipahan ainakin muste iholta!

Näkemäni havainnot on kirjoitettu yhden ottelun perusteella ja toivottavasti eivät loukkaa Ruotsin liiton, Mean Machinesin tai Tyresön henkilöstöä ja pelaajia. Aina kuitenkin on ilo katsella tätä hienoa lajia vaikka sitten kelissä mikä paikallislehtien perusteella oli kylmin sitten vuoden 1986. Esimerkiksi viime jouluna sää Tukholmassa oli lämpöisempi kuin pelipäivänä.

Kirjoittaja pelaa Vaahteraliigan Seinäjoki Crocodilesin hyökkäyksen linjassa.

Jussi Honkonen

Muita kirjoituksia samalta kirjoittajalta:

• MPKK saa oman jenkkifutisjoukkueen