Max Ehlert – nuori ja tuleva kapinallinen

kalle 12.5.2012 10:45 2 kommenttia

Max Ehlert on Suomen kaikkien aikojen toinen Division I-tason jenkkifutari.

Roosters-kasvatti Max Ehlert on solminut sopimuksen University of Nevadaan, Las Vegasiin. Miten Ehlert päätyi lopulta juuri Las Vegasiin?

Terve Max ja aivan ensiksi onnittelut. Olet kuulemma juuri tehnyt sopimuksen University of Nevadaan, Las Vegasiin (UNLV Rebels), kertoisitko Gridironin lukijoille siitä prosessista vähän tarkemmin?

Viime kauden loputtua lähettelin pelivideota ja perustietojani ympäri maata. Samaa tekivät meidän valmentajat. Ja jo ennen kauden loppua homma näytti todella valoisalta. Weber State ja Cal Poly (molemmat hyvä tasoisia D1 FCS kouluja) soittelivat meidän valmentajille ja kertoivat olevansa kiinnostuneita. Kauden jälkeen sitten tapasin heidän valmentajiaan ja n. 10 muun D1 FCS ja muutaman D1 FBS koulun edustajia. Kaikki olivat innoissaan ja Cal Poly lupaili tammikuussa tarjoavansa stipendiä. Tammikuussa sitten tuli info, että heidän budjettinsa on liian pieni kansainvälisen opiskelijan stipendiin. Tässä vaiheessa se oli toki harmi koska halusin sinne, mutta mm. Louisiana-Lafayette (FBS) oli kiinnostunut recruittaamaan, joten se ei vaivannut niin paljoa.

Seuraavaksi huomasin, että oli maaliskuu ja juurikaan kukaan D1 tason koulu ei ollut enää kuvioissa. Alkoi stressaamaan aika paljon ja rupesin miettimään mikä olisi fiksuinta. Siinä vaiheessa oli kuitenkin muutamia D2 kouluja tarjolla, jotka olivat kaikin puolin hyviä vaihtoehtoja. Meidän valmentaja ja muutamat kaverit kuitenkin kehottivat odottamaan kesän alkuun asti, joten päätin tehdä näin. Jatkoin nauhojen lähettelemistä ja välillä tuli soittoja kouluista. Ne eivät kuitenkaan täysin vastanneet toiveitani, kunnes noin kolmisen viikkoa sitten alkoi kuulua. Ensin University of Memphis otti yhteyttä ja sitten Utah State ja Texas Tech. Kaikilla näillä oli kuitenkin se tilanne ettei stipendejä ollut enää jäljellä. Olisin joutunut olemaan ns. Walk On ja vaikka olisinkin voinut päästä pelaamaan, minun olisi pitänyt maksaa noin 30,000 per vuosi koulusta. Siihen en halunnut lähteä eikä olisi kyllä ollut rahaa edes puoleen tuosta.

Viime viikolla Weber State sitten soitti meidän valmentajalle ja sanoivat että haluavat tulla katsomaan mua treeneihin. Sattumalta UNLVn valmentaja oli siellä myös, mutta hän ei edes esitellyt itseään minulle joten en olettanut hänen kiinnostuneen. Toissapäivänä sitten puhelimen päässä oli UNLVn puolustuksen valmentajat joiden kanssa juttelin vuorotellen. Seuraavana päivänä päävalmentaja esitteli itsensä ja ohjelman sekä tarjosi täyttä stipendiä. Todella helppo päätös.

Oliko sinulla muita vaihtoehtoja ja jos oli, miksi päädyit lähtemään kuitenkin Las Vegasiin?

Viimeisinä päivinä muutama koulu soitteli vielä. UTSA (FBS) ja Weber State (FCS) sanoivat, olevansa todella kiinnostuneita, mutta ensimmäinen suora tarjous tuli UNLVsta ja he olivat niin innoissaan asiasta, että ei tarvinnut kahta kertaa miettiä.

Mikä on tilanne pelipaikallasi, sinullahan on nyt 2 vuotta edustusoikeuta jäljellä, eikö niin? Onko tarkoituksesi päästä heti syksylllä pelaamaan siellä?

Mulla on 3 vuotta aikaa pelata kaksi kautta. Voin siis ottaa “red-shirt” statuksen ensimmäiseksi vuodeksi jolloin vain harjoittelisin joukkueen mukana. Junior Collegesta kuitenkin recruitataan suoraan pelaamaan eikä kehittymään joten elokuussa alkaa kilpailu aloittavaan kokoonpanoon pääsystä.

Mites sitten ne opiskelut, mitä aiot opiskella siellä?

International business tuli nyt aluksi valittua. Sitä voi kuitenkin vielä vaihtaa. Tapaan sitten perille päästyäni henkilöt, jotka osaavat suositella ja kertoa vaihtoehdoista tarkemmin.

Entäpä jatkohaaveet/toiveet? Jos NFL ei kutsu, niin oletko ajatellut jo jatkoa opiskelu-urasi jälkeen?

Urheilun kannalta jatkohaaveet on nyt vain tällä tasolla menestymisessä. Jos siinä onnistun niin alan miettiä siitä pidemmälle. Ja tietysti opintojen jatkamista on tullut mietittyä. Anssi Nevalainen, Matti Vaininen ja Atte Penttinen näyttivätkin jo tietä miten USA:ssa saatu BA-tutkinto voidaan hyödyntää Suomessa.

Olisitko kiinnostunut jatkamaan mahdollisesti myös vielä Euroopassa, jos ei NFL kutsu?

Olisi se hienoa Hampurissa pelata yksi kausi ja sitten vaikka lopetella Velolla. Simon, Jannen ja Callen kanssa mietittiin myös, jos pelattais Nokialla viimenen kausi.

Jotain muuta mitä haluaisit kertoa sellaisille nuorille jotka haaveilevat vastaavasta urasta ja pelipaikasta isossa koulussa jenkeissä?

Jos kokee, että on halua lähteä kokeilemaan tätä reittiä niin ei muuta kun duunia. Itsestä se on loppujen lopuksi kiinni ja jos on valmis laittamaan aikaa ja energiaa peliin voi siitä seurata paljon hyvää. Toivottavasti tämä innostaa muita lähteä kokeilemaan samaa ja maltan tuskin odottaa miten on sitten, kun Simo, Calle, Ilari Nikku ja Nicolas Sandhu ovat saaneet omansa. Yhteyttää kannattaa ottaa saman tien jos tämä reitti kiinnostaa.

Kertoisitko vielä taustasi, mm. siitä miten päädyit aikanasi Roosterssien PeeWee junioreihin? Meikäläinenhän valmensi sinua syksyyllä 2003 jolloin vielä D-juniori-ikäisenä pelasit syksyllä myös ali-ikäisenä ja vähän alimittaisenakin myös Roosterssien C-junioreissa.

Taustani on mutkikas. Äidin suku on kokonaan Saksasta, mutta isän osittain Suomesta. Isä syntyi Suomessa (siitä kansalaisuus), mutta muutti vuoden ikäisenä Saksaan, jossa kasvoi. Kun minä sitten puolestaan synnyin Hampurissa olivat vanhemmat jo puhuneet että haluisivat muuttaa. Silloin tosin ajatuksena taisi olla eri kaupunginosa tms.. Kun sitten ite olin puolestaan vuoden vanha, käytiin moikkaamassa isän siskoa Helsingissä. Hän opiskeli siellä silloin ja oli kesä kun käytiin. Muutama kuukausi myöhemmin tämä samainen sisko sitten soitti, että hänen naapuri asuntonsa on juuri vapautunut. Sinne sitten muutettiin. Sisko Saara syntyi 5. Helmikuuta 1993 Helsingissä ja siellä ollaan molemmat kasvettu ja käyty koulut.

Roosters tuli tosiaan Lehtisen Jannen kautta. Olin 13 v. ja juuri tippunut HIFKstä ja etsin uutta seuraa lätkän pelaamiseen. Kun kävin ekoissa Viikkareiden treeneissä, menin Karrin (Jannen isä) ja Jannen kyydillä. Autossa he sitten kertoivat jefusta ja olin ihan tohkeissani. Karri sitten ystävällisesti antoi minun lainata ekat PW kamat ja siitä se törmäily alkoi.

Kalle: Minä muistan Maxin tosiaan pienenä väkkäränä joka teki aivan kaiken mitä häneltä vaan pyydettiin. Eikä hän pelännyt iskeä eikä taklata edes niitä kahta päätä ja muutamaa kymmentä kiloa painavampia vastustajia. Niinpä sitten finaalissa Helsinki Wolverienseja vastaan päätin lähettää hänet blokkaamaan lentopotkua. Muistan että mietin ja pohdin pitkään viikolla ennen ottelua sitä, että uskallanko niin tehdä sen takia, että Max oli niin nuori ja pieni muihin verrattuna.

Mutta Max ei itse epäröinyt hetkeäkään ja kuultuaan asiasta lopuksi jopa oikeastaan vaati, että häntä myös käytetään.

Niinpä sitten ihan ottelun alussa ja yllättävässä tilanteessa lähellä vastustajan omaa maalialuetta, kutsuin sen lentopotkublokkipelin jossa käytimme Maxia ryntäämässä leveältä ulkopuolelta. Koska olimme saaneet sisäpuolelta painetta jota personal protector joutui paikkaamaan, pääsi tämä tuleva kapinallinen aivan koskettamattomana sieltä laidalta läpi ja blokkasi tosiaan sen potkun!

Ottelu hävittiin, mutta tuo on se tilanne jonka parhaiten ja varmaan myös lopun ikäni, muistan siitä ottelusta.

Nyt sillä samalla asenteella vaan vielä siellä seuraavallakin tasolla, Max!

Kaikkea hyvää ja tsemppiä.

Kommentoi

  • Loistava juttu. Toivottavasti kuullaan vielä lisää!

  • En malta olla kommentoimatta tätä vielä sen verran, että tuo junior college reitti on minusta sellainen vaihtoehto jota jokaisen Suomesta jenkkeihin haluvan pelaajan kannattaa vakavasti harkita kohdallaan. Silloin toki menetät vuoden tai kaksi peliajastasi, mutta toisaalta saatat sillä avata väylän jopa sille D1 tasolle kuten Max.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *