Välierätappioon päättynyt kausi oli Nokialla pelillisesti parannuksesta huolimatta pettymys. Joukkueelta puuttui välierästä kuusi aloittavaa hyökkäyksen pelaajaa. Vaikkei Nokialla halutakaan syyttää loukkaantumisia tappiosta, päävalmentaja Telenius myönsi, että menetetty mahdollisuus voittaa koko sarja jäi kirvelemään.

- Löysimme kuitenkin uusia ratkaisijoita. Valmistauduimme otteluun rauhassa kaksi viikkoa. Tuli uusia pelaajia, jotka ottivat paikkansa kentällä. Ensi kaudella meillä on taas korkeammat tavoitteet, Telenius kommentoi.

Varsinkin Nokian erikoisjoukkuepelaaminen toimi erinomaisesti 69ersia vastaan. Henri Holopaisen palautusmaali keräsi päävalmentajalta kehuja. Joukkueella oli aivan lopussakin vielä mahdollisuudet voittoon, mutta aika loppui kellosta kesken. Päävalmentaja Telenius arveli, että Helsinki 69ers todennäköisesti voittaa tulevan Spagettimaljan.

- En usko, että Indians pystyy pysäyttämään 69ersin hyökkäystä.

Välierätappiosta huolimatta Nokia Ghosthunters pelasi tällä kaudella todellisen läpimurtokautensa. Verrattain uutena joukkueena joukkueelta ei toistaiseksi ole odotettu paljoakaan, mutta ensi kaudella tilanne on toinen. Millään tulevalla divisioonajoukkueella ei ole varaa ottaa nokialaisryhmää kevyesti tulevaisuudessa. Nokian osakkeita nostaa se, että joukkue oli tällä kaudella East City Giantsin ohella eniten suomalaispelaajiinsa luottava joukkue.

69ersin ja Ghosthuntersin välisestä välierästä muodostui lopulta samankaltainen trilleri kuin joukkueiden ensimmäisestä kohtaamisesta: alun takaa-ajon jälkeen 69ers punnersi voiton vain vaivoin, sillä päätöslukemat kirjattiin Velodromilla lauantaina 28-23.
Ottelun alku oli 69ersille pahin mahdollinen. Teikkauksen voittanut isäntäjoukkue siirsi päätöksen ja näin ollen Ghosthunters ryhmittyikin ensimmäisenä potkunpalautukseen. Nokialaisten nuori laitahyökkääjä Henri Holopainen ei välierää jännittänyt, vaan uusi Ghosthuntersin tempun kun joukkueet kohtasivat viimeksi viimeksi Velodromilla, palauttaen pallon peräti 80 jaardia maaliin asti.

Isäntäjoukkueen rytmi tuntui olevan tästä täysin sekaisin. Hyökkäysvuoro loppui lyhyeen, eikä kauden aikana kunnostautunut puolustus tuntunut löytävän lääkkeitä nokialaisten rynnistykseen. Vain hetkeä myöhemmin palloa haettiin siis jälleen 69ersin maalialueelta, kun Dan O’Connell oli päättänyt Ghosthuntersin tasaisesti edenneen hyökkäysvuoron upealla 18 jaardin juoksulla, joka huipentui viimeisen taklauksen välttämiseen aitajuoksutekniikalla.

Toiselle neljännekselle lähdettiin siis vieraiden ollessa jo 0-13 johdossa. 69ersin valmentaja Jason Thomas käytti jo tässä vaiheessa yhden aikalisän valaakseen uskoa omiinsa ja tällä päätöksellä oli varmasti kauaskantoiset seuraukset ottelun kulkua ajatellen. Helsinkiläiset nimittäin pääsivät peliin mukaan ja kentällä oli yhtäkkiä aivan erilainen joukkue. Puolustus alkoi löytää omaa peliään, mikä puolestaan tarkoitti enemmän mahdollisuuksia divarin tulivoimaisimmalle hyökkäykselle. Toisella neljänneksellä vieraiden pistesuoritukset jäivät yhteen potkumaaliin, kun taas 69ersin hyökkäys eteni vääjäämättä kohti maalia: Donnie Avant avasi isäntien pistetilin upealla kopilla ja seuraavalla hyökkäysvuorolla Jason Thomas antoi näytteen 69ersin taistelutahdosta punnertamalla pallon itse lyhyen juoksupelin päätteeksi maalialueelle.

Tauolle lähdettiin Ghosthuntersin johtaessa 14-16. Mielenkiintoisesti puoliaikatilanne joukkueiden viimeksi kohdatessa Velodromilla oli sama, mutta isäntien eduksi. Myös tuo ottelu päättyi lopulta viiden pisteen erolla. Ennen puoliaikaa nokialaiset olivat lähestulkoon lahjoittivat johtoaseman 69ersille: Nokian potkumaalin jälkeisen aloituspotkun piti käytännöllisesti katsoen päättää toinen neljännes, mutta koska peli ei voi päättyä virheeseen, pääsi 69ersin hyökkäys pelaamaan peliajan ollessa jo loppu. Syvältä, omalta kenttäpuoliskolta lähtenyt hyökkäys eteni aina potkumaaliyritykseen asti, sillä nokialaisvirheiden seurauksena kentälle heitettiin kerta toisensa jälkeen keltaista lippua. Ottelun epäurheilijamaisin hetki nähtiin samassa yhteydessä, kun 69ersin Charles McCreaa käytiin lätkäisemässä täysin turhaan pelitilanteen jälkeen. Vaikka 69ers ei tästä eriskummallisesta hyökkäysvuorosta pisteitä onnistunutkaan tekemään, oli koko episodin merkitys henkisellä puolella suuri: Nokia oli nimittäin juuri antanut tulosvaroituksen, joka valoi 69ersiin entistä enemmän uskoa.

Toisella puoliajalla Nokian kurssi kääntyi sitten lopullisesti laskuun – se olisi peräti romahtanut, ellei Niners olisi kerta toisensa jälkeen sortunut pallonmenetyksiin tärkeillä hetkillä. Hyökkäämällä toisen puoliajan aloittanut 69ers nimittäin menetti pallon vain neljän jaardin päässä Ghosthuntersin maalialueesta. Päätösneljänneksellä puolestaan 69ersin ei enää tarvinnut kuin pitää huolta pallosta, mutta jälleen nokialaisille tarjottiin mahdollisuutta rähmäyksen seurauksena. Näiltäkin osin ottelu oli hyvin samankaltainen kuin joukkueiden kesäkuinen kohtaaminen, sillä myös tuolloin 69ers sortui virheisiin tärkeissä paikoissa. Siinä missä 69ers rähmäsi ja menetti pallon kolmesti, ei nokialaisilta nähty vastaavanlaista huolimattomuutta. Vieraiden ainoa pallonmenetys nähtiin aivan ottelun lopussa, kun 69ersin Marquette ”Q” Floyd poimi elintärkeän syötönkatkon, joka käynnisti helsinkiläisjuhlat.

Helsinkiläisten juhlia edelsi kuitenkin jännittävät kaksi neljännestä. 69ersin syömähammas Charles McCrea vastasi ensimmäisen puoliajan ärsytykseen tylyimmällä mahdollisella tavalla ja juoksi kahdesti pallon kanssa maalialueelle lähes puolesta kenttää. McCrean nopeus ja ketteryys yhdistettynä 69ersin rankasti töitä tekevään hyökkäyksen linjaan alkoi olemaan kerta kaikkiaan liikaa väsyvälle nokialaisryhmälle. Nokialaiset onnistuivat vielä McCrean ensimmäiseen touchdowniin vastaamaan, mutta miehen toinen pitkä juoksu siirsi helsinkiläiset jälleen johtoon.

Viimeinen neljännes käynnistyi dramaattisesti, kun Ghosthunters marssi 12 jaardin päähän 69ersin maalialueesta, mutta neljä yritystä ei tuottanut tulosta. Viimeinen näistä yrityksistä tyrehtyi maaliviivalla palloa tavoitelleen nokialaislaiturin rintapanssarin kautta tekonurmen pintaan päätyneeseen palloon. Hieman samankaltaista havinaa oli puolestaan 69ersin puolella, kun näyttävän kiinnioton jälkeen karkumatkalle päässyt Harry Tauro menetti pallon raivokkaasti taistelleen, repivän ja väkisin kyydissä roikkuvan nokialaispuolustajan käsittelyssä. Amerikkalainen jalkapallo oli jälleen kerran osoittanut totisesti olevansa ”game of inches”.

Vaikka päätösneljänneksellä ei enää pisteitä nähty, muodostui ottelun viimeisistä minuuteista erittäin jännittävä asemasota. Peli näytti jo useaan otteeseen kääntyvän lopullisesti 69ersin eduksi, mutta virheet kostautuivat ja nokialaiset pääsivät yrittämään uudelleen ja uudelleen. Voiton lopulliseksi takeeksi nousikin ottelun alussa hieman uneliaasti pelannut puolustus, joka loppua kohden osoitti vanhan sanonnan todeksi: puolustukset voittavat mestaruuksia.

Voiton myötä Helsinki 69ers kohtaa Spagettimaljassa Kouvola Indiansin. Indians kaatoi dramaattisten vaiheiden päätteeksi runkosarjan voittaneen Pori Bearsin ja matkustaa näin ollen Helsinkiin finaaliotteluun. Vaikka Ghosthuntersin ryminällä käyntiin lähtenyt kausi päättyi, voidaan Nokialla olla ylpeitä viime vuosina tehdystä työstä: joukkue on kertaheitolla noussut divarin kärkeen ja olisi suoranainen ihme, jos ryhmää ei nähtäisi ensi vuonnakin pudotuspelikamppailuissa.