Nuorille suunnattu leiritoiminta uudistuu

Gridiron Staff 30.4.2017 16:40 2 kommenttia

Kuva: Jari Turunen

Viime viikkoina olemme saaneet lukea mielenkiintoisista uutisista liittyen nuorten pelaajien leiritykseen. Amerikkalainen jalkapallo on saatu mukaan kovassa huudossa olevaan yläkoululeiritykseen. Lisäksi samalla käynnistyy myös pilotti pari vuotta vanhemmille toisen asteen opiskelijoille.

Yläkoululeirityksessä on kyse Suomen Olympiakomitean viime vuonna käynnistämästä projektista, joka pyrkii palvelemaan tavoitteellisia, urheiluun suuntautuneita nuoria. Jatkossa 8.–9. –luokkalaisille jenkkifutareille tarjoutuu mahdollisuus osallistua huippuvalmennukseen Pajulahdessa järjestettävillä leireillä.

Päävastuun toiminnan  organisoinnista on ottanut pitkään lajin parissa toiminut Jan Vilkko, joka on tehnyt työurallaan täyskäännöksen ja keskittyy jatkossa täysin valmennustyöhön. Aisaparikseen leirien vetämiseen hän on saanut Euroopan pääsarjoissa viimeiset kolme kautta pelanneen maajoukkueen kapteeni Arttu Tennbergin.

Mukana yläkoululeirityksessä on jo kolmisenkymmentä lajia ja ensi syksynä rikkoutunee kolmen tuhannen osallistujan vuotuinen raja. Pääosin kouluaikana tapahtuva leiritys on motivoiva konsepti, joka samalla pakottaa nuoren urheilijan ottamaan vastuuta opiskelustaan. Olympiakomitean suunnalta viesti toiminnalle on selkeä: koulutyö ei saa leirityksestä kärsiä, eivätkä urheiluopistot saa toiminnalla rahastaa. Vaikka toiminnan vuorokausihinta onkin rajattu, ovat myös urheiluopistot leirityksen voittajia saadessaan asiakkaita muuten vaikeasti täytettäville arkipäiville loma-aikojen ulkopuolella.

Mutta miten leiritoiminta istuu suomalaiseen jenkkifutikseen, ja millaista lisäarvoa eli kehitystä se voisi tuottaa?  Nopeasti mietittynä malli vaikuttaa sopivalta, koska tehokas  lajiharjoittelu vaatii kohtuullisen suuren osallistujamäärän, joka varsinkin pienemmissä seuroissa voi olla hankala toteuttaa talvella. Riittävällä osallistujamäärällä toteutettu laadukas harjoittelu sekä osallistujien välinen sopiva kilpailutilanne tarjoavat erinomaiset lähtökohdat kehitykselle. Samoin useat peräkkäiset harjoituspäivät takaavat sen, että asioita ehditään opettelemaan ja kertaamaan riittävällä toistomäärällä.

Riittävällä osallistujamäärällä toteutettu laadukas harjoittelu sekä osallistujien välinen sopiva kilpailutilanne tarjoavat erinomaiset lähtökohdat kehitykselle.

Jan Vilkko kertoo haluavansa panostaa erityisesti lajin strategiseen puoleen eli luokka- ja videosessioihin, joiden avulla pyritään kehittämään lajiymmärrystä sekä pelinlukutaitoa. Tässä onkin varmasti työsarkaa, koska parhaallakaan pelikirjalla ei pitkälle päästä, mikäli sitä ei ymmärretä tai osata soveltaa käytännössä. Muut harjoittelun osa-alueet ovat perustekniikat sekä lajifysiikka, joka pitää sisällään mm. erilaisia nopeus-, liikkuvuus- sekä suunnanvaihtoharjoitteita. Vilkon mielestä keskeistä on lisätä kehityksen havainnoinnin kautta pelaajan motivaatiota harjoitteluun. Tämän vuoksi pelaajat suorittavat joka leirillä erilaisten heittojen, hyppyjen sekä juoksujen testipatterin, jonka kehitystä seurataan. Perustekniikoiden osalta keskitytään muutamiin keskeisiin tekniikoihin ja niissä kohtuullisen rutiinitason saavuttamiseen. Tavoite on keskittyä drilleihin, joista mahdollisimman monelle pelipaikalle olisi hyötyä.

Kuten aina uuden toiminnan käynnistämisessä, myös yläkoululeiritys kohtaa omat haasteensa. Osaavien valmentajien löytäminen arkena tapahtuvaan valmennukseen on haasteellista. Tennberg ja Vilkko täydentävät osaamisalueilla toisiaan, mutta Vilkon mukaan ainakin hyökkäyksen taitopelipaikan valmentaja vielä tarvitaan. Kohtuullisesta päivähinnasta huolimatta kustannukset voivat myös osoittautua kynnyskysymykseksi osalle potentiaalisista osallistujista. Pidemmän aikavälin kehitystä peräänkuuluttava Vilkko toivoo, että seurat voisivat mahdollisuuksien mukaan osallistua kuluihin.

Lopullisesti leirityksen menestyksen ratkaisee sisältö.

– Tieto leirien tasosta välittyy puskaradion kautta nopeasti ja juniorit äänestävät varmasti nopeasti jaloillaan suuntaan tai toiseen, Vilkko kommentoi.

– Parhaimmillaan 4-5 vuoden päästä lajissa on useita kymmeniä junioreita, jotka ovat kahlanneet läpi koko nelivuotisen leirityksen ja sen 320 harjoitustuntia. Tätä työmäärää ja sitoutuneisuutta ei voisi olla näkemättä niin heidän, kuin lajinkin tasossa, Vilkko toteaa.

On myös luultavaa, että leirityksessä opiskelusta ja muusta elämästä vastuuta ottanut nuori on valmiimpi vaihto-oppilaaksi rapakon taakse. Mahdollisuuksia uusi leiritysmalli tarjoaa varmasti.

– Toivotaan, että nuoret ottavat mahdollisuuden ennakkoluulottomasti vastaan, Vilkko päättää.

Mielenkiintoisesti SAJL uutisoi toissapäivänä Seppo Evwarayen kiinnityksestä uuteen U15-ikäluokan kehitysjoukkueeseen. Myös yläkoululaisille suunnatun joukkueen ensimmäinen avoin leiri järjestetään heinä-elokuun taitteessa, jota seuraa muutama jatkoleiri syksyllä. 

Kommentoi

  • Positiivista kehitystä ja ehdottomasti keskustelun arvoinen topikki. Riittääkö tämä tasonnousuun vai ollaanko 2020-luvulla edelleen importtien varassa?

  • Et muuta keksiny? Imporrti paha, junnuvalmennus hyvä…. Voi takajeejee sentään!

Leave a reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *