” Keskimäärin 10e hintainen pääsylippu” Täh, onko ne oikeasti noin kalliita? Ei ihme, että porukkaa ei käy enempää. :D

10 € paljon,,,jätä pari olutta juomatta ! Se on jumalaton raha seuroille saada
esim 10 € x 200 = 2000 x 5 = 10000 € + tarjoilut. Tuohon rahaan saa tehdä
talkoita melkoisen tunti määrän.

Tuo 10 € ei ole paljoa ja kausikortilla luultavimmin säästää vielä pari euroa per peli.

Seinäjoella jefun vetovoimaa voi lisätä se, että se taitaa olla ainoa kesälaji missä on Seinäjoelta joukkue pelaamassa Suomen mestaruudesta.

Jaguaarien osalta osasyyn pienistä katsojaluvuista voi vierittää kotikentän varustelutason ja sijainnin niskaan. Kaupungissa, jossa joka kolmas asukas on opiskelija ei ihan jokaiselta potentiaalisesti kiinnostuneelta katsojalta löydy henkilöautoa. Palokan kenttä sijaitsee sen verta kaukana keskustasta, että itse tuskin lähtisin sinne polkupyörän kanssa seuraamaan esim. rugby-ottelua, vaikka saisin vapaalipun lapaseen. Ainakin vielä 2007 Harjun kentällä pelattaessa yleisö löysi kyllä katsomoon.

Se on kuitenkin vain yksi syy muiden joukossa ja peiliin pitää myös katsoa. Ottelutapahtumien kehittäminen ja teemoittaminen ovat varmasti kokeilemisen arvoisia ideoita. Esimerkiksi ”Ensikertalaisen katsojan matsi” alkukesästä tai ”Vanhojen lajikonkareiden reunionin-tapahtuma” jotakin ennakkoon ei-niin-kiinnostavaa vastustajaa tai huonoon ajankohtaan olevaan kamppailuun voisivat esimerkiksi olla hyviä täkyjä. Tarvitseepa olla ensi vuonna ehdottamassa, kun sarjaottelut varmistuvat. Tällöin jää tarpeeksi aikaa myös paketoimiseen.

Off the topic sanottakoot vielä, että Gridiron ja sen tuoma mahdollisuus kommentointiin ja ajatusten vaihtoon ovat olleet varmaan parasta mitä hetkeen on seuratoimijan näkökulmasta katsottuna lajin piirissä tapahtunut. Kaikki kunnia SAJL:n edesmenneelle foorumille, mutta siellä keskustelu tuppasi lähtemään aika herkästi lapasesta. Oma fiilikseni on ainakin näin ensi tuntuman perusteella, että kun keskustelu tapahtuu jonkin jutun kommentointina, pysyy se paremmin kiinni aiheessa. (Tosin tämä off the topic-kommenttini niskuroi nyt vähän toiseen suuntaan)

Taitaa aika kullata muistoja Jyväskylässä. Muistelisin, että näitä lukuja olisi ainakin vuodesta 2005 alkaen esitelty liiton palavereissa, eikä ne tuon parempia tainneet olla Harjullakaan. Koko liigan osalta niin jos haastattelis liitosta jotakuta noista katsojamääristä joka tietäisi tarkemmin. Oma veikkaus meinaan on, että tän vuoden luvut on parhaat 2000 luvulla. Lajin tilan huomioiden todennäköisesti jopa useamman vuoden siitä taaksepäinkin.

Trojansin hyvät katsojamäärät näyttäisivät lankeavan samaan kategoriaan Viiltäjä-Jackin ja Loch Nessin hirviön kanssa – selittämättömiin mysteereihin. Trojansin katsojamäärät ovat nimittäin olleet aina varsin hyvät, eivätkä ne juurikaan korreloi urheilullisen menestyksen kanssa. Oli joukkue sitten Vaahteraliigan kärjessä tai hännillä, yläkentän katsomossa on suunnilleen saman verran ihmisiä.

Jos olosuhteita kuitenkin hiukan analysoidaan, voidaan löytää muutamia keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttavat yleisömääriin. Trojansin kotikenttä on keskellä kaupunkia muiden tunnettujen urheilukenttien yhteydessä, joten kaikki tuntevat sen ja sinne on helppo tulla kävellen, jos kohta autoillekin löytyy kohtuullisesti pysäköintimahdollisuuksia. Yläkentän katsomo on juuri sopivan kokoinen noin 1000 katsojan kapasiteetillaan ja se on erittäin lähellä itse kenttää, joten pienempi väkimääräkään ei huku sinne kuin pisara valtamereen ja pelaajien ja yleisön välille pääsee syntymään vahva yhteenkuuluvaisuuden tunne.

Suhteet paikallisiin medioihin ovat Trojansilla aina olleet hyvässä kunnossa ja laji saa näkyvyyttä kaupungissa kokoonsa nähden paljon. Alueen valtalehti on aina kirjoittanut Trojansin asioista isolla fonttikoolla ja värikuvilla, ja myös ilmaisjakelulehdet sekä paikalliset radiokanavat ovat aktiivisesti uutisoineet joukkueen tekemisistä. Amerikkalainen jalkapallo on siis saanut alueella jo varhain ”oikean urheilulajin” aseman, jonka seuraaminen ei ole enää kuriositeetti, vaan luonteva vaihtoehto penkkiurheilijalle.

Kaiken edellä mainitun hyvän vastapainona aktiiviset markkinoinnilliset ponnistelut sen sijaan ovat osoittautuneet enemmän tai vähemmän tehottomiksi tai niiden vaikutuksia on ollut vaikea mitata. Trojansilla oli useita vuosia peräti kymmenen isoa tienvarsitaulua kaikilla kaupungin sisääntuloväylillä, mutta niiden ilmestyminen vuosituhannen vaihteessa ja poistuminen muutama vuosi sitten eivät tuntuneet hetkauttavan yleisömääriä puoleen tai toiseen. Radiomainoskampanjat, sanomalehtien liitelehdet, kotiottelujulisteet, kaikkea on vuosien saatossa kokeiltu, mutta yläkentällä väkimäärä on aika vakio.

Suurin yleisöryntäys tällä vuosikymmenellä nähtiin kaudella 2008, kun yksi sponsoreistamme osti koko ottelutapahtuman ja mainosti sanomalehden etusivulla tarjoavansa katsojille ilmaisen jenkkifutisottelun. Erikoinen alkamisaikakaan – lauantaina kello 11.00 – ei haitannut ihmisiä, kun jotain ilmaista on tarjolla. Yläkentän katsomo tuli tupaten täyteen eli väkeä oli arviolta toista tuhatta. Tämän kaltainen mainonta siis toimii, mutta seuralla ei sellaiseen ole varaa, eikä yhtä avokätisiä sponsoreitakaan ole joka oksalla.

Edelleenkin tehokkain markkinointikeino tuntuisi olevan nykyisten katsojien aktivointi levittämään ilosanomaa. Laji on sen verran vaikea ensikertalaisen seurattavaksi, että kätevintä on, kun joku lajia jo seuraava raahaa katsomoon mukanaan uuden kaverin, jolle hän voi toimia samalla oppaana pelin hienouksiin. Kaikenlaiset ”kaveri puoleen hintaan” -tyyppiset kampanjat ovatkin mielestäni parhaita menetelmiä. Ainakin niin kauan, kun jenkkifutista ei nähdä television vapailla kanavilla, jossa sitä näkisivät muutkin kuin siitä jo valmiiksi kiinnostuneet ihmiset.