Puhuri pohjoisesta

Tuomo Tomperi 29.3.2012 11:55 Ei kommentteja

Northern Lightsille tuleva kausi on osa murrosta. Kuva: Henna Kvist

Northern Lights on ottanut merkittävän askeleen perustamalla kehitysjoukkueen II-divisioonaan. Mutta mitä muutos tarkoittaa edustusjoukkueen iskukyvylle kaudella 2012?

Päätös toisen joukkueen perustamiselle pohjautuu epäilemättä vahvasti Oulun maantieteelliseen sijaintiin. Lähimpiin jenkkifutiskaupunkeihin – Vaasaan, Jyväskylään, Kuopioon ja Joensuuhun – on kaikkiin yli 300 kilometriä. Northern Lightsin on erittäin vaikea houkutella uusia pelaajia “naapuriseuroista” pääkaupunkiseudun tapaan. Kahden joukkueen avulla myös Oulussa avautuu mahdollisuus kehittää eritasoisia pelaajia luonnollisella tavalla.

Lightsin ongelma on kuitenkin sama kuin monella muullakin seuralla. Viime kaudella pelaajista oli paikoin todella paha pula – esimerkiksi Helsinkiin Roostersia vastaan Northern Lights lähti 20 pelaajalla. Miten pelaajia voi vuotta myöhemmin yhtäkkiä riittää kahteen joukkueeseen?

Vastaus on tuttu. Kuten useissa seuroissa, myös Lightsissa pelaajien taso vaihtelee huimasti. Jefumaster summasi tilanteen hyvin kolumnissaan “Benchwarmerit vastaan pelimiehet“: “Olemme Suomessa tottuneet siihen, että keskimääräisessä Vaahteraliigajoukkueessa on noin 30 pelaajan rosteri. Noista kolmestakymmenestä noin 25 pukee otteluun ja kahdestakymmenestä viidestä noin 20 pelaa aktiivisesti läpi ottelun. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että niin sanotut pelimiehet pelaavat kaikissa otteluissa molemmin puolin palloa…” Etelä-Suomen joukkueiden tapaan myös Northern Lightsissa kärsitään samasta ongelmasta. Pelimiehet pelaavat, ja penkinlämmittäjien osa jää vuodesta toiseen pieneksi. Ilman peliaikaa jäävät pelaajat herkästi myös lopettavat harrastuksen, jolloin palataan jälleen alkutilanteeseen.

Northern Lights II:n menestys tullaan tulevalla kaudella mittaamaan muilla kuin voitoilla.

Tulevasta kaudesta tulee silti Oulussa aivan varmasti enemmän kuin haastava. Vaikka joukkueen ringissä onkin nyt kevätkaudella pyörinyt 45-50 pelaajaa, pelaajamenetyksiin ei juuri ole varaa. Northern Lights tuleekin taistelemaan pelaajatilannetta vastaan sillä ajatuksella, että kaudella 2013 homma todennäköisesti helpottuu. Northern Lights II:n menestys tullaankin tulevalla kaudella pääosin mittaamaan muilla kuin voitoilla.

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa Vaahteraliigassa viime kaudella pitkästä aikaa pelanneelle Northern Lightsin edustusjoukkueelle? Lights on menettänyt viime kauden avainpelaajiaan, mutta toisaalta saanut myös vastaavaa kykyä tilalle tavalla tai toisella. Puolustuksen linjassa aloitukseen on tyrkyllä viime kaudella kolme rähmäystä pakottanut Antti Myllylä, Lauri Parviainen ja Sakari Pikkarainen, neljännen paikan ollessa vielä auki. Linebacker-osastolla tullaan näkemään Saintsista siirtynyt Sami Harju, Steelers-kasvatti Petri Törrönen, sairastuvalta palannut Santtu Karjalainen ja junioreista täksi vuodeksi aikuisten sarjoihin noussut Antti Jokelainen. Lights hankki LB-osastolle viimekautiseen malliin myös vahvistuksen Amerikasta. Nick Garratt USC Trojansista liittyy joukkueen vahvuuteen tulevalle kaudelle.

Takakentällä Stacey Thomasin johtamassa yksikössä nähdään olkapäävammasta toipunut Niklas Krogerus, joka joutui jättämään koko viime kauden väliin. Viime kesänä tulikasteensa saanut Sampsa Isohätälä on myös vahva ehdokas takakentän aloitukseen. Koko syksyn Arkansasissa lukiojenkkifutista pelannut Sampsa on erittäin motivoitunut ja nostaa varmasti tasoaan viime kaudesta vuotta viisaampana. Neljännestä takakentän pelipaikasta tullaan varmasti näkemään kova kilpailu kevätkauden edetessä.

Hyökkäyksessä Lights-palettia tulee käytännössä varmasti johtamaan amerikkalaispelinrakentaja, vaikka sopimusta ei vielä olekaan julkistettu. Linjan todennäköisessä aloituskokoonpanossa jatkavat viimevuotiseen malliin ainakin Perttu Hyttinen, Jari Mehtälä, Tuomo Huovinen ja Jarno Nyrhinen. Uutena tulokkaana Arto Kettunen on osoittanut kevätkaudella vahvoja otteita, ja saattaa hyvinkin pelata itsensä hyökkäyksen aloitukseen. Myös konkari Mikko Murasella on sanansa sanottavana pelipaikkojen suhteen, joten Lightsin hyökkäyksen linja vaikuttaisi paperilla varsin mallikkaalta. Mika Nissisen siirryttyä täksi kaudeksi Jyväskylään juoksuvastuun tulevat jakamaan Lightsin monivuotiset luottonimet Mikko Suutari ja Olli Mämmelä. Myös Törrönen saatetaan hyvinkin nähdä myös pallonkantajana tulevalla kaudella. Laitahyökkääjien osalta Lightsin peli nojaa tulevalla kaudella vahvasti laitahyökkääjänä käytettävän vahvistuksen ja ulottuvan Aappo Salorannan otteisiin. Joonas Taina tulee tulevalla kaudellakin säestämään kaksikkoa tuttuun tyyliin, mutta neljännen laitahyökkääjän paikka odottaa vielä ottajaansa.

Syvyyttä tarjoamaan Lightsilla on miehiä kohtuullisesti linjassa ja takakentällä. Keskushyökkääjä- ja LB-rintamilla rikkomavaraa ei kuitenkaan yksinkertaisesti ole, joten Oulussa pidetäänkin varmasti sormet ristissä näiden pelipaikkojen suhteen. Edustusjoukkueen pelaajamenetykset vaikuttavat myös melko suorasti kehitysjoukkueen käytettävissä oleviin pelaajiin.

Kehitysjoukkueen pelaajisto koostuu pääosin uusista, tai vasta kauden tai kaksi mukana olleista pelaajista. Lights on onnistunut houkuttelemaan syksyisen peruskurssin ja kevätharjoitusten avulla mukavasti uutta verta, joka hyötyy selkeästi II-divisioonatason madalletuista vaatimuksista. Eräs innokas harrastaja on käynyt joka viikko harjoituksissa 100km päästä Kemistä puhtaasti kehitysjoukkueen innoittamana. Edellisistä vuosista poiketen harrastajat ovat myös viihtyneet lajin parissa muutamaa treeniä pitemmälle.

Ilman linjan tukea kehitysjoukkueen pelinrakentajalla tulee olemaan vaikeuksia nousta sängystä pelipäivää seuraavana aamuna.

Kehitysjoukkueen suurin pulma näin kauden alla näyttäisi kuitenkin osuvan linjapeliin. Edustusjoukkue tulee varmasti haluamaan mahdollisimman monta linjamiestä jokaiseen otteluun, joten kehitysjoukkueen linjassa saatetaan nähdä tulevalla kaudella hyvinkin kekseliäitä ratkaisuja. Jääkin nähtäväksi, pystyykö Lights nostamaan ratsaille tarpeeksi suurta lihavien poikien legioonaa myös kehitysjoukkueeseen. Ilman linjan tukea kehitysjoukkueen pelinrakentaja Aleksi Riekillä tulee olemaan vaikeuksia nousta sängystä pelipäivää seuraavana aamuna.

Oulussa suhtaudutaan tulevaan haasteeseen kuitenkin mielenkiinnolla. Seuran sisällä tiedetään, mikä mahdollisuus kehitysjoukkueprojektin onnistuminen oululaiselle jenkkifutikselle on. Oulu on vahva lätkäkaupunki, jossa pidetään fyysisestä pelistä ja räväkästä meiningistä. Kukaties kehitysjoukkue onkin amerikkalaiselle jalkapallolle askel kohti paljon nykyistä suurempaa suosiota myös Pohjois-Suomessa.

Kommentoi

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *