Vaahteraennakko 2012

Gridiron Staff 22.5.2012 18:12 4 kommenttia

Kauden 2012 liigaennakko

Vaahteraliiga pyörähtää käyntiin ensi lauantaina. Wolverines on suosikki, mutta kuka nostaa Vaahteramaljan korkeuksiin kauden päätteeksi?

Helsinki Wolverines

Puolustavaa mestaria on helppo pitää sarjan ennakkosuosikkina. Varsinkin, jos joukkue on vahvistunut talvikaudella repullisella maajoukkuetason pelaajia.

Helsinki Wolverines voitti viime kauden päätteeksi täysin ansaitusti historiansa ensimmäisen mestaruuden. Joukkue ei kuitenkaan ollut kauden aikana mitenkään suvereeni. Pudotuspeleissä Butchersin ja Crocodilesin kukistanut Wolverines hävisi kaikki kolme runkosarjakohtaamistaan kyseisille joukkueille, sijoittuen täten sarjassa runkosarjan jälkeen kolmanneksi, tasapistein Lappeenrannan Rajaritarien kanssa.

Mestarijoukkueelle avautuvien europelien siivittämänä joukkue onnistui kevättalvella pelaajahankinnoissaan erinomaisesti. Vuodenvaihteen jälkeen joukkue tiedotti Saksassa viime kaudella pelanneen Efe Evwarayen sopimuksesta. Vuosina 2010 ja 2011 Suomen parhaaksi pelaajaksi valitun tukimies Evwarayen sopimus toi mukanaan myös muita kovan luokan vahvistuksia. Evwarayen edelliskauden seurakaveri, englantilainen Michael Andrew seurasi miestä Helsinkiin. Pian uutisoitiin St. Louis Ramsin leirillä harjoitelleen Karri Kuuttilan sopimuksesta, jota seurasi moninkertaisen Suomen mestarin Santtu Äyräväisen liittyminen joukkueeseen. Myöhemmin keväällä Wolverines uutisoi vielä Amerikassakin pelanneen Tommi Pinnan sekä monen muun kokeneen liigapelaajan sopimuksista. Puhuttiin jopa kaikkien aikojen suomalaisjoukkueesta.

Vaikka joukkue ei sitä ääneen sanonutkaan, oli helppo huomata joukkueen päätavoitteen sijaitsevan tukevasti Euroopan kentillä, kotimaisen liigakauden jäädessä taka-alalle. Ensimmäisessä EFL:n osaottelussa Sveitsin mestari Calanda Broncosia vastaan joukkue kärsi kuitenkin ratkaisevan 6-49 –tappion, jonka jälkimainingeissa päävalmentaja Kari Leivojaa suositeltiin eroamaan tehtävästään toista osaottelua edeltävinä päivinä. Broncos oli paljastanut Cedric Johnsonin kipparoiman Wolverinesin heittopelin heikkoudet ja pakottanut helsinkiläisjoukkueen hyökkäämään arvattavalla tavalla sveitsiläisten kivikovaa puolustusta vastaan.

Europettymys ei silti peitä sitä tosiasiaa, että Wolverinesilla on edelleen Vaahteraliigan ennakolta ylivoimaisin rosteri. Varsinkin joukkueen puolustus on erittäin nimekäs, ja antaa varmasti hyökkäyspelin virheitä paljon anteeksi. Eurobowl-ottelusta sivussa ollut Michael Andrew juoksi Saksassa kaudella 2011 lähes 2000 jaardia, ja tulee varmasti terveenä olemaan kova pala Wolverinesin vastustajille kaudella 2012.

Asiantuntijapiireissä Wolverinesia on pidetty ennen kautta lähes varmana mestariehdokkaana, mutta kompastuminen Eurobowlissa ja sen seuraukset ovat saattaneet paljastaa joukkueen Akilleen kantapään. Kauden aikana selviää, millaisella asenteella Wolverinesin tähtisikermä lähtee liigakauteen. Kulkeeko Goljat sumussa viikosta toiseen lopulta kompastuen? Vai nostattaako kipeä europettymys esiin vihaisen harmaakarhun, joka teurastaa vastustajansa kerta toisensa jälkeen, kunnes viimeinenkin haastaja on kaatunut?

Seinäjoki Crocodiles

Seinäjoki Crocodiles voitti historiansa tähän asti ainoan liigamestaruuden vuonna 2001. Seuraavan vuosikymmenen aikana joukkue on runkosarjassa voittanut lähes 80 prosenttia otteluistaan, mutta yhtäkään mestaruutta ei ole tullut. Tänä vuonna ennakkosuosikin viittaa ei tarvitse kantaa – olisiko nyt vihdoin seinäjokelaisten vuosi?

Crocodilesin hyökkäyspeli perustui viime kaudella lähes puhtaasti option-peliin. Joukkueen hyökkäyksen vikkelä amerikkalaispelinrakentaja ja järkälemäiset keskushyökkääjät murjoivat vastustajan toisensa perään, ratkaisten ottelun usein jo ensimmäisellä neljänneksellä. Vasta Wolverines onnistui lopullisesti Crocodilesin juoksuhyökkäyksen pysäyttämisessä Vaahteramaljassa. Wolverines pysäytti Crocodilesin juoksun seinäjokelaisten siirtyessä selvästi enemmän heittopainotteiseen hyökkäykseen ottelun edetessä. Hävityn ottelun jälkeen pahat kielet moittivat Crocodilesia option-pelin liian aikaisesta hylkäämisestä. Moni ihmetteli, miksi Crocodiles ja hyökkäyksen koordinaattori Andy Bezaire luopuivat niin helposti koko kauden joukkuetta kannatelleesta syömähampaasta. Option-pelihän perustuu kärsivällisyyteen, sillä vain yksi puolustuksen virhe voi tarkoittaa pitkää juoksua maaliin saakka. Olisiko kortit sittenkin pitänyt katsoa loppuun asti?

Vanhaa on kuitenkin turha muistella, sillä tällä kaudella Seinäjoella puhaltavat pelillisesti täysin uudet tuulet. Joukkueen amerikkalaisvahvistukset ovat viime vuoteen verrattuna pienempikokoisempia, mutta nopeita ja vikkeliä. Haettiinko Seinäjoella siis selkeää pesäeroa viime kauden kuvioihin?

– Kyllä, haimme nimenomaan enemmän nopeutta ja monipuolisempia pelaajia, kertoo seuran puheenjohtaja Jari Jalava.

– Meillä ei ollut selkeää tarvetta tietylle pelipaikalle, joten senkin vuoksi pelaajat on enemmän monen pelipaikan osaajia. Uuden jenkkisäännön myötä myös roolitus on vieläkin tärkeämpää liigassa. Uskon että hyökkäyksessämme heiton ja juoksun ero tasapainottuu.

Jalavan mukaan joukkue on edelleen nälkäinen viime vuoden pettymyksen jälkeen. Vaikka muutama pelaaja onkin siirtynyt pois joukkueen vahvuudesta, seurassa uskotaan muutaman junioripelaajan nousevan ryminällä liigaympyröihin. Seuran A-nuoret pelaavat ennen liigakautta omaa SM-sarjaansa, jonka uskotaan myös auttavan nuoria kesäkauden alla.

Uusi pelitapa on sikäli mielenkiintoinen, että kauden alla joukkue luottaa täysin suomalaisiin keskushyökkääjiin. Viime vuoden hyökkäyspeli perustui liki täysin nimenomaan kivenkoviin, vaikeasti taklattaviin jätteihin. Heittopainotteisempi hyökkäystapa ei toki ole Seinäjoelle historiallisesti mitenkään uutta. Kenties Seinäjoella nähtiin, että vaikka option-hyökkäys saatiinkin kehitettyä todella tehokkaaksi, tosipelien alkaessa olisi joka tapauksessa pystyttävä muuhunkin.

– Tänä vuonna valmennuksemme on kokeneempi ja tuntee joukkueen paremmin. Ratkaisijoita löytyy tänä vuonna joukkueesta myös enemmän, Jalava kertoo. Crocodilesin valmennuksessa jatkavat tänäkin vuonna päävalmentaja Jim Ward ja Bezaire.

Crocodilesin viime kauden parhaat kiinniottajat Tommi Pinta ja Ilkka Laitinen eivät kuitenkaan palaa Pohjanmaalle enää tulevana kautena. Laitahyökkääjistä tarvitaan uusien ratkaisijoiden nousua esiin. Uusi pelinrakentaja Dominic Kegel tiedetään jalkanopeudeltaan erittäin vaikeaksi pysäyttää, mutta kohtaavatko Kegelin ja nuorten laitahyökkääjien kemiat?

Tänä vuonna kukaan ei odota Crocodilesilta mestaruutta. Koko talven puheenaiheena ollut Wolverinesin vahvistuminen on vienyt valokeilan tukevasti etelään. Kenties jollain oudolla tavalla asetelmat suosivatkin pohjanmaalaisia. Kuten tiedetään, pudotuspeleissä mitä tahansa voi tapahtua, eikä yllätyksittä aina selvitä. Seinäjoella tämä tiedetään tuskallisen hyvin.

Porvoon Butchers

Porvoon ylpeyttä oltiin kuoppaamassa täysin jo vuosi sitten. Silti nuori joukkue taisteli runkosarjan kakkoseksi vain yhdellä tappiolla, ja taipui vasta tulevalle mestarille välierissä. Vanhasta dynastiasta voi olla jäljellä vain vähän, mutta uusi sukupolvi nostaa jo kovasti päätään Porvoossa.

Nuorennusleikkaus varmasti myös jatkuu, sillä Porvoossa on tehty erittäin hyvää työtä vanhemmissa juniorisarjoissa viime vuosina. Micky Kyei nousi viimeistään viime kaudella jenkkifutiskansan tietoisuuteen nappaamalla runkosarjassa yli 500 kiinniotettua jaardia. Kyein yli neljä kiinniottoa ottelua kohden riittivät koko liigan kymmenen parhaan joukkoon. Viime kaudella myös II-divisioonan ECG:ssä farmisopimuksella esiintynyt Phung Nguyen voi nousta tällä kaudella entistä suurempaan rooliin. 763 jaardia viime kaudella edenneen konkari Ville Kurvisen sopimus kauden alla lupaa myös hyvää joukkueen heittohyökkäykselle.

Vuoden 2010 liigapelaajaksi valittu tukimies Sebastian Karbin ei toukokuun alun tietojen mukaan jatka joukkueessa tulevalla kaudella. Karbinin fyysisyyttä puolustuksen keskellä tullaan kaipaamaan, mutta toisaalta kaikki muut puolustuksen kovimmat taklaajat Karbinia ja amerikkalaisvahvistus Layton Brownia lukuun ottamatta jatkavat. Brownia korvaamaan on hankittu niinikään amerikkalainen Rafael Pineda. Viime kauden jälkeen liigalisenssistään luopuneen Lappeenrannan Rajaritareista Porvooseen on siirtynyt myös iso nippu pelimiehiä. Porvoossa voidaankin syystä olla toiveikkaita tulevan kauden suhteen.

Wolverinesissa tapahtunut kuohunta toi kaiken lisäksi yllättävän piristysruiskeen Porvooseen vain muutama viikko ennen kauden alkua. Butchersin riveihin siirtyi paitsi valmentaja Kari Leivoja, myös osa Leivojalle uskollisia Wolverines-pelaajia. Aiemmin Rajaritareissa pelanneet Esa ja Jukka Suhonen tuovat kaivattua syvyyttä ja lisäkovuutta porvoolaisten puolustuksen linjaan. Leivojan paluu Porvooseen on sikäli mielenkiintoinen, että hänet erotettiin tehtävästään Butchersin päävalmentajana kaudella 2008.

– Kun silloin Porvoosta lähdin, niin totesin, että “paljon tarvitsee Porvoonjoessa vettä virrata ja monen henkilön vaihtua ennen kuin Porvooseen palaan”, Leivoja kertoo.

– No, nyt näin on tapahtunut. Haluan antaa Butchersille kaiken tukeni, kokemukseni ja tietotaitoni.

Leivojasta ja hänen mukanaan tuomista pelaajista ollaan Porvoossa syystäkin innoissaan.

– Nämä muutokset tasoittavat sarjaa varmasti. Me nousemme nyt Crocodilesin ohella Wolverinesin haastajiksi, Butchersin päävalmentaja Sebastian Lind sanoo.

Butchers voitti vuosina 2006-2010 kuusi peräkkäistä Suomen mestaruutta. Tietotaitoa ja voittamisen kulttuuria Porvoosta löytyy edelleen. Arviot joukkueen romahduksesta lienevät – jälleen kerran – suuresti liioiteltuja.

Vantaan TAFT

Kaudelle 2010 I-divisioonaan noussut Vantaan TAFT yllätti jokaisen nousemalla suoraan Spagettimaljan voittoon. Vantaalla ei pidetty kiirettä, joten varmuuden vuoksi sama temppu toistettiin seuraavana vuonna – ja vieläpä puhtaalla pelillä. Nyt joukkue nousee vihdoin liigatasolle. Vieläkö epäilijöitä riittää?

Nuori, vasta pystyyn nostettu TAFT oli helppo ohittaa sivulauseessa muutama vuosi sitten. II-divisioonan eteläisessä lohkossa hyvin pärjännyt joukkue törmäsi realiteetteihin sarjan pudotuspeleissä. Vaasa Vikings retuutti nuorta joukkuetta sekä vuosina 2007 että 2008 ensin 0-42, ja myöhemmin 0-55. Joukkueen II-divisioonan mestaruutta vuonna 2009 ei moni noteerannut. Kakkonen on kakkonen, mutta kyllä se joukkueen taso nähdään sitten divarissa. Puheet hiljenivät joukkueen kyetessä välittömästi haastamaan divisioonan muut joukkueet. Kahden Spagettimaljan voiton jälkeen TAFT:n tasoa divisioonatasolla ei epäile enää kukaan. Onko nousu vielä astetta ylemmälle sarjatasolle näkynyt erityisesti joukkueen valmistautumisessa tulevalle kaudelle?

– Ei varsinaisesti, joukkueen päävalmentaja Rami Lilja kertoo.

– TAFT:iin tehtiin nelivuotissuunnitelma 2010-2014, jonka tavoitteeksi asetettiin edustusjoukkueen nostaminen Vaahteraliigaan ja paikan vakiinnuttaminen liigassa siten, että olemme uskottava liigajoukkue. Tämä suunnitelma sisältää harjoitussuunnitelman joka vuodelle, joka etenee koko ajan astetta vaativammaksi. Olemme edenneet tänäkin vuonna tuon oman suunnitelmamme mukaisesti. Me olemme aina valmistautuneet jokaiseen kauteen huolella ja siksi varmasti menestystäkin on tullut. Ja aivan yhtä huolellisesti olemme tähänkin kauteen valmistautuneet.

Lilja myöntää, että liiganousun myötä harjoitussuunnitelmia ja pelitapaa on hiottu korkeampaa sarjatasoa ajatellen. Joukkue on kevään aikana pelannut harjoitusotteluita Wolverinesia vastaan, mutta muuten joukkueen toimintatapa ei ole juuri muuttunut. Kun asiat on aina tehty täysillä ja kovaa, miksi toimivaan reseptiin tulisikaan koskea?

Tärkeä asia joukkueelle on tietenkin pelinrakentaja Miro Kadmiryn paluu sinivalkoisiin. Nuori maajoukkuepelinrakentaja jätti viime kauden väliin siirtyäkseen Yhdysvaltoihin Louisiana Collegeen. Amerikan reissusta jäi Kadmiryn mukaan mieleen eniten korkeampi pelinopeus.

– Yhdysvalloissa pallo on laitettava nopeasti liikkeelle, koska heittoikkunat ovat usein todella pieniä. Olen harjoitellut kovaa tulevaa kautta varten, ja minulla on hyvä luottamus sekä omaan että joukkueemme tekemiseen tulevalla kaudella, Kadmiry sanoo.

Vaahteraliigassa on viime vuosina totuttu menestymään nimenomaan amerikkalainen pelinrakentaja puikoissa. Kadmiryn tasoinen pelinrakentaja on kuitenkin joukkueelle selkeä etu. Tulevana vuonna kentällä sallitaan ainoastaan kaksi amerikkalaista yhtä aikaa.

– Asiassa on meidän kannaltamme kaksi puolta, Lilja valottaa.

– Toinen on tämä mainittu amerikkalaispelaajakiintiöasia, jota tosin itse vähemmän painotamme. Kotimaisen pelinrakentajan myötä meillä on mahdollisuus peluuttaa kahta amerikkalaispelaajaa hyökkäyksessä Miron kanssa. Ja se avaisikin meille aikamoisen hyökkäysedun. Kuitenkin, kuten tiedossa on, olemme tuoneet jenkkivahvistuksemme ensisijaisesti puolustuksen puolelle. Tämä kertoo siitä, että meillä on kova nippu kotimaisia hyökkääjiä ja tätä pakettia voimme halutessamme täydentää yhdellä tai kahdella jenkillä pelitilanteen mukaan.

Lilja painottaa, että suurin etu joukkueelle on Kadmiryn ja hyökkäyksen koordinaattori Oskari Niemen jo vuosia kestänyt yhteistyö. Koko joukkueen hyökkäystapa on voitu kehittää tutun pelinrakentajan ympärille. Kadmiry mainitsee, että suomalainen pelinrakentaja voi rakentaa luottamuksen laitahyökkääjiensä kanssa aivan toisella tavalla kuin juuri ennen kautta maahan saapuva amerikkalainen. Näin TAFT ei edes näe tarvetta peluuttaa amerikkalaisiaan jatkuvasti, mikä on nykypäivän liigatasolla harvinaista.

TAFT lähteekin kauteen vain kahdella vahvistuksella, joista molemmat ovat ensisijaisesti puolustuksen pelaajia. Donavan Williams on tuttu jo aiemmilta vuosilta. Tukimies Jordan Barta tuo kovuutta joukkueen puolustuksen sydämeen. Joukkue luottaa taitavaan ja monipuoliseen hyökkääjäkalustoonsa, josta löytyy useampiakin ratkaisijoita. TAFT on sopinut keväällä pelikaudesta muutaman kokeneen pelimiehen kanssa, joten vaikka poisjääntejäkin on tapahtunut, joukkue voi lähteä kauteen riittävän suurella materiaalilla.

On mielenkiintoista nähdä, miten TAFT:n kausi vertautuu viime kauden nousijajoukkue Northern Lightsin tulokaskauteen. Pohjoisen ylpeys taisteli kohtuullisesti kuudenneksi kolmella voitolla ja seitsemällä tappiolla. Voisiko TAFT jopa parantaa tästä ja selviytyä heti pudotuspeleihin? Emme uskalla epäilläkään.

Jyväskylä Jaguaarit

Kapealla, mutta taitavalla pelaajistollaan liigan keskikastiin jo muutaman vuoden ajan kuulunut Jaguaarit haluaa selviytyä jälleen takaisin pudotuspeleihin. Pelinrakentaja Santeri Supin viimekesäinen aivotärähdys osoittautui arveltua pahemmaksi, eikä mies pysty tänä kesänä pelaamaan. Voiko joukkue nousta taistelemaan paikasta auringossa ilman hyökkäyksen johtajaansa?

Joukkueen ongelmana on jo pitempään ollut tietynlainen pelaajapula. Joukkueesta löytyy kauden 2010 liigatulokas William Lahti ja viime vuoden paras hyökkääjä Perttu Ahila, joten joukkueesta löytyy laadukasta materiaalia. Joukkue on kuitenkin joutunut peluuttamaan avainpelaajiaan runsaasti kahteen suuntaan. Viime kaudella Jaguaarien kaikki kolme vahvistusta ja 4-5 muuta avainpelaajaa nähtiin kentällä lähes jatkuvasti.

– Pystyimme haastamaan joukkueita viime vuonna, mutta ottelun lähetessä loppuaan väsymys alkoi painaa, kertoo joukkueen päävalmentaja Benjamin Jensen.

– Joukkueellemme on tärkeää löytää uusia ratkaisijoita, jotta pelaajamme voivat keskittyä pelaamaan vain hyökkäyksessä tai puolustuksessa.

Joukkue onkin saanut apua pelaajatilanteeseensa hieman erikoisesta suunnasta. Varusmiespalvelustaan suorittava Supi on tuonut mukanaan Lahdesta iloisia uutisia Jyväskylään.

– Tänä vuonna kaikki Puolustusvoimien Urheilukoulussa palvelevat jenkkifutarit ovat kirjoittaneet sopimuksensa Jaguaarien kanssa, ja olemme päässeet harjoittelemaan todella paljon yhdessä, joukkueenjohtajaksi siirtynyt pelinrakentaja Supi lisää.

– Odotankin särmiltä palvelustovereiltani Mika “Heinäkenkä” Nissiseltä, Esa “Pirkka” Vanhojalta sekä Samuel “Mötkö” Seppälältä nohevaa toimintaa kentällä!

– Heidän lisäkseen mm. Kimmo Pasanen ja Ville-Valtteri Suojanen ovat kovia vahvistuksia puolustuksen takakentälle. Hyökkäyksen puolella Nissisen lisäksi laitahyökkääjä Simo Suurkuukalta on lupa odottaa vahvaa kautta. Myös William Lahti palaa kentille vuoden tauon jälkeen entistä kovemmassa kunnossa.

Liigakausi 2008 oli Jaguaareille menestyksekäs, kun joukkue päätti runkosarjan kahdeksalla voitolla ja neljällä tappiolla. Kyseisellä kaudella hyökkäys teki lähes 50 pistettä pelissä, eniten koko liigassa. Tällöin pisteitä takoivat laidalta Rocky Ciasulli ja Curtis Blackmon. Viime vuosina Jaguaarit ovat kuitenkin luottaneet juoksupainotteiseen hyökkäykseen – jenkkejäkin on hankittu linjaan ja tukimiehiksi. Joukkueella on kuitenkin Supissa yksi parhaista nuorista suomalaisista pelinrakentajista. Miksi joukkueessa ei nosteta heittopeliä jälleen suurempaan rooliin? Valmentaja Benjamin Jensenillä on asiaan yksinkertainen vastaus.

– Katsoimme aikanaan liigan yleistä tilannetta, ja huomasimme lähes jokaisen joukkueen käyttävän jonkinlaista spread-hyökkäyksen varianttia. Sama hyökkäys viikosta toiseen tekee vastustajien puolustuksen työn paljon helpommaksi. Mietimme asiaa ensisijaisesti pelaajiemme vahvuuksien kannalta. Lukkes Gilgan ehdotti hänelle tutun juoksupainotteisen Fly Sweep-hyökkäyksen käyttöä myös meillä, Jensen kertoo.

– Ensimmäisenä liigakautenani vuonna 2010 heitin muistaakseni toiseksi eniten heittoyrityksiä per ottelu Roostersin Ryan Rufenerin jälkeen. Kyseisenä vuonna juoksuhyökkäyksemme takkuili, ja halusimme kehittää tasapainoisemman hyökkäyssysteemin kaudelle 2011. Viime kaudella juoksuhyökkäyksemme yllätti monet joukkueista, ja pystyimme sen avulla ylläpitämään edelleen toimivaan heittopeliä, Supi lisää.

Sekä Jensen että Supi kertovat hyökkäystavan soveltuvan erinomaisesti Jaguaarien luontaisiin vahvuuksiin. Joukkue aikookin luottaa Fly Sweepiin myös jatkossa. Hyökkästapa mahdollistaa juoksun ja heiton suhteen suurenkin vaihtelun viikosta toiseen.

– Viime kaudella saatoimme jossain ottelussa heittää kymmeniä kertoja, kun taas joitain vastustajia vastaan käytimme lähes yksinomaan juoksupeliämme. Nyt kun meillä on kehittyvä ja toimiva tasapainoinen hyökkäyssysteemi, emme näe syytä palata takaisin pelkästään heittopeliin turvautuvaan pelitapaan, Supi kertoo.

Synkkiä pilviä joukkueen kaudelle toi kuitenkin uutinen Supin terveydentilasta. Mies jouduttiin ottamaan vaihtoon kesken keväisen A-nuorten ottelun. Ottelun jälkeen tehty neurologin tarkastus paljasti, ettei Supin ollut vielä turvallista vetää pelivarusteita niskaan tänä kesänä. Lyhyen mietinnän jälkeen pelinrakentajan tehtävät ojennettiin jo joukkueeseen palkatulle Daniel Smithwickille, jonka ensisijainen pelipaikka on tukimies puolustuksessa. Valintaa on yleisesti oudoksuttu, sillä urheilullisuus pelkästään ei tee pelinrakentajaa. Smithwickillä on kokemusta pelinrakentajan paikalta nuoruusvuosiltaan, mutta kauden alla hän on joukkueen ulkopuolisille melkoinen kysymysmerkki.

Jaguaareista ei tässä vaiheessa voi puhua yllätysjoukkueena, vaikka kausi lähtisikin liikkeelle mallikkaasti. Jyväskylässä on jo vuosia tehty hyvää työtä, vaikka pelaajamateriaali saisi olla laajempi. Mikäli Smithwick osoittautuu pelimieheksi myös pelinrakentajan paikalla, joukkueella on varsin hyvät mahdollisuudet pudotuspeleihin. Jaguaarit eivät saa kuitenkaan kompastua ennalta heikommiksi arvioituihin joukkueisiin, ja vahvempiakin vastaan tulisi onnistua voittamaan ainakin yksi ottelu. Pystyykö joukkue siihen? Siitä saamme esimakua jo toukokuun viimeisenä viikonloppuna, kun Jaguaarit kohtaavat hallitsevan mestarin Helsinki Wolverinesin.

Oulu Northern Lights

Northern Lightsin nousu Vaahteraliigaan kaudeksi 2011 ei tapahtunut aivan tavalliseen tapaan. Lappeenrannan vetäytyminen sarjasta viime hetkillä tarjosi divisioonan loppuotteluun selvinneelle Lightsille takaportin liigatasolle. Ensimmäinen kausi sujui nousijajoukkueelta jopa yllättävän mukavasti. Pystyykö Lights pitämään tasonsa – tai jopa parantamaan tulokaskaudesta?

Northern Lightsin uuden tulemisen eräänä virstanpylväänä voidaan pitää II-divisioonakautta 2007. Edelliskaudella I-divisioonassa esiintynyt Lights piti ennen kautta kriisipalaverin pelaajapulan vuoksi. Ensimmäiseen otteluun lähdettiin 14 pelaajalla. Joukkueen vähissä pelaajissa oli kuitenkin kykyä ja potentiaalia. Kauden 2012 joukkueen runkopelaajista hyvin moni pelasi joukkueessa jo viisi vuotta aiemmin. Tulevan kauden joukkueen nousu alasarjoista aina Vaahteraliigaan asti onkin pitkälle tämän joukkueen ytimen ansiota. 30-vuotiaan Northern Lightsin menestyminen myös tulevalla kaudella otetaan pohjoisessa äärimmäisen tosissaan.

Viime kauden kuudenneksi taistellut Lights on muuttunut hieman viime vuodesta. Edustusjoukkueen rinnalle on luotu II-divisioonaa pelaava kehitysjoukkue. Kehitysjoukkueella pyritään tarjoamaan myös uusille pelaajille suotuisat kehitysmahdollisuudet. Pitemmällä tähtämeillä toisen joukkueen perustaminen on järkevää jo pelkästään maantieteellisistä syistä, mutta miten uusi joukkue vaikuttaa edustusjoukkueen toimintaan? Oulun tilannetta voi verrata Jyväskylän vastaavaan tilanteeseen. Vaikka Jyväskylässäkin on kaksi joukkuetta, on Jaguaarien usein peluutettava miehiään kahteen suuntaan.

Edustusjoukkueen osalta Lights on sekä vahvistunut että heikentynyt. Viime kauden kenties paras kotimainen laitahyökkääjä Aappo Saloranta on pystynyt harjoittelemaan koko talvikauden terveenä, ja on tulevalla kaudella jälleen vaarallinen. Vahvistuksista Stacey Thomas pelaa kesällä jo neljättä kautta oululaisjoukkueessa. Viime kauden loukkaantumisen takia väliin jättänyt Niklas Krogerus tuo lisävarmuutta oululaisten takakentälle, ja tarjoaa fyysiselle Thomasille mahdollisuuden pelata ajoittain myös lähempänä aloituslinjaa. Joukkue on myös saanut tukimies Santtu Karjalaisen takaisin sairastuvalta paikkaamaan muutamaa menetettyä pelaajaa. Kaudella 2011 joukkueen suurin ongelma oli epäilemättä heittopuolustus, jonka taso tullaan tulevallakin kaudella jälleen testaamaan.

Viime vuoden tapaan joukkueeseen hankittiin myös amerikkalainen pelinrakentaja ja tukimies. Pelinrakentaja Brent Rausch saapuu kovatasoisesta Havaijin yliopistosta. Isokokoinen, mutta hyvin liikkuva USC:n Nick Garratt tulee pelaamaan keskimmäisen tukimiehen paikkaa, tuoden lisää kovuutta pääasiassa oululaisten juoksupuolustukseen. Kokonaisuutta hallitsee uusi amerikkalaisvalmentaja, 34-vuotias Cam Olson.

Northern Lightsin nykyjoukkueen toinen vuosi Vaahteraliigassa tulee varmasti näyttämään suuntaa tulevaisuudelle. Viime vuonna Lightsin taakse sarjataulukossa jääneet Roosters ja Trojans ovat vahvistuneet viime kaudesta. Lightsilla on onnistuessaan mahdollisuus haastaa sarjan muut joukkueet jopa pudotuspelipaikasta, mutta jo muutama loukkaantuminen pahaan paikkaan voi tarkoittaa joukkueelle katastrofia. Kestääkö joukkueen syvyys ja henkinen kantti tänä vuonna? Avausottelu Turku Trojansia vastaan tulee kertomaan paljon.

Helsinki Roosters

Maan kaikkien aikojen menestynein seura Helsinki Roosters rämpi viime kaudella todellisissa pohjamudissa. Vain voitto Trojansista pelasti joukkueen täydelliseltä nöyryytykseltä. Täksi kaudeksi Helsingin ylpeyden on pakko parantaa, mutta miten pääasiassa nuorista pelaajista koostuva nippu vastaa huutoon?

Roostersin ympärillä on edelliskauden jälkeen ilmennyt paljon positiivista uutisointia. Marraskuussa nimetty uusi päävalmentaja Juha Hakala on saanut käskytettäväkseen nuoren ja nälkäisen ryhmän, jolla on kaikki mahdollisuudet parantaa viime kaudesta. Roosters on asettanut päätavoitteekseen kauden 2014, mutta jo tulevalla kaudella seura toivoo kamppailevansa pudotuspelipaikasta. Mennyttä kautta ei jääty liikaa suremaan, vaan katse käännettiin tulevaisuuteen. Päävalmentaja Hakala tosin myöntää, että joukkueen valmistautuminen viime kauteen ei onnistunut toivotulla tavalla.

– Viime kaudella päätös seuran uudesta päävalmentajasta venyi aina maaliskuulle saakka. Sen myötä Roosters antoi liikaa etumatkaa muille joukkueille kauteen lähdettäessä. Tuota etumatkaa ei saatu enää missään vaiheessa kiinni, Hakala selventää.

Helsingissä luotetaan, että Roosters tulee tulevalla kaudella olemaan vahvempi yksinkertaisesti siitä syystä, että joukkue on tehnyt yhdessä määrätietoista työtä jo syksystä lähtien. Tarkkaan suunnitellun harjoitusohjelman läpikäyminen tekee varmasti hyvää joukkueen yhtenäisyydelle ensi kautta ajatellen.

– Heti syyskuussa joukkue aloitti off-season-harjoittelun ja keskittymisen tulevaan kauteen yksilötasolla. Tavoitteena on ollut kehittää jokaisen pelaajan valmiuksia olla parempi urheilija tämän kauden alkaessa, Hakala kertoo.

Tärkeä apu joukkueelle on pitkään Suomessa viihtyneen Robert Johnsonin paluu punapaitaan. Viime kaudella Italiassa pelanneen Johnsonin taidot tunnetaan Helsingissä hyvin. Viime kauden amerikkalaispelinrakentajaan verrattuna Johnson on epäilemättä erittäin kova vahvistus. Johnsonin viihtyminen maassa koko talvikauden on varmasti auttanut Roostersin nuorta joukkuetta kauteen valmistautumisessa. Keltä pelaajilta Roostersissa odotetaan kovia näyttöjä?

– Kaikilta. Liigajoukkueemme keski-ikä ei taida nousta edes yli 22 ikävuoden, Hakala kertoo.

– Joukosta löytyy monia mielenkiintoisia seurattavia. Esille nostaisin erityisesti hyökkäyksestä RB Henri Jussilan, WR Markus Lievosen ja OL Akseli Kaasalaisen ja puolustuksesta LB Ville Tanskasen, DB Aku-Teppo Kelon ja DL Antti Pirilän.

– Vähän varttuneemmista esille kauden aikana tulee varmasti nousemaan DB Sampo Ranta, DB Pekka Rantala, DB Matias Sarvela, DL Lauri Vainio, LB Roni Salonen, WR Torsten Malm ja WR Julius Majander.

Viime kauteen verrattuna Roostersin valmennustimin kokoa on myös kasvatettu. Valmennukseen on liittynyt esimerkiksi pitkäaikainen hyökkäyksen koordinaattori Jens Holmström sekä entinen maajoukkuekeskushyökkääjä Marko Vartiainen. Määrätietoinen pyrkimys kohti Suomen huippua näkyy seuran lanseeraaman Football Program 2014:n myötä. Ohjelman päätavoitteena on Roostersin nuoren pelaajiston kehittäminen kohti kansallista kärkeä.

Mainiosti kevään A-nuorten SM-sarjassa pärjännyt Roosters on nyt vuoden vanhempi ja kokeneempi. Viime kauden rimanalitusta tuskin tullaan näkemään. Onnistuessaan joukkueella on mahdollisuus taistella jopa neljännestä pudotuspelipaikasta, mikäli palaset loksahtavat oikeisiin paikkoihin heti alkukaudesta. Liigan keskikastista odotetaan tänä vuonna erityisen tasaista, joten Roostersin ei ole mahdollista juuri kompuroida avainotteluissa. Siirtyykö nuorissa saavutettu menestys myös aikuisten kentille jo tänä vuonna, vai saammeko odottaa vielä vuoden tai kaksi?

Turku Trojans

Turun ylpeyden taival viime vuosina ei ole ollut kaunista katseltavaa. Kolme voittoa kolmessa kaudessa, kruununa voitoton 2011. Turussa ei kuitenkaan luovuteta, päinvastoin. Viime kauden pohjakosketus on nostattanut seurahenkeä ja houkutellut useita tuttuja kasvoja takaisin toimintaan.

Perinteikäs turkulaisseura juhlii tulevalla kaudella 30-vuotista taivaltaan. Juhlavuosi olisikin erinomainen tilaisuus kääntää seuran kelkka jälleen kohti takavuosien menestystä. Seura tiedotti aiemmin valmennustiimin rajusta kasvusta. Muiden edellisvuosien huippunimien joukosta löytyy esimerkiksi nykyään laitahyökkääjien valmennuksesta vastaava Mika Sevón. Sevónin lisäksi pelaavaan kokoonpanoon on saatu houkuteltua kauden 2003 mestarijoukkueen isokokoinen laitapelaaja Arttu Koivisto ja linjamies Tomi Myyrä. Paluun Turkuun tekee Roosters-vuoden jälkeen takakentän lukko Seikko Vennelä. Trojansin toiminnassa onkin kauden alla voinut havaita aitoa kotikaupungin ylpeyttä ja talkoohenkeä. Päävalmentaja Pauli Ojanen on varmasti tyytyväinen saamastaan avusta niin kentällä kuin sen laidallakin.

Gridironille myöntämässään haastattelussa seuran viestintävastaava Kari Toivonen myöntää, että seuran viime aikojen alamäki on lähtöisin jo vuodesta 2004.

– Trojansin mestaruus vuonna 2003 oli monelle pitkään pelanneelle kaverille sellainen kohokohta, että siihen oli hyvä lopettaa peliura, Toivonen kertoo.

– Jotkut lopettivatkin, mutta aika moni kuitenkin jatkoi vielä seuraavan kauden, jolloin Trojans pääsi pelaamaan europelejä. Vuosi 2004 olikin finaaliottelua lukuun ottamatta varsin menestyksekäs, runkosarjan voitto puhtaalla pelillä. Sen kauden jälkeen pajatso tyhjeni kuitenkin totaalisesti.

– Perinteen, osaamisen ja proverbiaalisen “voittamisen kulttuurin” siirtäminen kokeneilta pelaajilta kokemattomille katkesi ja alkoi hallitsematon nuorennusleikkaus, jonka seurauksia niitetään vieläkin.

Täksi kaudeksi joukkue on kuitenkin onnistunut laajentamaan taustaorganisaatiotaan. Ryhdistäytymisestä onkin varmasti suuri apu, sillä Trojans on ollut jo kaksi kertaa lähellä pudota I-divisioonaan viime vuosien matalaliidon aikana. Joukkueen juniori- ja talousasiat ovat kunnossa, mutta jatkuva menestymättömyys ei voi olla näkymättä joukkueen julkikuvassa. Parannusta tilanteeseen toivotaan osaltaan tämän kauden amerikkalaiskolmikosta. Tukimies Shawn Blount ja takamiehet Haydrian Lewis ja Sadat Chambers on hankittu kohentamaan viime kauden heikointa puolustusta. Viime kaudella Trojans päästi joka ottelussa vähintään 34 pistettä, yleensä huomattavasti enemmän. Oman osansa viime kauden alamäkeen toivat tietenkin laajasti uutisoidut ongelmat amerikkalaispelaajien kanssa. Trojansissa uskotaan ja toivotaan, ettei vastaavaan jouduta tänä vuonna.

Vahvistusasia on toki luonteva mainita puhuttaessa epäonnistumisen syistä, mutta yksin heitä ei Trojansin viime kaudesta voi syyttää. Vaikka Trojansilla on useita nuoria lupauksia ja pätevä pelinrakentaja Joonas Anderssonissa, on materiaali ollut jo muutaman vuoden melko kapea. Trojans ei ole pystynyt siirtämään menestystä juniorisarjoissa liigatasolle tarvittavalla tavalla pitkään aikaan. Seurassa tiedetään, että joukkuetta ei nosteta takaisin Suomen eliittiin taikakeinoin, vaan kovalla ja määrätietoisella työllä. Siemenet uudelle menestykselle on kuitenkin kylvetty.

Kuten useiden muidenkin joukkueiden tapauksessa, myös Trojansin tasoon tulevalla kaudella vaikuttavat jenkkikolmikon otteet kentällä. Myös hyökkäyksessä peluutettavilta vahvistuksilta odotetaan ratkaisuja ja isoja pelejä. Jos kaikki menee toivotusti, voi Trojans hyvinkin haastaa sarjan keskikastin joukkueet. Tulevan kauden suurin tavoite Turussa lieneekin joukkueen palauttaminen pelillisesti uskottavaksi liigajoukkueeksi tulevaisuutta ajatellen. Tulevalla kaudella joukkue on kuitenkin sarjan ainoa, jolla ei onnistuessaankaan ole asiaa pudotuspeleihin.

Gridiron Staff

Sivuston toimitus. Saattaa sisältää pähkinää.

Muita kirjoituksia samalta kirjoittajalta:

Kommentoi

  • Toisin kuin jutussa kerrotaan, Oulun takaportti liigaan aukesi Tampere Saintsin luopuessa liigapaikastaan. Rajaritarit luopui sarjasta vasta vuotta myöhemmin. Oulun ensimmäinen peli liigatasolla tauon jälkeen oli nimenomaan Ritareita vastaan, ja joukkueet kohtasivat toisensa viime kesänä kahdesti…

  • Asia on juuri näin, kuten ylläoleva kommentoija kirjoittaa.. Tampereella luovuttiin Vaahteraliigapaikasta jo hyvissä ajoin syksyllä 2010. Silloin aukeni portti Northern Lightsille joka päätti myös mennä portista sisään.

  • Kyseessä on selkeä aivotoiminnan hetkellisestä hapenpuuttesta johtuva asiavirhe. Niitä on hyvä ripotella sinne tänne, jotta näkee luetaanko juttua ollenkaan… ;)

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *