Palaako 30-vuotias voittokantaan?

jefumaster 16.4.2012 20:45 Ei kommentteja

Kuva: Henna Tomperi

Trojans täytti helmikuussa kunnioitettavat 30 vuotta. Takana on loistava tulevaisuus ja edessä pyrkimys takaisin eliittiin. Väliin jää muutama vaatimattomampi vuosi.

Trojansin tarina alkoi Turussa 24. helmikuuta vuonna 1982, jolloin Turun Amerikkalainen Jalkapallo ry perustettiin. Uusi seura liittyi samana keväänä Suomen Amerikkalaisen Jalkapallon liittoon ja käynnisti kilpailutoimintansa voitokkaasti yllättämällä helsinkiläisen Ferry Island Ramsin ensimmäisessä oikeassa ottelussaan. Trojans on Helsingin Roostersin jälkeen pisimpään yhtäjaksoisesti Vaahteraliigassa pelannut seura. Perinteikäs mustapaitainen joukkue on voittanut historiansa aikana yhden mestaruuden (Vaahteramalja XXIV 2003).

Turkulaisten harmiksi Trojans on menestyessäänkin tullut jenkkifutispiireissä voittojen sijasta tunnetummaksi nimenomaan tappioista. Trojans on eniten Vaahteraliigan loppuotteluita hävinnyt joukkue (9 kpl). 90-luvulla useat perättäiset Vaahteramaljan tappiot tuottivat joukkueelle lempinimen ”Suomen Buffalo Bills”. Amerikkalaiset NFL- kohtalontoverit kun sattuivat napsimaan Superbowl-tappioita samassa tahdissa Trojansin kanssa 90-luvun kuluessa.

Vaahteramaljatappioittensa ohella Trojans on tullut 30-vuotisen historiansa aikana kuuluisaksi kauniista cheerleadereista, aktiivisesta viestinnästä, tasokkaasta valmennuksesta, sekä käsittämättömän huonosta onnesta amerikkalaisvahvistustensa suhteen. Viime kauden heikon menestyksen yhdeksi syyksi on helppo nimetä nimenomaan epäonniset jenkit näin sivusta seuraajanakin.

Trojans-organisaatio ei ole kuitenkaan lannistunut tappioistaan. Näkyvissä on pyrkimys nostaa joukkueen pelillinen taso vastaamaan taustaorganisaation ja turkulaisyleisön odotuksia. Taustavoimat seuralla tuntuvat olevan mallillaan. Korkeakoulusarjat tuottavat oman juniorimyllyn ohella uusia pelaajia ja vanhat konkarit palaavat takaisin seuratyöhön. Yleinen mielipide on myös se, että nimenomaan Trojans ylläpitää liigan dynaamisimpia nettisivuja.

Haastattelin Trojans-vaikuttajia kauden kynnyksellä seuran 30-vuotisjuhlan kunniaksi. Vastauksia kysymyksiimme antoivat liigajoukkueen päävalmentaja Pauli Ojanen sekä seuran viestinnästä vastaava Kari Toivonen. Yritimme saada selville miten Turussa juhlitaan pyöreitä vuosia, sekä tietoa siitä, millä eväillä laivan suunta saadaan kääntymään tulevaisuudessa.

Trojans juhlii tänä vuonna 30 vuotta kestänyttä taivaltaan. Kari Toivonen, kerrotko meille miten se tulee näkymään kentällä ja sen ulkopuolella?

Urheiluseuran vuosijuhlat ovat tietysti merkittävä juttu seuralle itselleen, mutta tarkoitus ei ole luoda juhlavuodesta sen kummempia paineita sen paremmin pelaajille kuin muullekaan organisaatiolle. Juhlavuosi tarjoaa lähinnä mahdollisuuksia markkinoida seuraa ja joukkuetta suurelle yleisölle. Trojansin tilanne on sikäli hyvä, että seura on aina ollut varsin näkyvästi esillä paikallisessa mediassa. Kääntöpuolena on se, että 30-vuotisjuhlat tuskin lisäävät tätä näkyvyyttä oleellisesti. Seuran nettisivuille on tulossa pieni spesiaaliosuus, johon on kerätty materiaalia Trojansin historian varrelta, valokuvia, videoita, rostereita jne.

Kentällä 30-vuotisjuhla näkyy siten, että pelaajat kantavat peliasuissaan juhlavuoden tunnusta. Toivottavasti se siivittää pelaajat hyvään lentoon tällä kaudella. Jos verrataan viime kauteen, on panostus edustusjoukkueeseen ollut hiukan suurempaa, mutta sillä ei välttämättä ole yhteyttä juhlavuoteen. Saimme täksi kaudeksi koko joukon entisiä kokeneita pelaajia kiinnostumaan valmennustehtävistä ja pientä paluumuuttoakin on tapahtunut pelaajarintamalla. Johtuuko se juhlavuodesta, on vaikea sanoa. Ottelutapahtumissa pyrimme huomioimaan juhlavuoden jollain tavalla, mutta liiallista kohkaamista on syytä välttää, sillä se vie helposti fokuksen pois tärkeimmästä eli pelistä.

Trojans hävisi kaudella 2011 kaikki pelaamansa 10 ottelua onnistuen tekemään ainoastaan 90 pistettä vastustajien takomaa 485 vastaan. Muistatko milloin Trojans on voittanut viimeksi ottelun Vaahteraliigassa?

Olenko havaitsevinani tässä pientä piruilua? Viimeisin voitto on Rajaritareista 14.8.2010 eli onhan siitä turhan pitkä aika. Kannattaa kuitenkin muistaa, että hallitseva mestari Wolverines pelasi kausina 2002-2005 peräti 22 perättäistä ottelua ilman voittoa. Trojansin tappioputki on vasta puolet tuosta. Aina ei voi voittaa, ei edes joka kerta. Joskus juhlitaan mestaruutta, joskus kynnetään syvällä. Niin se urheilu vain menee ja hyvä niin. Draama ja tuhkimotarinat ovat urheilun ikiaikainen käyttövoima. (Toim. huom: Emme piruile, sitä draaman kaarta vaan rakentelemme kautta silmällä pitäen)

Mitkä ovat keskeisimmät syyt näinkin pitkään menestymättömyyteen?

Tämä voi kuulostaa kaukaa haetulta, mutta minusta tässä on pakko palata niinkin kauas kuin vuoteen 2004. Trojansin mestaruus vuonna 2003 oli monelle pitkään pelanneelle kaverille sellainen kohokohta, että siihen oli hyvä lopettaa peliura. Jotkut lopettivatkin, mutta aika moni kuitenkin jatkoi vielä seuraavan kauden, jolloin Trojans pääsi pelaamaan europelejä. Vuosi 2004 olikin finaaliottelua lukuun ottamatta varsin menestyksekäs, runkosarjan voitto puhtaalla pelillä. Sen kauden jälkeen pajatso tyhjeni kuitenkin totaalisesti. Toistakymmentä pelaajaa ripusti harttarit naulaan ja häipyi täysin kuvioista. Perinteen, osaamisen ja proverbiaalisen “voittamisen kulttuurin” siirtäminen kokeneilta pelaajilta kokemattomille katkesi ja alkoi hallitsematon nuorennusleikkaus, jonka seurauksia niitetään vieläkin. Tähän kun lisätään puutteet harjoittelukulttuurissa, valmennuksen resurssipula, organisaation totaalinen uudistuminen sekä epäonnistumiset ulkomaalaishankinnoissa, onkin pöydälle heitetty aika monta kissaa.

En ole mikään valmentaja, mutta ei tarvitse olla mikään Mike Ditka huomatakseen, että pelillisesti suurimmat ongelmat Trojansilla on ollut linjapelaamisessa, joka tunnetusti on usein se, joka ratkaisee ottelut. Pelaajia on yksinkertaisesti ollut aivan liian vähän, ja kun loukkaantumisia väistämättä tulee, ei varamiehiä ole ollut jonoksi asti. Lisäksi juuri tällä pelipaikalla kokemus näkyy ja siitä kokemuksesta nimenomaan on ollut puutetta.

Seuran nettisivujen historiikissa myönnetään, että vuonna 2009 joukkueen sarjapaikka pelastui liigakriteeristön avulla kolmen muun seuran epäonnistuessa täyttämään vaatimuksia. Jotkut ovat sitä mieltä, että tänä vuonna lisenssikriteeritkään eivät olisi pelastaneet seuraa. Sen sijaan Rajaritarit pelasti Trojansin divisioonaan putoamiselta vetäydyttyään sarjasta. Mitä mieltä olet väitteestä, sekä liigalisenssijärjestelmästä?

Väite ei pidä alkuunkaan paikkaansa. Liigalisenssit jaetaan sen mukaan, miten joukkueet täyttävät liigakriteerit. Trojans täytti ne paremmin kuin muutama muu, joten niiden perusteella Trojans ei ollut putoamassa sarjasta, vaikka Rajaritarit olisi päättänyt lisenssiä hakeakin.

Liigalisenssijärjestelmässä on hyviä ja huonoja puolia, kuten kaikissa systeemeissä, joilla joukkueiden sarjatasoa rankataan. Trojansin kannalta järjestelmä on ollut hyvä, sitä on turha kieltää. Sehän suosii joukkueita, joilla on talous- ja junioriasiat kunnossa. Trojans on aina satsannut juniorityöhön ja kun seura on ollut pystyssä 30 vuotta, kertoo se myös siitä, että raha-asiat on pyritty hoitamaan siten, että seuraavanakin vuonna on toimintaa. Jos on tiukkaa, pitää elää suu säkkiä myöden, eikä lähteä jahtaamaan mestaruuksia velkarahalla. Uusi kausi tulee aina edellisen jälkeen ja silloin satsataan, kun siihen on varaa. On luonnollista, että napinaa kuuluu, kun urheilulliset ansiot eivät olekaan tärkein kriteeri, mutta lajin uskottavuuden kannalta on välttämätöntä, että korkeimmalla sarjatasolla pelaavat joukkueet pystyvät pelaamaan kauden kunnialla läpi ja ovat sitoutuneet lajin jatkuvuuteen junioritoiminnan kehittämisen kautta. Jenkkifutiksen maine ei kestä tilannetta, jossa joku joukkueista joutuisi vetäytymään sarjasta kesken kauden. Mikäli kehitys lajin parissa jatkuu hyvänä, päästään varmasti jollakin aikavälillä siihen tilanteeseen, että Vaahteraliigassa ja I-divisioonassa pelaa vain sellaisia vakiintuneita joukkueita, joilla on kaikki asiat kunnossa. Silloin sarjapaikat ratkeavat tietysti puhtaasti urheilullisten kriteerien perusteella, eikä Trojansilla tietenkään ole mitään sitä vastaan.

Viime kaudella joukkueen jenkkivalinnat epäonnistuivat moninaisista syistä. Miten vastaava epäonni on pyritty eliminoimaan tämän vuoden vahvistuksia valittaessa?

Viime vuoden jenkkifarssi hakee vertaistaan. Pelaajia tuli ja meni kuin Sokoksen ovista. Oikeastaan ei voida puhua Trojansin jenkkivalinnoista, sillä homma lähti sivuluisuun jo ensi metreillä. Alkuperäiset vahvistukset peruivat tulonsa viime hetkellä ja jouduimme turvautumaan sellaisiin pelaajiin, joita ylipäätään oli saatavilla. Kun nämä joutuivat palaamaan vain yhden pelatun ottelun jälkeen kotimaahansa, oltiin hankalassa tilanteessa ja valinnanvaraa vieläkin vähemmän.

Ulkomaalaisvahvistuksiin liittyy aina tiettyjä epävarmuustekijöitä. Monet ovat olleet jonkin aikaa pelaamatta, joten heidän iskukykynsä ja fyysinen kuntonsa on aina pieni arvoitus. Pelaajan psyykkinen valmius on toinen mysteeri. Moni matkustaa ensimmäistä kertaa ulkomaille ja joskus iskee koti-ikävä tai tulee muita lieveilmiöitä. Näiden täydellinen eliminoiminen on käytännössä lähes mahdotonta, ellei kyseessä ole pelaaja, joka on jo aikaisemmin pelannut joukkueessa tai sarjassa. Tällä kaudella amerikkalaisvahvistusten kanssa on käyty neuvotteluja jo pidemmän aikaa, jolloin toivon mukaan pelaajalle on selvää, millaiseen ympäristöön hän on tulossa ja valmennuskin tietää, mitä on odotettavissa.

Trojans on kirjannut rosteriinsa täydet kolme amerikanapua. Ovatko kaikki jenkit jo saapuneet Turkuun?

Jenkit saapuvat Turkuun huhti-toukokuun vaihteessa.

Päävalmentaja Pauli Ojanen, tähän mennessä julkaistua rosteria tarkasteltaessa huomio ei voi olla kiinnittymättä linjaan. Kari Toivonen mainitsikin tuolla edellä nimenomaan linjapelaamisen olleen yksi Trojansin suurimmista haasteista takavuosina. Nyt esillä olleella pelaajalistalla on julkaistuna ainoastaan seitsemän linjapelaajan nimi. Onko tähän tulossa kohennusta?

Kyllä on tulossa, uutisoidaan ja täydennetään rosteria sitten, kun asiat saadaan varmoiksi.

Talvella pelattu korkeakoulusarja tuntuu olevan erityisessä suosiossa juuri Turussa. Mikä ihme tähän on syynä?

Vaikea sanoa. Yksi tekijä on varmasti se, että Turussa pelit pelataan Caribia Areenan pienessä hallissa, mikä aiheuttaa sen, että peli on vauhdikasta, tilanteet hurjia ja maaleja tulee paljon. Peli on siis oikeasti viihdyttävää. Totta kai haluan nostaa esille myös koko toiminnan käynnistämisessä avainasemassa olleita Trojansin pelaajia, jotka ovat toimineet valmentajina ja ovat osanneet luotsata joukkueitaan taidolla. Homma on siis alusta alkaen ollut osaavissa käsissä.

Eräs vähemmälle huomiolle jäänyt tekijä voi olla myös se, että kaksi korkeakouluista on suomenkielisiä ja yksi on ruotsinkielinen, mikä lisää oman mausteensa kilpailuasetelmaan. Lietsomatta mitään kielipoliittista lainehdintaa, on pakko todeta, että Åbo Akademin ja suomenkielisten korkeakoulujen välisissä matseissa on aina pieni ekstralataus niin pelaajistossa kuin katsojissakin, jotka muuten on jaettu eri puolille kenttää suosikkijoukkueen perusteella.

Montako uutta pelaajaa opiskelijoiden sarja on tuottanut Trojansille?

Tarkkaa lukumäärää en suoralta kädeltä osaa sanoa, mutta arvelisin, että tähän mennessä on tullut noin kymmenkunta.

Onko joukkueessa esille nostettavissa muita nousevia uusia tähtiä?

En nostaisi korkeakoulujoukkueista tulleista ketään vielä tähtien asemaan, mutta omista nuorista on tulossa kyllä parikin tähteä. Juuso Mäkinen (WR) väläytteli jo viime kesänä ja hänellä on potentiaalia huomattavasti parempaankin. Myös Ylikosken Miko, (RB) jos kesän pysyy ehjänä, varmasti nousee kaikkien huulille. Viime kesä jäi loukkaantumisen takia pahasti kesken. Loput pidetään vielä piilossa, sillä potentiaalia on. Jos työ maittaa vielä pari kuukautta, niin kesällä voi isoja nuoria tähtiä syttyä.”

Trojans on niiden kolmen Vaahteraliigajoukkueen joukossa, jotka luottavat kotimaiseen pelinrakentajaan. Voiko joukkue voittaa mestaruutta Suomessa ilman jenkki-QB:tä?

Kyllä se on mahdollista ja on se ennenkin onnistunut. Täksi kaudeksi voimaan tullut sääntö, joka rajoittaa kentällä samaan aikaan olevien EU:n ulkopuolisten pelaajien määrän kahteen tavallaan helpottaa jonkin verran tilannetta. Minusta on tärkeää huomata, että suomalainen jenkkifutis ei pysty nousemaan kansainväliselle huipulle, jos omat pelinrakentajat eivät saa korkeimmalla sarjatasolla peliaikaa.

Käsittääkseni herra Penkki joskus jotain voitti, eli kyllä voi. Nyt kun kentällä olevien jenkkien määrää pienennettiin, se tuli vieläkin mahdollisemmaksi, vahvistaa valmentaja Ojanen Toivosen näkemystä kotimaisen QB-tuotannon menestysmahdollisuuksista.

Pauli, kerro sinä valmentajana 30-vuotiaan Vaahteraliiga-Trojansin keskeisimmät tavoitteet alkavalle kaudelle:

Kaksi kirjainta: P.O., enkä nyt viittaa omiin nimikirjaimiini!

Kiitos haastattelusta ja onnea 30-vuotiaalle seuralle!!

jefumaster

Yli kolmekymmentä vuotta suomalaisen jenkkifutiksen äärellä, sisällä ja ulkona, sisäpiirissä ja oppositiossa, kentällä, laidalla ja raitapaidassa. Tuolla perspektiivillä tarkastelen kotimaisen jenkkifutiksen ilmiöitä.

Muita kirjoituksia samalta kirjoittajalta:

Kommentoi

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *