Kakkosjoukkue on nyt MUST!

jefumaster 10.5.2012 10:55 Yksi kommentti

Helsinki Roosters järjestää toimintaa myös III-divisioonassa. Kuva: Henna Kvist

Tänä vuonna jo puolella liigajoukkueista on organisoitua toimintaa kehitysjoukkueen puitteissa. Tuoreimpana tulokkaana Roosters on ilmoittanut joukkueensa III-divisioonaan.

Nuorisotoiminnan vahvasta kasvusta huolimatta jenkkifutiksen pariin tulee edelleen uusia harrastajia juniorimyllyjen ulkopuolelta. Kova kontaktilaji vetää puolensa muut palloilulajit ja kamppailulajit taakseen jättäneitä +20-vuotiaita pelaajia. Pehmeäksi laskuksi uuteen lajiin on syntynyt jo useammalle vaahteraliigajoukkueelle kehitysjoukkue, joka toimii eräänlaisena uusien pelaajien hautomona. Alemmilla sarjatasoilla pelaavat kakkosjoukkueet antavat myös henkisen saattohoitomahdollisuuden niille entisille jefupelaajille, joiden irtautuminen kokonaan pelin parista osoittautuu haastavaksi ja aikaa vieväksi prosessiksi. Useimmat liigajoukkueet ovat organisoineet asian jollain tarjolla olevalla tavalla. Kakkosjoukkueiden vaihtoehtoisina reservin buustereina ovat farmisopimukset, sekä uutena ilmiönä talvikauden sarjatoiminta korkeakoulujen puitteissa.

Farmiyhteistyö tuo toimintaan joustoa

Perinteisin tapa pelaajapotentiaalin kasvattamiseen on ollut kilpailusääntöjen sallima farmi-yhteistyö, joka mahdollistaa joustavan pelaajaliikenteen kahden joukkueen ja sarjatason välillä. Hyödyllisen konseptin piilevänä uhkana on mahdollinen kauppataseen pysyvä epätasapaino. Edellä kierrellen ilmaistua ilmiötä kutsutaan kansanomaisemmin kuppaamiseksi, jossa toisen sopimusosapuolen parhaat pelaajat imuroidaan pysyvästi siihen korkeammalla sarjatasolla pelaavaan joukkueeseen. Vanhoista päivistä lienee kuitenkin viisastuttu tälläkin sektorilla siten, että yhteistyön hyöty kohdistuu molemmille sen osapuolille.

Kaudella 2012 vaahteraliigajoukkueista farmisopimuksen on solminut Seinäjoki Crocodiles. Farmiseurana Pohjanmaalla toimii II-divisioonassa pelaava vaasalainen West Coast Vikings. Crocojen nettisivujen mukaan yhteistyö tarjoaa mahdollisuuksia erityisesti molempien seurojen nuorille pelaajille. Joukkueiden yhteistyö on looginen, koska monet Vikingsin U21-ikäiset pelaavat yhdessä Crocodilesin ikätoverien kanssa. Aikaisempina vuosina Crocodiles on tarjonnut pelituntumaa halukkaille myös divisioonatasolla. Seinäjoki Gators on pelannut useampina kausina II- ja III-divisioonan pelejä. Seinäjokisten kehityspäällikkö Mika Somervuoren mukaan Gators on tänä vuonna tauolla.

”Gators vetää henkeä ja ei osallistu III-divariin tänä vuonna eli Gatorssin pelaajat osallistuvat mahdollisesti Vaasan peleihin niin halutessaan. Tulevaisuus katsotaan aina vuosittain.”

Aiemmin farmisopimuksia on solmittu Vaahteraliigassa mm. Butchersin ja ECG:n, Rajaritareiden ja Steelersin sekä Trojansin ja Oakmenin kesken.

Kakkosessa kolme kehitysjoukkuetta

Tulevalla kaudella SAJL:n II-divisioonassa pelaa peräti kolmen vaahteraliigaseuran kehitysjoukkueet. Uusimpana tulokkaana mukaan on rynninyt Oulun Northern Lights omalla II-joukkueellaan. Oululaiset perustivat kehitysjoukkueensa eräällä tavalla pakon sanelemana – jatkuvuus on varmistettava juniorityön ohella riittävin menetelmin. Gridironin oululainen päätoimittaja Tuomo Tomperi kirjoitti aiemmin keväällä aiheesta näin (Puhuri pohjoisesta):

”Päätös toisen joukkueen perustamiselle pohjautuu epäilemättä vahvasti Oulun maantieteelliseen sijaintiin. Lähimpiin jenkkifutiskaupunkeihin – Vaasaan, Jyväskylään, Kuopioon ja Joensuuhun – on kaikkiin yli 300 kilometriä. Northern Lightsin on erittäin vaikea houkutella uusia pelaajia “naapuriseuroista” pääkaupunkiseudun tapaan. Kahden joukkueen avulla myös Oulussa avautuu mahdollisuus kehittää eritasoisia pelaajia luonnollisella tavalla.”

Rosteriltaan suurimpana kehitysjoukkueena ja ehkä koko divisioonankin suurimmalla materiaalilla pelaava kokoonpano on Wolverines II. Eurobowl-karsintaottelun yhteydessä julkaistun Wolvojen kausiohjelman mukaan II-joukkueen rosterissa on peräti 70 pelaajan nimet. Osa nimistä löytyy myös Vaahteraliigajoukkueen listoilta, mutta tuostakin huolimatta reservi on laajuudeltaan vailla vertaa. Julkaisun mukaan joukkueen olemassa ololle on rationaalinen selitys, jota lehdykässä kutsutaan kolmikannaksi:

Wolvojen kausiohjelman mukaan II-joukkueen rosterissa on peräti 70 pelaajan nimet.

”Ensinnäkin, joukkue tarjoaa loukkaantumisista toipuville Vaahteraliigapelaajille mahdollisuuden pelituntuman hakemiseen kilpaurheilun parissa. Ja sama pätee luonnollisesti niihin, joiden peliaika on syystä tai toisesta ykkösjoukkueen puolella jäänyt vähäiseksi… Toiseksi kakkosjengi pyrkii madaltamaan uutena lajin pariin eksyvien pelimiesten kynnystä uuden lajin harrastuksen aloittamiseen… Kolmanneksi joukkue tarjoaa vanhoille, jenkkifutiskenttiä jo vuosia kolunneille sotaratsuille mahdollisuuden vielä kerran pukea nykyaikaisen gladiaattorin sotisopa päällensä ja astella taistelukentälle kokemaan kamppailun humalluttava hurmio…”

Kolmas kehitysjoukkuettaan II-divisioonassa peluuttava Vaahteraliigaseura on Jaguaarit. Wolverinesin ja Lightsin konseptista poiketen Jyväskylässä divisioonaa pelataan oman nimisen ja näköisen joukkueen puitteissa. Jyväskylä Pirates osallistuu II-divisioonaan nyt kolmatta perättäistä kauttaan. II-divisioonajoukkueen ohella Jaguaarien reservejä rakennellaan off-season aikaan talvella 2011 käynnistyneen korkeakoulusarjan puitteissa. Jyväskylä Renegades –joukkuetta pyöritti Piratesissa talvella laitahyökkääjän tontilla pelaava Mikko Punkari.

Kolmosdivari madaltaa kynnystä

Hetken aikaa pyörinyt SAJL:n 4. sarjataso, eli III-divisioona mahdollistaa jenkkifutiksen pelaamisen pienemmälläkin porukalla. Sarjan turnauksissa joukkueet pelaavat 7 vastaan 7 miehityksin. Tänä vuonna sarjaan ilmoittautuneiden joukkueiden seasta löytyi yllätysnimi, Roosters. Vaahteraliigan menestynein seurajoukkue pyöritti 80-luvulla ”apujoukkueenaan” Breakers-nimistä kokoonpanoa, mutta nyt ensimmäistä kertaa joukkueen nimi löytyy miesten sarjassa useammalla sarjaportaalla. Joukkueen yhteyshenkilö Ville Ferm kuvaa III-divisioona mission roolia Roostersissa näin:

”Idea on olla nimenomaan kehitysjoukkue, eli joukkuetta ei ole suunnattu ns. jäähdyttelijöille. Pääsääntöisen pelaajaringin muodostavat nuoret pelaajat, jotka eivät vaahterassa pääsisi pelaamaan tarpeeksi snäppejä. Samoin mukaan otetaan uusia jefusta kiinostuneita lajin ensikertalaisia, tai vaahteraliigatasoiseksi haluavia hieman pelanneita. Harjoitukset pidetään yhdessä vaahteraliiga-ringin kanssa maksimaalisen kehityksen saavuttamiseksi. Ensimmäinen kausi on III-divaria, koska pelaajamäärä ei yllä sille tasolle minkä vaadimme jos pelaisimme 11vs11 fudista. Tarkoitus on kuitenkin saada kehitys joukkue pelaamaan 2 divisioonaa mahdollisimman nopeasti eli parin kauden sisään, mikäli asiat kehittyvät oikein. ”

Korkeakoulusarjoista uusia pelimiehiä

Talvikaudella 2011 pyörähti käyntiin ensimmäinen vuosi SM-tason organisoitua korkeakoulujenkkifutista maassamme. Suurimman hyödyn toiminnasta on päässyt kahmaisemaan itselleen Turku Trojans, jonka vaikutusalueella olevien korkeakoulujen opiskelijat ovat olleet selvästi aktiivisimpia toiminnan pyörittämisessä. (Myös Raision Oakmen on päässyt nauttimaan Trojansin ohessa talvisarjan sadosta). Vaikka korkeakoulusarjaa pelataan myös Jyväskylässä, Tampereella ja Vaasassa, on Trojans selkeimmin ominut sarjan siipiensä suojiin uutisoiden nettisivuillaan säännöllisesti alueensa joukkueiden tapahtumista. Kolme joukkuetta, Turun Yliopiston UTU Beaver Hunters (SM 2012), Åbo Akademi 09ers, sekä Turku AMK:n TUAS Tornadoes ovat ehtineet toimintansa aikana tuottamaan pelaajia jopa Trojansin liigamiehistöön saakka. Liiga-Trojansin päävalmentaja Pauli Ojanen arvioi aiemmin keväällä Gridironin haastatelussa (Palaako 30-vuotias voittokantaan?), että korkeakoulusarjat ovat tähän mennessä tuottaneet Trojansille liigamiehistöön ”kymmenkunta” pelaajaa.

Korkeakoulusarjat eivät täysin sovi puhdasoppisen ”kehitysjoukkueen” rooliin, koska sarjaa pelataan off-season ajalla, eikä joukkueista olen näin kesäkauden reserveiksi.

Varustelukilpailun uusi ulottuvuus

Näyttää siltä, että Vaahteraliigassa kakkosjoukkueista on tulossa uusi varustelukilpailun muoto. Se on myös tapa luoda joustavuutta ja jatkuvuutta edustusjoukkueen toimintaan. Toisille joukkueille se saattaa olla jopa eloonjäämisen ehto. Ei ole vielä kaukana vuodet, jolloin joukkueet ovat joutuneet luopumaan sarjapaikastaan pelaajakadon takia, vaikka kukkaro olisikin ollut kunnossa taikka ainakin velaton.

Tällä hetkellä suurimman reservipotin on kerännyt itselleen hallitseva mestari Wolverines. Kun kahden joukkueen (I & II) rostereista siivoaa pois tuplakirjaukset, jää Wolverinesin miesten sarjoissa pelaavien joukkueiden yhteenlasketuksi rosterin kooksi 111 pelaajaa. Muhkea luku vastaa tyypillisen amerikkalaisen yliopistojoukkueen rosterin leveyttä. Suomessa sellaisen peaajamäärän ylläpito ja motivoituna pitäminen ei ole mahdollista ilman toimintaa useammalla sarjatasolla.

Itse uskon, että ilmiö kakkosjoukkueista on tullut jäädäkseen Vaahteraliigaseurojen toiminnassa ja saattaisi olla aika huomioida se positiivisena tekijänä niitä paljon puhuttuja liigakriteeripisteitä laskettaessa. Loppujen lopuksi kysehän on erinomaisesta harrastajamäärän kasvattamisen konseptista.

jefumaster

Yli kolmekymmentä vuotta suomalaisen jenkkifutiksen äärellä, sisällä ja ulkona, sisäpiirissä ja oppositiossa, kentällä, laidalla ja raitapaidassa. Tuolla perspektiivillä tarkastelen kotimaisen jenkkifutiksen ilmiöitä.

Muita kirjoituksia samalta kirjoittajalta:

Kommentoi

  • Mulle jääny aikaisemmilta vuosilta mielikuva, et silloin kakkosjoukkueilla paikattiin puuttuvaa nuorisotyötä. Nyt kun sarjakriteerit on parantanut nuorisojoukkueiden määrää, nuo kakkosjoukkueet voivat hyvin tukea sekä edustusjoukkuetta että nuorten kehittymista edustusjoukkueeseen. Luultavasti parantaa motivaatiota että pääsee pelaamaan, vaikkakin alemmalla tasolla, eikä vaan kuluttamaan vaihtopenkkiä.

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *